4.4. Näyttelyt

Nykytilanne

Näyttelyiden saavutettavuutta arvioitaessa ja kehitettäessä on otettava huomioon kaikki näyttelysuunnittelun osa-alueet. Saavutettavuus on siten huomioitava

• näyttelyiden sisällöissä
• niihin tulevien fyysisten rakenteiden, materiaalien ja vitriinien suunnittelussa
• näyttelyissä olevien tekstien ja kuvamateriaalin taitossa ja sijoittelussa
• näyttelyiden valaistuksessa
• mahdollisen äänimaailman toteuttamisessa
• kiertotavan suunnittelussa
• näyttelyihin tulevien interaktiivisten osioiden ja erilaisten AV-tuotantojen integroimisessa toimivaksi osaksi näyttelyitä
• erilaisten apuvälineiden ja kosketeltavien esineiden suunnittelussa

Museovirastolla on lukuisia erilaisia kohteita, museoita, linnoja, linnoituksia ja kartanoita ym., joissa on säännöllistä näyttelytoimintaa. Merkittävin ja laajin näyttelytoiminta on Kansallismuseossa. Muissakin yleisökohteissa on perusnäyttelyiden lisäksi runsaasti eri kestoisia vaihtuvia näyttelyitä. Osa niistä on museoiden omaa tuotantoa, mutta osa tulee valmiina, muiden tekeminä näyttelyinä.

Museoviraston yleisökohteiden näyttelytoiminnassa saavutettavuus on toistaiseksi otettu huomioon hyvin vaihtelevasti. Saavutettavuuskartoitusten tekeminen on kuitenkin aloitettu ja parannustoimia on sekä suunniteltu että toteutettu.

Louhisaaren kartanolinnassa saavutettavuutta kartoitettiin laajasti vuonna 2004 ACCU-hankkeen yhteydessä. Seurasaaren museorakennusten sekä palvelujen ja tarjonnan saavutettavuutta kartoitettiin vuosina 2005–2006. Molemmat kartoitukset teki Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille -palvelu. Kulttuurien museossa oma henkilökunta teki tarkistuslistojen mukaisen saavutetta-vuuskartoituksen syksyllä 2005.

Kartoitus

Näyttelyt-asiantuntijaryhmä kartoitti Kansallismuseon näyttelyiden saavutettavuutta ’Museo kaikille, pohjoismainen esteettömyys- ja saavutettavuusopas’ -kirjan tarkistuslistojen avulla. Sen perusteella yleisö- ja näyttelytilojen esteettömyys on peruskorjauksen yhteydessä otettu huomioon, mutta vanha museorakennus asettaa omat rajoituksensa ihmisten liikkumiselle. Fyysisen ja sisällöllisen toteutuksen osalta Kansallismuseon perusnäyttely ei ole kaikilta osin saavutettava. Perusnäyttelyssä on useita osia, joiden saavutettavuutta on mahdollista parantaa pienehköillä teknisillä ratkaisuilla.

Näyttelykohteiden kartoituksissa on selvitetty (Kansallismuseota lukuun ottamatta) lähinnä kohteiden fyysisiä ominaisuuksia ja mahdollisuuksia liikkua niissä esteettömästi. Näyttelyiden sisällöllistä saavutettavuutta ei toistaiseksi ole kartoitettu vastaavalla tavalla.

Käytännön työssä sisällölliseen saavutettavuuteenkin on kuitenkin pyritty kiinnittämään huomiota. Kulttuurien museossa näkövammaisten käytettävissä on kansio, jossa on kosketeltavia materiaalinäytteitä ja pistekirjoitustekstit. Arkeologiakeskus Untamalan kesän 2006 näyttelyssä oli pistekirjoituksella tekstitettyä kohomateriaalia ja kosketeltavia esineitä. Louhisaaren kartanolinnaan on hankittu ja hankitaan lisää kosketeltavia huonekalujen pienoismalleja. Osaa esillä olevista muotokuvista voi tutkia myös kohokuvien ja pistekirjoituksen avulla. Kesällä 2006 Louhisaaren alueesta valmistui myös kohokartta sekä siihen liittyvä kosketeltava pienoismalli.

