4.5. Kulttuuriperintökasvatus

Nykytilanne

Kulttuuriperintökasvatus on kulttuuriperintöä koskevien tietojen ja taitojen välittämistä siten, että osallistujien kulttuuriperintötietoisuus vahvistuu. Se antaa mahdollisuuden aktiiviselle oppimiselle, jolle on ominaista vuorovaikutteisuus ja kokemuksellisuus.

Kulttuuriperintökasvatus sisältää museoissa toteutettavan opetustoiminnan (museopedagogiikka) ja kulttuuriympäristökasvatuksen. Museoissa kulttuuriperintökasvatus tarkoittaa käytännössä museonäyttelyiden avulla toteutettavaa kasvatus- ja valistustyötä, joka tukee koulujen opetustoimintaa. Sen lisäksi se on iästä riippumatta kaikille suunnattua valistusta, jonka tavoitteena on kasvattaa ihmisiä tietoisiksi historiastaan.

Museovirastossa on tiedostettu kulttuuriperintökasvatuksen tärkeys. Se on yksi Museoviraston lähivuosien tärkeimmistä painopisteistä. Vuonna 2006 ilmestyi ”Oppia menneisyydestä, katse tulevaisuudessa – Museoviraston kulttuuriperintökasvatuksen strategia vuosille 2006 – 2010”, jossa luodaan suuntaviivoja kulttuuriperintökasvatuksen kehittämiselle ja edistämiselle. Strategiassa esitetään lukuisia käytännön toimenpiteitä kulttuuriperintökasvatuksen tehostamiseksi. Saavutettavuussuunnitelman tavoite-osioon on näistä poimittu ne, jotka liittyvät selvimmin saavutettavuuteen.

Kun kulttuuriperintökasvatuksessa otetaan huomioon saavutettavuus, koskettaa museoiden ja muiden kulttuuriperintökohteiden tarjoama tieto ja toiminta yhä suurempaa joukkoa erilaisia ihmisiä. Samalla kulttuuriperintökohteista tulee elävämpiä, avoimempia, ymmärrettävämpiä, ja monipuolisemmin tästä maailmasta kertovia paikkoja.

Museoviraston kohteissa edistetään ja toteutetaan kulttuuriperintökasvatusta jo nyt monin tavoin. Erilaiset oppimistavat tiedostamalla sitä voidaan kehittää entistä paremmin vastaamaan erilaisten ryhmien tarpeita. Nykyisin käytettyjä toimintamuotoja ovat mm. opetusmateriaalin tuottaminen, opettajien koulutus, työpajat, teemapäivät, luennot, konsertit ja muut tapahtumat.

Joka syksyisten Arkeologian päivien aikana järjestetään arkeologiaan ja esihistoriaan liittyviä tapahtumia ja tekemistä sekä lapsille että aikuisille kymmenillä paikkakunnilla eri puolilla Suomea. Vuosittain eri teemoin vietettävät Euroopan rakennusperintöpäivät lisäävät rakennetun kulttuuriympäristön tuntemusta ja arvostusta sekä aktivoivat toimintaan rakennusperinnön säilymisen puolesta. Kulttuuriperintökasvatusta edistetään myös verkostoitumalla muiden toimijoiden kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Opetushallituksen, Museoviraston ja ympäristöministeriön yhteinen Suomen Tammi.

Kartoitus

Kulttuuriperintökasvatus-asiantuntijaryhmä kartoitti osana saavutettavuussuunnitelman esityötä museokohteiden kulttuuriperintökasvatuksen nykytilanteen ja viime vuosina järjestettyjen näyttelyiden kohderyhmät.

Kartoituksen tulosten perusteella museoiden tyypillisin kulttuuriperintökasvatuksen muoto on perinteinen opastus. Opastuksia järjestetään jossakin muodossa kaikissa museoissa. Opastetuilla kierroksilla on ollut mukana maahanmuuttajien, liikuntarajoitteisten, eri ammattiryhmien, näkövammaisten, kehitysvammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden ryhmiä. Museo-opetuksessa ja yleisötapahtumissa on otettu huomioon erityisryhmien edustajia vain vähän, lähinnä liikuntarajoitteiset kävijät ja maahanmuuttajat. Lapsille suunnattua toimintaa on museoissa ollut jo pitkään.

Useimmissa museoissa on vuosittain joitakin ilmaispäiviä. Vuonna 2005 täysin vapaa pääsy ainakin osaan näyttelyistä oli kartoituksen mukaan kahdessa kohteessa. Koululais- ja opiskelijaryhmät pääsevät usein sisään ilmaiseksi, mutta opastus on yleensä maksullinen (alennettu hinta). Alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi museoihin. Linnoissa on alennettu sisäänpääsymaksu 17–7 -vuotiaille ja kokonaan ilmainen sisäänpääsy alle 7-vuotiaille. Täysin ilmaisia yleisötapahtumia on 11 kohteessa. Museolipun hintaan sisältyviä tapahtumia on neljässä kohteessa. Ilmaisia työpajoja on järjestetty kahdessa kohteessa. Joissakin paikoissa, kuten kartanomuseoissa, taloudellinen saavutettavuus on ongelmallista, koska syrjäisen sijainnin takia niihin pääsee vain omalla autolla tai bussiretkeen osallistumalla. Kaksi kohdetta on vene- tai lauttamatkan päässä.

Museoihin hankittu oheismateriaali on melko harvinaista. Kosketeltavia esineitä on vastausten mukaan kuudessa paikassa, muuta aistimateriaalia viidessä, pistekirjoitusmateriaalia neljässä, audiovisuaalista materiaalia kolmessa, kohomateriaalia kahdessa ja esinekopioita kahdessa kohteessa. Varsinainen opetuskokoelma on vain Kansallismuseossa.

Tavoitteet

Opetustoimintaa ja yleisötapahtumia sovelletaan kohderyhmien mukaan. Esimerkiksi museon normaaliin tarjontaan kuuluva lasten työpaja tai toiminnallinen opastuskierros voidaan muuttaa esimerkiksi esteettömillä kulkureiteillä ja havaintomateriaalilla sellaiseksi, että sitä voidaan tarjota kaikille ryhmille.
Museopedagogista osaamista tehostetaan Museoviraston sisäisellä yhteistyöllä ja viestinnällä.
Kulttuuriperintökasvatukseen liittyvässä tiedotus- ja koulutusmateriaalissa kiinnitetään erityistä huomiota saavutettavuuteen.
Kaikkien mahdollisuuksia osallistua kulttuuriperintökasvatukseen lisätään esimerkiksi ilmaistapahtumilla.
Kävijäpalautteen keräämistä ja käyttöä tehostetaan sekä seurataan kävijäpohjan monimuotoisuutta.
Elinikäisen oppimisen tavoitteita tuetaan kehittämällä yhteistyötä päiväkotien, koulujen eri-ikäisten harrastajaryhmien, järjestöjen, vanhainkotien ja muiden ikääntyville palveluita tarjoavien kanssa.
Otetaan entistä aktiivisemmin huomioon kulttuurinen monimuotoisuus.
Eri puolilla Suomea toimivia museoita ja muita käyntikohteita sekä aluetoimistoja kannustetaan kulttuuriperinnön yhteistyöhankkeisiin alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa.