Ensimmäinen tunnettu metalli oli kupari, jota hyödynnettiin Lähi-Idässä jo noin 6000 eKr. Kuitenkin vasta pronssi eli kuparin ja tinan sekoitus johti metallin läpimurtoon noin 2000 eKr. Pronssiesineet valmistettiin valamalla. Suomessa vanhimmat varsinaiset metalliesineet, Polvijärven rengas ja Suomussalmen kourutaltta, ovat itäistä kuparia ja ne kuuluvat aikaan noin 3000-2000 eKr. Meillä tämä ajanjakso oli vielä täyttä kivikautta. Suomessa kivikausi vaihtui pronssikaudeksi vähitellen noin 1500-1300 eKr. Metallin levitessä Itämeren alueelle, se tuli tunnetuksi myös Suomen rannikolla. Sisä- ja Pohjois-Suomi taas saivat pronssia Venäjältä.

Polvijärveltä löytynyt kuparirengas on
vanhin Suomesta löytynyt metalliesine.
Museovirasto

Läntinen pronssikulttuuri 1500/1300 - 500 eKr.

Metalliesineet olivat pääasiassa tuontia lännestä, sen vuoksi rannikon pronssikautinen kulttuuri näyttää hyvin skandinaaviselta. Nähtävästi uutuudet levisivät tänne osittain läntisten siirtolaisten mukana.

Pyynti oli yhä tärkeää mutta myös viljelyn merkitys lisääntyi. Viljely oli etupäässä kaskeamista ja peltojen raivausta. Viljoista tunnettiin ohra ja vehnä. Kotieläimiä olivat naudat, lampaat, vuohet ja siat. Hevosista ei ole varmoja merkkejä. Maatalous aiheutti muutoksia asumistavassa. Nyt rakennettiin viljelyyn ja laiduntamiseen sopivien maiden lähettyville myös taloja. Nakkilan Rieskaronmäellä on ollut mahdollisesti kolme rakennusta. Suurin on ollut noin 17 m pitkä ja 8 m leveä talo, josta on jäljellä seinän perustukseksi tehty kiveys. Seinät olivat turvetta tai kaislaa ja pystypaalujen tukema harjakatto olkea tai kaislaa. Pienemmän majan seinät ovat olleet pystyseipäiden varaan tehtyä ja savella rapattua oksapunosta.

Tavalliset käyttöastiat ovat karkeaa savea, tasapohjaisia, kukkaruukkumaisia. Koristelu rajoittuu suun alapuolella olevaan kuoppariviin. Keski-Euroopasta lähtöisin oleva astiamuoto on matala malja, jossa on selvä kaulaosa. Tynnyrimäiset astiat, joiden pinnassa on sormin vedettyjä uurteita, ovat erityisesti Ahvenanmaalla tunnettuja. Niitä on käytetty ilmeisesti hylkeentraanin säilytykseen. Miekat ja keihäät eivät vielä olleet kovin yleisiä. Vanhimmat pronssikirveet olivat kapeateräisiä ns. olkakirveitä. Myöhemmin tulivat käyttöön ns. putkikirveet, joiden onttoon hamaraan varsi kiinnitettiin. Työkirveet olivat yleensä tuontitavaroita, mutta niitä on valettu myös Suomessa. Työkaluja ja aseita tehtiin myös kivestä. Suomesta on löydetty koruja vähän, vain joitakin solkia, nappeja ja neuloja sekä kaula- ja rannerenkaita. Esineistössä on myös partaveitsiä, pinsettejä ja kampoja. Kampoja on voitu tehdä myös luusta ja sarvesta.

Pronssikaudella omaksuttiin rannikolla uusi hautamuoto. Vainajat haudattiin kivistä kootun röykkiön alle, yleensä korkealle kalliolle. Näitä röykkiöitä nimitetään tavallisimmin hiidenkiukaiksi. Aluksi vainajat haudattiin polttamatta, mutta vähitellen omaksuttiin polttohautaus. Näitä muistomerkkejä on tehty ilmeisesti vain yhteisön johtohenkilöille. Esinelöydöt hiidenkiukaista ovat harvinaisia.

Tikari Dragsfjärdistä ja miekka Isostakyröstä, pronssia. Museovirasto

Itäinen pronssikulttuuri 1500/1300 - 500 eKr.

Sisä- ja Pohjois-Suomen pronssikautiseen kehitykseen eniten vaikuttaneet kulttuuripiirit olivat Venäjällä. Samalta suunnalta opittiin aikanaan myös raudan käyttö. Vaikka metalli oli tuontia ja esineiden esikuvat itäisiä, muodostui pronssikulttuuri sisämaassa itsenäisemmäksi kuin rannikolla. Lukuisat muottilöydöt osoittavat, että varsinkin pohjoisessa harjoitettiin pronssin valamista. Pronssikirveen valinmuotti Ylitorniosta. Museovirasto

Asuinpaikat valittiin yhä pyynnin vaatimusten mukaan. Monilla paikoilla on asuttu jatkuvasti tuhansia vuosia, jopa varhaiselta kivikaudelta rautakauteen.

Pronssikaudella saviastioiden valmistustekniikka muuttui. Uutuutena oli kankaalla vuorattu muotti, jonka sisällä astia muovattiin. Nimitys tekstiilikeramiikka johtuu kosteaan saveen jääneistä kankaanjäljistä. Jousi ja nuoli olivat edelleen parhaat metsästysvälineet. Keihäiden käyttö oli vähäistä.

Metallikauppa näyttää lisänneen rannikon ja muun maan välisiä yhteyksiä. Myös polttohautaus ja röykkiöhaudat ovat tulleet käyttöön paikoin itäisenkin kulttuurin alueella. Myöhemmin näitä sisämaan hautoja on kansanomaisesti sanottu lapinraunioiksi, vaikka niillä tuskin on yhteyttä saamelaisiin.

Pronssinen silmälasisolki Viipurista.
Museovirasto

JOHDANTO KIVIKAUSI PRONSSIKAUSI RAUTAKAUSI SISÄLLYSLUETTELO

OPETUSPAKETIN ALKUUN

© Museovirasto, Suomen kansallismuseo
Osien kopiointi sallittu vain opetustarkoituksiin.