Kansallismuseossa avattiin yleisölle marraskuussa 2006 työpaja Vintti, joka on pysyvä perusnäyttelyn osa. Vintti on uudenlainen, aktiivinen toiminta- ja oppimisympäristö, ja se toimii perusnäyttelyiden tukena. Kaikkeen tilassa esillä olevaan saa koskea. Tehtävien avulla aktivoidaan kävijöitä oivaltamaan itse Suomen historian perusasioita. Eri-ikäiset ja -taustaiset käyttäjät testasivat Vinttiä ennen sen avaamista. Vinttiä kehitetään edelleen niin, että se tuottaa iloa ja oppimiskokemuksia mahdollisimman monille kävijäryhmille.

Vuonna 2008 yleisölle avautuvassa uudessa Suomen merimuseossa saavutettavuus pyritään ottamaan huomioon sekä tilojen että toimintojen suunnittelussa.

Useissa Museoviraston käyntikohteissa fyysinen saavutettavuus ja siihen mahdollisesti liittyvät ongelmat on ilmoitettu niiden verkkosivuilla saavutettavuus-valikon alla. Sivuilla ei toistaiseksi ole tietoja näyttelyiden ja käyntikohteiden tiedollisesta ja sisällöllisestä saavutettavuudesta.

Tavoitteet

• Saavutettavuus tiedostetaan ja otetaan automaattisesti huomioon Museoviraston näyttelytoiminnassa.
• Näyttelyt ovat saavutettavuutensa ansiosta hyvä esimerkki muille Suomen kulttuurihisto-riallisille museoille ja niiden näyttelyille.
• Näyttelyohjelmia suunniteltaessa otetaan entistä paremmin huomioon erilaiset kävijäryhmät ja heidän lähtökohtansa. Saavutettavuutta on myös se, että erilaisiin kävijä- ja viiteryhmiin sekä ulkopuolelta tuleviin näyttelyideoihin suhtaudutaan avoimesti.
• Saavutettavuus ja erilaisten kävijäryhmien erityistarpeet otetaan huomioon näyttelyprosessin kaikissa vaiheissa.
• Näyttelyiden sisällön ja toteutuksen selkeyden lisäksi saavutettavuutta parannetaan myös tarjoamalla näkemisen, kuulemisen ja lukemisen apuvälineitä kuten suurennuslaseja ja tekstitettyä audiovisuaalista materiaalia.
• Näyttelysuunnittelun yhteydessä tuotetaan myös aineistoa, jota yleisöllä on mahdollisuus kosketella. Tällainen aineisto voi olla mm. erilaisia pienoismalleja, kohokuvia, kohokarttoja ja kosketeltavia esineitä.
• Näkö-, kuulo- ja tuntoaistien lisäksi näyttelysuunnittelussa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon myös hajuaistin avulla välittyvä informaatio ja elämys.
• Selkeyteen kiinnitetään erityistä huomiota myös kaikissa näyttelytilassa olevissa yleisöä ohjaavissa ja muuta informaatiota antavissa opasteissa ja esitteissä. Niiden kieli on selkeää yleiskieltä.
• Hyvästä suunnittelusta ja toteutuksesta huolimatta kaikkia saavutettavuuteen vaikuttavia tekijöitä on vaikea huomata etukäteen. Varsinkin perusnäyttelyitä ja isompia vaihtuvia näyttelyitä suunniteltaessa käsikirjoituksen ja erilaisten luonnospiirustusten tarkistuttaminen ulkopuolisella asiantuntijalla on aina hyödyllistä. Asiantuntija voi hyvin olla Museoviraston omaakin henkilökuntaa.
• Etenkin pitkäaikaisen näyttelyn saavutettavuus pyritään myös testaamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Testauksen jälkeen ongelmakohdat korjataan mahdollisimman hyvin. Pitkäkestoisia näyttelyitä voidaan muuttaa oleellisesti esimerkiksi siirtämällä vitriineitä tai uusimalla valaistusta. Saavutettavuuden säilyminen hyvänä on testattava myös tällaisten muutosten jälkeen.
• Saavutettavuus otetaan huomioon perusnäyttelyiden lisäksi myös vaihtuvissa näyttelyissä. Niissä voidaan myös rohkeammin kokeilla erilaisia, saavutettavuutta monipuolisesti parantavia ratkaisuja. Kun hyviä ratkaisuja on löydetty, niitä voidaan soveltaa myös perusnäyttelyiden uudistuksissa.
• Tuotetaan nykyistä laajemmin näyttelyjulkaisuja.