Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Sammallahdenmäki, kirkonlattia.

Kirkonlattia, kuvattu luoteesta. Kuva: Leena Koivisto, Museovirasto (AKDG1792:21)

Sammallahdenmäki, Rauma


Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiökalmisto nimitettiin joulukuussa 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Sammallahdenmäki valittiin luetteloon Suomen ja Skandinavian edustavimpana läntisen pronssikulttuurin kohteena.

Sammallahdenmäen muinaisjäännösalue sijaitsee Ala-Satakunnassa Rauman (entisen Lapin kunnan) Kivikylässä. Laajahkolla kallioalueella vajaan kilometrin mittaisella vyöhykkeellä on yhteensä 33 kivistä koottua hautaröykkiötä. Röykkiöalueen länsipuolella pilkottaa ruohottunut Saarnijärvi, joka vielä pronssikaudella (1500-500 eKr.) oli merenlahti.

Sammallahdenmäen hautaröykkiöt kertovat alueen rikkaasta pronssikautisesta kulttuurista ja pitkäaikaisesta asutuksesta. Tunnetuin yksittäinen muinaisjäännös alueella on lähes nelikulmainen, noin 16 x 19 metrin laajuinen ja puolen metrin korkuinen tasainen latomus, Kirkonlaattia. Toinen erikoislaatuinen hautarakennelma Sammallahdenmäellä on Huilun pitkä raunio: nimensä mukaisesti poikkeuksellisen pitkä, vallimainen, muurilatomuksella ympäröity hautaröykkiö. Näiden erikoisten hautarakennelmien lisäksi kallioilta löytyy matalia kehäröykkiöitä sekä tavanomaisia, pyöreähköjä hiidenkiukaita.

Arkeologisia tutkimuksia Sammallahdenmäellä on tehnyt Volter Högman jo vuonna 1891. Hänen johdollaan avattiin neljä röykkiötä: Kirkonlaattia, Huilun pitkä raunio ja kaksi pienempää hautaa. Esinelöytöjä tutkimuksissa ei tehty, mutta Kirkonlaattiasta löydettiin hiiltä sekä kivipaasista tehty 3,5 m pituinen seinämän pätkä, joka on tulkittu epätäydelliseksi paasiarkuksi tai sellaisen jäännökseksi. Huilun pitkä raunio todettiin useammassa osassa rakennetuksi haudaksi, tästä kertoivat röykkiön sisäkkäiset kehärakennelmat. Lisäksi kahdesta muusta röykkiöistä löydettiin palanutta luuta.

Sammallahdenmäen röykkiöille tyypillinen piirre ovat paasiarkut, jykevistä kivipaasista tai hiekkakivilaatoista tehdyt arkkumaiset rakenteet, jotka koostuvat joko pääty- tai sivupaasista tai molemmista. Paasiarkku on saattanut hautaushetkellä sisältää vielä puisen arkun tai vainaja on kiedottu esim. eläimen taljaan. Toisaalta paasiarkkuun on voitu sijoittaa myös polttohaudatun vainajan luut. Paasiarkkujen jäännöksiä on edelleenkin näkyvissä muutamissa tutkimattomissa sekä yhdessä Högmanin tutkimusten jälkeen rekonstruoimassa hautaröykkiössä.

Sammallahdenmäen poikkeuksellisen arvon pronssikautisen kulttuurimme muistona muodostaa kokonaisuus: muinaisjäännökset sekä niitä ympäröivä hyvin säilynyt maisema. Alueella ovat edustettuina lähes kaikki maastamme tunnetut pronssikautiset röykkiömuodot ja ympäristössä on vielä viitteitä saaristomaisemasta jäkälöityneine kallioineen ja käkkärämäntyineen.

Sammallahdenmäen röykkiöaluetta ympäröi muinaisjäännöksen suoja-alue, jonka rajat on vahvistettu lääninhallituksen päätöksellä vuonna 1995. Suoja-alueella vallitseva maankäyttö on sallittua eli metsänhoidollisia toimenpiteitä voidaan tehdä. Maailmanperintökohteena Sammallahdenmäen muinaisjäännösalue on myös merkittävä matkailu- ja nähtävyyskohde. Tämä asettaa vaatimuksia kohteen hoidolle. Museovirasto onkin laatinut koko laajalle alueelle hoito- ja käyttösuunnitelman yhteistyössä alueen maanomistajien, kunnan ja ympäristöviranomaisten edustajien kanssa.

Hoidon yleistavoitteena on pitää Sammallahdenmäen röykkiöt paljaana kasvillisuudesta ja näkyvyys röykkiöltä toiselle sekä mahdollisuuksien mukaan myös Saarnijärvelle esteettömänä. Sammallahdenmäellä aluskasvillisuutta on niukasti, mutta suurimpien röykkiöiden päälle oli vuosikymmenten aikana kasvanut puita, lähinnä mäntyjä. Puiden juuristot tuhoavat hautojen rakenteita ja neulaset synnyttävät kariketta, johon muu kasvillisuus pääsee juurtumaan. Tämän vuoksi röykkiöiden päällä tai aivan niiden reunassa kiinni kasvavat puut on kaadettu ja vesova kasvillisuus poistetaan vuosittain.

Sammallahdenmäen muinaisjäännös- ja suoja-alueesta valtaosa on metsää. Alueelle on laadittu kuviokohtainen metsäsuunnitelma, jossa on otettu huomioon suojelunäkökohdat. Metsää hoidetaan osittain puisto- ja taajamametsänä, osittain talousmetsänä. Metsäsuunnitelmassa esitettävät toimenpiteet ovat osa muinaisjäännösalueen hoitoa, ja niitä toteutetaan tarvittaessa metsänomistajien toivomusten mukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä. Muinaisjäännöksen suoja-alueella olevia metsiä hoidetaan siten, että ne ovat myös malliesimerkkeinä suomalaisesta metsänhoidon osaamisesta. Harvennushakkuut tehdään herkillä alueilla tarvittaessa metsurityönä, mutta maaperän jäätyminen talvisaikaan mahdollistaa myös koneiden käytön. Tarvittavat ajolinjat suunnitellaan alueella jo kulkevien metsäteitä hyväksi käyttäen mahdollisimman huomaamattomiksi. Ennen harvennuksia aluspuustoa raivataan, jotta maisemahaitat jäävät mahdollisimman pieniksi. Metsän uudistamisessa painotetaan nimenomaan maisemanäkökohtia. Laajoja uudistusaukkoja vältetään, mutta pienialaiset ja maaston mukaan rajatut aukkohakkuut ovat mahdollisia. Pääasiassa uudistaminen kuitenkin tehdään suojuspuuhakkuuna. Uudistuksen yhteydessä maanpintaa voidaan suoja-alueella tarvittaessa käsitellä kevyesti, jotta taimettuminen varmistuu. Metsänhoitosuunnitelma kattaa viisivuotisjakson. Metsän hoidosta vastaavat pääsääntöisesti metsänomistaja ja metsänhoitoyhdistys.

Kulkuohje:
Valtateiltä  8 ja 12 on opastus Sammallahdenmäelle. Eteläisen paikoitusalueen osoite on Savulaaksontie 181, pohjoisen paikoitusalueen Sammallahdentie.

 



Sivukartta



Sivu päivitetty 14.1.2016
© Museovirasto