Leipä Pohjolassa - Norsam

Svein Gynnild, Maihaugen, Lillehammer – norjasta suomentanut Antti Metsänkylä

Tausta ja tavoite

Norsam, pohjoismaisten kulttuurihistoriallisten museoiden nykyajan ja lähimenneisyyden tallennuksen ja tutkimuksen verkosto, kutsuu museoita osallistumaan yhteiseen projektiin.

Projektin tavoite on stimuloida museoita luovaan tutkimukseen aiheesta leipä Pohjoismaissa osana oman aikamme kulttuuria, kokeilla uusia tiedon välityksen ja kommunikaation muotoja digitaalisten välineiden avulla, herättää kiinnostusta ja antaa museoiden työntekijöille yhteistä nostetta.

Miksi leipä ja leipäkulttuuri?

Leipä on ollut ja on Pohjoismaissa keskeinen osa päivittäistä ruokataloutta. Se on yleinen ja laajalle levinnyt ilmiö. Leipä voidaan ymmärtää sekä konkreettisena, läheisenä että arkipäiväisenä, sellaisena jonka kokee lähinnä itsestäänselvyydeksi. Samanaikaisesti leipä aiheena tarjoaa mahdollisuuden esittää kysymyksiä, jotka voivat valaista keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Äärimmilleen kärjistettynä voi olla kysymys maapallon tulevaisuudesta.

Osaprojekteja kautta Pohjoismaiden

Leipä Pohjolassa koostuu joukosta osaprojekteja eri Pohjoismaissa. Museot ja tutkijat kutsutaan laatimaan osaprojekteja, jotka voivat sisältyä pääprojektiin. Projektin kehyksissä osallistujilla on vapaus valita mieleisensä kysymyksenasettelu.

Yhteistä niille kaikille on suhde seuraaviin seikkoihin:

Oma aikamme

Osaprojektien tulee valaista ilmiöitä tai olosuhteita, jotka ovat ajankohtaisia ja koskettavat oman aikamme ihmisiä. Aikaamme voidaan tutkia muutoksina, uusina piirteinä tai jatkuvuutena.

Meidän ajallamme on oma suhteensa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Museoiden, kirjastojen ja arkistojen aineistot sekä ihmisten henkilökohtaiset muistot antavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia muutosten ja jatkuvuuden tematisointiin.

Mikro- ja makrotaso

Jokaisessa osaprojektissa tehdään rajoitettu kenttätyö mikrotasolla, kohteena esimerkiksi henkilö, kotitalous, leipomo, myymälä, vanhainkoti, vankila tai paikalliseen leipäperinteeseen perustuvan tuotannon käynnistäjä.

Metodisesti tämä antaa mahdollisuuksia tarttua yksilöllisiin, omakohtaisesti koettuihin ja läheisiin ilmiöihin erilaisissa rajatuissa konteksteissa.

Osallistujilta edellytetään perspektiivin laajentamista pienistä mikrotason kertomuksista suuriin laaja-alaisiin prosesseihin, jotka äärimmillään voivat olla globaaleja. Se voi antaa osaprojekteille syvyyttä ja terävyyttä.

Esimerkki: Jos tutkimme leipää vain paikallisesta tämän päivän pohjoismaisesta tilanteesta käsin, saattavat leipä ruokapöydässä ja oikeus valita ruokansa tuntua itsestäänselvyyksiltä. Jos sitä vastoin laajennamme perspektiiviä ajassa ja tilassa, osoittautuu valinnan mahdollisuus poikkeukseksi. 850 miljoonaa ihmistä maailmassa uhkaa nälkä. Kertomukset etuoikeutetusta maailmankolkastamme voidaan problematisoida globaalin epätasa-arvon, ilmastokriisin, luonnon resurssien hallinnan ja elintarvikekriisin valossa.

Muita relevantteja avainsanoja tämän päivän globalisoitumiselle voivat olla kaupan vapautuminen, suurten ketjujen vallan keskittyminen, globaalit kulutuskulttuurit, uudet digitaaliset mediat, matkustaminen, siirtolaisuus, teollinen maatalous ja geenitutkimus.

Moninaisuus

Projekti kokonaisuutena pyrkii valaisemaan kulturellia, alueellista ja sosiaalista moninaisuutta. Projektilla Norsam haluaa stimuloida museoita osaprojekteihin, jotka valaisevat moninaisuuden eri aspekteja tai kertomuksia, joita ei vielä ole kerrottu museoissa. Voi myös olla kysymys olosuhteista, joita on vaikea ottaa puheeksi, esimerkiksi nälkälakosta, herkistä perheasioista tai sosiaalisesta alemmuudesta. Näihin aiheisiin liittyvät eettiset kysymykset on selvitettävä.

Informantit hankitaan siten, että edustavuudesta iän, asuinpaikan, etnisen ryhmän, sosiaaliluokan, sukupuolen, ammatin ja siviilisäädyn suhteen huolehditaan projektin kokonaisuuden kannalta. Kohteeksi voidaan kuitenkin ottaa myös henkilöitä, joiden kertomukset ovat esimerkkejä ilman että niiden tarvitsee edustaa suurta ryhmää.

Osaprojektit rajoitetaan siten, että ne ovat vietävissä lävitse suhteellisen lyhyessä ajassa. On toivottavaa, että mukaan tulee Pohjoismaiden erilaisissa sosiaalisissa ja maantieteellisissä ympäristöissä toimivia museoita.

Esimerkkejä mahdollisista osaprojekteista

Pöydän kattaminen ja aterian yhteisöllisyys: Jokin museo kustakin maasta toteuttaa osaprojektin, jossa dokumentoidaan kattauksia ja leipää sisältäviä aterioita valituissa talouksissa. Kattaus voidaan käsittää hyvin henkilökohtaisena, katettua pöytää voidaan tulkita maailmankuvan miniatyyrinä – kertomuksena siitä, keitä ollaan, mitä arvostetaan ja mihin uskotaan. Pöytä voi ilmentää sekä yhteisyyttä että yksinäisyyttä, juhlaa ja arkea.

Leipä ja maahanmuutto: Kun joudutaan muuttamaan toiseen kulttuuriympäristöön, ruoka on usein se jota viimeksi haluaa muuttaa, se on syvällä identiteetissä. Mikä merkitys leivällä ja leipätraditioilla on Pohjoismaiden uusille maahanmuuttajille? Tässä voidaan ajatella osaprojektia, jossa maahanmuuttajat kutsutaan itse dokumentoimaan ja esittelemään tuloksia museossa.

Leivän arvostus: Norjassa monet arvostavat leipää suhteessa sen tuoreuteen, mieluiten sen tulee olla vielä lämmintä. Yli kaksi päivää vanhempaa leipää on vaikea myydä. Mistä tässä on kysymys? Miten leipää arvostetaan? Mikä merkitys on pakkauksen estetiikalla, ostoympäristöllä, leivän muodolla, koostumuksella tai hinnalla? Miten nämä seikat ovat historiallisessa perspektiivissä muuttuneet? Miten leipää arvostetaan silloin kun on puute ruoasta? Entä silloin kun kaikkea on yllin kyllin?

Leivän leipominen: Mistä saadaan reseptit ja ideat? Mikä asema erilaisilla perinteisillä leipätyypeillä on paikallisesti ja alueellisesti? Missä määrin niitä käytetään? Onko levinneisyys muuttunut? Ovatko leipätyypit saaneet uusia muotoja ja variantteja, esimerkiksi kaupallistumisen ja uusien medioiden myötä?

Aistinautinto ja elämys – yksi tapa tarkastella problematiikkaa?

Voidaksemme ymmärtää ihmisten suhdetta leipään emme tule toimeen ilman ruumista ja aisteja, maistettua, haistettua, kosketeltua, nähtyä ja kuultua.Suuri osa leipomisen taidosta on ihmisen ruumiissa. Syödessämme luomme suoran kontaktin leivän ja ruumiimme välille. Ruumiillisuus lisää merkitystä ja arvoa, esimerkiksi kun päätetään leipoa käyttämättä apuna moderneja keittiökoneita.

Aistit voivat myös lähentyä muistoja. Muistoja voidaan yhdistää tuoksuihin, makuihin sekä kuulo-, näkö- ja kosketusaistimuksiin. Aistilliset muistot voivat tuoda mieleen elämyksiä jotka muuten pysyisivät poissa, mutta joskus ne muuttuvat suorastaan eläviksi. Aistimukset eivät ole mitenkään objektiivinen vaan päinvastoin hyvin subjektiivinen prosessi, joka on kutoutunut sosiaalisiin ja kulttuuriisiin suhteisiin.

Identiteetti ei sisällä ainoastaan sitä minkä ymmärrämme ja voimme kertoa sanoin, vaan siihen kuuluvat myös emootiot ja aistikokemukset. Tämän kaiken dokumentointi ja edelleen välittäminen vaati toisenlaisia lähestymistapoja mitä museot yleensä käyttävät. Leipä ja uusi digitaalinen media avaavat jännittäviä mahdollisuksia sen kokeilemiseen, miten tämä kaikki voi käytännössä tapahtua.

Digitaaliset työpajat

Kaikki projektiin mukaan lähtevät osallistuvat kahteen yhteiseen työpajaan (workshop), joiden aiheena on digitaalinen dokumentointi ja välitys. Ensimmäinen, Norjassa keväällä 2010, tulee olemaan johdanto, joka tarjoaa mahdollisuuden kokeiluun ennen kuin tekee varsinaista dokumentointia. Toinen työpaja järjestetään syksyllä 2010 ja projektin päätösseminaari keväällä 2011.

Tulosten välittäminen

Web

Jokaisen osaprojektin tulee tuottaa digitaalinen kertomus. Se voidaan laatia valokuvien, videon, äänen ja tekstin avulla.

Välitys tapahtuu yhteisen internet-sivuston kautta, on myös mahdollista perustaa sivu You Tube’iin ja tehdä museoille linkit. Sinne voi kirjoittaa blogeja ja asettaa näkyville muuta aiheeseen kuuluvaa aineistoa. Siihen liittyvänä perustetaan web-areena osallistujien välistä kommunikaatiota varten.

