Esihistorialliseksi ajaksi sanotaan sitä osaa ihmiskunnan menneisyydestä, josta ei ole olemassa kirjoitettua tietoa. Arkeologian tutkimusaineistona ovat irtaimet muinaisesineet ja kiinteät muinaisjäännökset, kuten asuinpaikat, kalmistot ja muinaislinnat. Niiden avulla selvitetään esihistoriallisen ajan oloja. Esihistoriallinen aika on jaettu kolmeen pääkauteen, kivi-, pronssi- ja rautakauteen, sen mukaan mistä materiaalista kullakin kaudella työkalut on valmistettu.

Arkeologinen tutkimus käsittää useita vaiheita esineen löytymisestä tieteelliseen julkaisuun. Museoon toimitettu esihistoriallinen esinelöytö aiheuttaa löytöpaikan tarkastuksen. Kun löytö on tutkimuksellisesti merkittävä tai löytöpaikka tulee tuhoutumaan, alue tutkitaan arkeologisin kaivauksin. Kenttätöissä alue dokumentoidaan sekä otetaan talteen löydöt ja tarvittavat näytteet kasvi- ja eläintieteellisiä analyysejä varten. Kenttätyövaiheen jälkeen luetteloidaan löydöt, analysoidaan näytteet ja laaditaan tutkimusraportti, minkä jälkeen alkaa tutkimustyö julkaisua varten. Vastalöytynyt kilven kupura arkeologin tutkittavana Laitilan Vainionmäen kalmistokaivauksissa. Museovirasto

Ajoitusmenetelmät

Eräs vanhimmista arkeologisista ajoitusmenetelmista on typologia. Se perustuu esinetyypin muodon ja koristeaiheiden muuttumiseen ajan kuluessa. Mikäli joku typologisen sarjan esineistä voidaan löytöyhteyden perusteella ajoittaa, voidaan tekotavassa ja koristelussa ilmenevien piirteiden perusteella päätellä sitä vanhemmat ja nuoremmat saman tyyppiset esineet. Raha-ajoitus on rautakautiseen aineistoon soveltuva ajoituskeino. Arkeologiseen löytökokonaisuuteen sisältyvän nuorimman rahan lyöntivuoden perusteella saadaan määritettyä varhaisin ajankohta, jolloin aineisto on voitu kätkeä maahan. Lähes koko kivikauden asuinpaikat sijaitsivat veden läheisyydessä. Rannansiirtymiskronologian avulla on määritelty kivikautisten keramiikkatyylien ikäjärjestys ja karkea ajoitus, koska maankohoamisen takia vanhimmat asuinpaikat sijaitsevat nykyisin korkeammalla nykyiseen merenpintaan nähden. Myöhemmin ajoituksia on tarkennettu C14-menetelmällä. Radiohiili- eli C¹⁴-ajoitus on yleisin arkeologian käyttämistä ajoitusmenetelmistä. Kaikessa elollisessa on vakiomäärä radioaktiivista hiiltä, mikä eläimen tai kasvin kuoltua alkaa vähentyä tietyllä nopeudella. Näytteen nykyisestä radiohiilen määrästä on laskettavissa, miltä ajalta hiili on. Termoluminesenssi- eli lämpösäteilyajoitus soveltuu esimerkiksi keramiikan ajoittamiseen. Savi sisältää mineraaleja, jotka varastoivat maaperässä olevaa energiaa. Saviastian poltossa energia purkautuu, mutta maahan joutuessaan kappale alkaa jälleen kerätä energiaa. TL-ajoitusta varten tutkittava kappale kuumennetaan uudelleen. Tässä yhteydesä syntyvän lämpösäteilyn määrästä saadaan selville ensimmäisestä polttamisesta kulunut aika. Dendrokronologia perustuu kasvitieteilijöiden tietoon puiden vuosittaisen kasvunopeuden vaihtelusta. Puiden vuosirenkaiden muodostamat sarjat ovat Suomessakin tiedossa esihistoriallisen ajan loppupuolelta lähtien.

Arkeologiset tutkimukset käynnissä
Laitilan Vainionmäen merovingiaikaisessa päällikkökalmistossa.
Museovirasto

 

Luonnon kehitys

Viimeinen seitsemästä suuresta jääkaudesta päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Laajimmillaan jää peitti kolmen kilometrin paksuisena kerroksena suuren osan Pohjois-Eurooppaa. Jään sulamisvedet peittivät alleen laajoja alueita. Maankuoren kohotessa vedenpinta vähitellen laski ja uutta maata nousi esiin merestä. Maankohoaminen jatkuu edelleenkin ja on voimakkainta Pohjanlahden rannikolla, noin 100 cm sadassa vuodessa. Helsingin seudulla maa nousee hitaammin, vain noin 30 cm sadassa vuodessa.

Jääkauden jälkeen ilmasto lämpeni hyvin nopeasti. Ensimmäinen valtapuu oli koivu, mutta jo noin 6500 eKr. koko maa oli mäntymetsien peitossa. Ilmastollisesti parasta aikaa oli kampakeraaminen aika noin 4000 eKr, jolloin maassamme kasvoi jaloja lehtipuita ja elinolosuhteet olivat suunnilleen samanlaiset kuin Keski-Euroopassa nykyisin. Äkillinen kylmä ja kostea ilmastonmuutos tapahtui ajanlaskun vaihteen tienoilla. Tältä ajalta lähtien alkoi kuusi levitä kaikkialle Suomeen.

JOHDANTO KIVIKAUSI PRONSSIKAUSI RAUTAKAUSI SISÄLLYSLUETTELO

OPETUSPAKETIN ALKUUN

© Museovirasto, Suomen kansallismuseo
Osien kopiointi sallittu vain opetustarkoituksiin.