Tärkeä tavoite on käyttää kertomuksia ja internet-sivustoa internetin eri käyttäjäryhmien osallistumisen ja keskustelujen alullepanemiseen. Se sisältää kokeilun jossa arvioidaan mahdollisuuksia ja rajoituksia sitä mukaa kun kokemuksia kertyy. Internet-sivuilta ja osallistujien web-areenalta kertyneet kokemukset evaluoidaan myöhemmin sovittavana aikana.

Kaikki eivät käytä internetiä. Internetin lisäksi tulee harkinnan mukaan käyttää muita lähestymistapoja tiedon laajemmalle levittämiseen, esimerkiksi sanomalehtiä, radiota ja erilaisia tapahtumia sekä museoissa näyttelyjä.

Pohtivat tekstit

Projektin päättyessä osanottajien on hyvä kirjoittaa havaintojaan ja pohdintojaan kaikesta siitä mitä hankkeen aikana on tullut esiin. Mitä hankkeella on saavutettu? Millä tavoin projekti on vaikuttanut yhteiskunnan roolin uudistumiseen? Miten projektia voisi jatkaa?

Museot voivat välittää näitä tekstejään myös omien internet-sivujensa kautta valitsemillaan kielillä.

Organisaatio

AM + projektiryhmä, ruotsista suomentanut AM

Projektia johtaa Norsam, pohjoismaisten kulttuurihistoriallisen museoiden nykyajan ja lähimenneisyyden tallennuksen ja tutkimuksen verkosto.

Norsamin puheenjohtaja 2009-2010:
Lykke L. Pedersen, Tanskan kansallismuseo, Kööpenhamina

Projektiryhmä:
Lilja Arnadottir, Islannin kansallismuseo, Reykjavík
Eva Fägerborg, Nordiska museet, Tukholma
Svein Gynnild, Maihaugen, Lillehammer
Gaute Jacobsen, Maihaugen, Lillehammer
Sanna Kupila, Turun museokeskus, Turku
Antti Metsänkylä, Suomen kansallismuseo, Helsinki
Lena Palmqvist, Nordiska museet, Tukholma
Gerdur Robertsdottir, Reykjavíkin kaupunginmuseo, Reykjavík

Aikataulu:

Projekti esiteltiin ensi kertaa pohjoismaisessa museokongressissa Malmössä 3. huhtikuuta 2009. Tiedote ja projektikuvaus julkaistaan kussakin maassa toukokuun alussa.

Ilmoittautumisaika projektiin osallistuville museoille: alustava ilmoittautuminen 15.6.2009 mennessä. Museon osaprojektin otsikko olisi hyvä ilmoittaa jo tässä vaiheessa. Lopullinen ilmoittautuminen syksyllä 2009 (päivämäärä ilmoitetaan myöhemmin).

Työ alkaa ja museot käynnistävät osaprojektinsa.

Keväällä 2010 järjestetään yhteinen digitaalinen työpaja Norjassa.

Työ jatkuu vuoden 2010, ensimmäiset näyttelyt avataan, tekstejä ja kuvamateriaali julkaistaan internetissä ja perinteisemmissä muodoissa (julkaisuina).

Syksyllä 2010 järjestetään toinen digitaalinen työpaja Kööpenhaminassa.

Keväällä 2011 osaprojektit saatetaan päätökseen ja pidetään projektin päätösseminaari Ruotsissa.

Mitä tuloksia saavutettiin? Millaista tietoa projekti tuotti
leivästä kulttuurihistoriallisena ilmiönä?
digitaalisesta tiedonvälityksestä ja kommunikaatiosta?
Millaisia kokemuksia projekti antoi?
Miten museot voivat soveltaa projektikokemuksiaan muihin yhteyksiin?

Rahoitus

Jokainen osallistuva museo järjestää itse rahoituksen osaprojektilleen. Norsam hakee taloudellista tukea digitaalisten työpajojen ja päätösseminaarin järjestämiseen sekä mahdolliseen yhteisjulkaisuun.

Ilmoittautuminen ja muita käytännön seikkoja

Museot ilmoittautuvat mukaan projektiryhmän oman maansa edustajille, jotka toimivat kontaktihenkilöinä Norsamin ja museoiden välillä. Osaprojektilla tulee olla otsikko, joka ilmoitetaan ilmoittautumisen yhteydessä.

Jos museot (kaksi tai useampi) haluavat toteuttaa osaprojektin yhteistyössä, ne voivat sopia asiasta keskenään ja ilmoittautua yhteisellä aiheella. Museoiden välinen yhteistyö saa mielellään ylittää valtakunnanrajat.

Osallistuvat museot raportoivat osaprojektinsa kulusta projektiryhmälle oman maansa kontaktihenkilöiden kautta.

Kuvassa oleva leipähöylä on tehty 1800-luvulla ja peräisin Kiikasta Lounais-Pirkanmaalta.Kuva: Matti Huuhka

Leipä Pohjolassa - Norsam