Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg
Presidentinlinnan arkeologisissa kaivauksissa löytyi lisää sirpaleita Helsingin varhaisesta historiasta

Presidentinlinnan arkeologisissa kaivauksissa löytyi lisää sirpaleita Helsingin varhaisesta historiasta


Pelimerkkeja2Museovirasto tutki tammi-maaliskuussa Helsingin varhaista historiaa Presidentinlinnan sisäpihalla. Arkeologiset kaivaukset liittyivät Presidentinlinnan kunnostustöihin, jotka ulottuvat myös rakennuksen sisäpihalle. Museovirasto suoritti sisäpihalla arkeologisia tutkimuksia jo vuonna 1997, jolloin todettiin, että paikalla oli säilynyt vanhoja rakenteita ja kulttuurikerroksia. Tänä vuona arkeologiset jäännökset tutkittiin tarkemmin ja tuloksena saatiin lisää tietoa alueen käyttövaiheista ja asukkaiden elämästä.

Helsingin kaupunki siirrettiin 1640-luvulla Vanhankaupungin alueelta Vironniemelle ja Presidentinlinnan alue on ollut kaupungin keskeistä osaa siitä lähtien. Vanhin säilynyt kaupunkimittaus on vuodelta 1696 ja se sisältää myös tonttiluettelon, jonka perusteella Presidentinlinnan sisäpihan kohdalla on ollut tuolloin porvaristontteja. Osa tutkimusalueelle sijoittuvista tonteista siirtyi jo ennen pikkuvihaa (1742-1743) Erhardien suvun omistukseen ja pikkuvihan jälkeen koko alueen tontit kuuluivat samalle suvulle. Kruunu lunasti tontit itselleen vuonna 1759. Vuoden 1808 suurpalon jälkeen Helsingin asemakaava muutettiin ja Presidentinlinnan sisäpihan tontit yhdistettiin lähitontteihin, ja paikalle rakennettiin suuri Heindenstrauchien kauppiasveljesten yksityispalatsi. Palatsi valmistui vaiheittain ja vuoteen 1845 mennessä se muutettiin C. L. Engelin piirustusten mukaan keisarilliseksi palatsiksi ja myöhemmin Presidentinlinnaksi.

Tontilla on ollut kellari ja kaivo jo varhain – piha on kivetty vasta myöhemmin


Vuoden 2013 arkeologiset tutkimukset aloitettiin siitä, mihin ne vuonna 1997 lopetettiin. Kaivaukset suoritti Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut -yksikkö. Tutkimusryhmään kuului yhdeksän arkeologia ja arkeologian opiskelijaa.

Tutkimuksissa paljastui hieman lisää jo aikaisemmin tutkittua pihakiveystä. Tutkimusalueen pohjoisreunassa havaittiin myös vanhempaa pihakiveystä. Molemmat kiveykset on todennäköisesti rakennettu vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla.

Pihan eteläosassa sijaitseva talonpohja tutkittiin lähes kokonaan jo vuoden 1997 kaivausten aikana. Tämän vuoden tutkimuksissa kivijalka osoittautui itä-länsisuunnassa kuusi metriä pitkäksi. Pohjois-eteläsuunnassa kivijalasta oli säilynyt vain noin 2,2m pituinen pätkä. Rakennuksen luoteiskulmassa sijaitsi todennäköisesti kaakeliuunin perustus. Molemmissa kaivauksissa paikalta löytyi vihreäksi lasitettuja kaakelin paloja. Kaivausalueen eteläreunasta paljastui myös toisen em. talonpohjaa vanhemman rakennuksen kivijalan pätkä.

Kellari sijaitsi kaivausalueen pohjoisreunassa. Tutkimuksissa kävi ilmi, että siinä oli kaksi eriaikaista rakennusvaihetta. Kellari on ilmeisesti perustettu tontille melko varhaisessa vaiheessa, todennäköisesti se on rakennettu ennen vuoden 1713 paloa. Kellarin lattiasta löytyi halkaisijaltaan noin 60 cm:n kuoppa, joka oli joko osittain maahan kaivettu tynnyri tai laudoilla vuorattu säilytyskuoppa. Kuopan pohjalta löytyi viimeisen kaivauspäivän iloksi raha, joka ajoittuu todennäköisesti aikavälille 1660-1697.

Kaivo sijaitsi keskellä linnan pihaa, osittain talonpohjan alla. Se ajoittuu vuoden 1713 paloa edeltäneeseen aikaan. Kaivon kehikko oli tehty hirsistä ja sisäpuolelle oli asetettu pystyyn alaosasta teroitettuja lankkuja. Hirsien ja lankkujen välissä oli eristeenä koivun tuohta, joka oli säilynyt erittäin hyvin.

Piippuja ja pelimerkkejäkin löytyi


Kaivauksilta saatiin talteen runsaasti esinelöytöjä: punasavi- ja fajanssiastioiden palasia, ns. liitupiippujen eli valkosavesta valmistettujen piippujen katkelmia sekä rautanauloja ja eläinten luita. Erilaisia lasin paloja löytyi myös runsaasti. Sirpaleita oli niin astioista, pulloista kun ikkunalaseista. Tällaiset löydöt ovat hyvin tyypillisiä historiallisen ajan kaupunkikaivauksille. Eläinten luut tullaan analysoimaan, jotta saadaan lisää tietoa tontin asukkaiden ruokavaliosta ja kulutuskäyttäytymisestä.

Astioiden palaset ovat suurimmaksi osaksi tavallisista käyttöastioista. Joukossa on muutamia punasavesta valmistettujen astian palasia, jotka ovat luultavasti tuontitavaraa. Ulkomaantuontia ovat myös kivisaviastiat, joiden löytyneet palaset ajoittuvat 1550-luvulta aina 1700-luvulle. Liitupiippuja on voitu myös ajoittaa. Lähes kaikki tunnistetut piiput ovat 1600- tai 1700-luvuilta. Joukossa on sekä Hollannissa valmistettuja että ruotsalaisia piippuja. Rahoja löytyi ainoastaan 12 kappaletta. Lähes kaikki kolikot ovat erittäin huonossa kunnossa ja vasta osa niistä on saatu tunnistettua ja ajoitettua.  Tunnistetut rahat ovat kaikki ruotsalaisia äyrejä ja ne ajoittuvat 1600-luvulle.

Muita mielenkiintoisia löytöjä ovat mm. napit, lasipullojen sinetit, fajanssista ja lasista muotoillut pelimerkit, sormustin ja kahteen osaan hajonnut kultainen korvakoru.

Lisätietoja: apulaistutkija Eeva Pettay, eeva.pettay@nba.fi

Tarkempia tietoja kaivausten tuloksista on Rakennusperinto.fi-palvelussa


Lehdistökuvat


Nämä kuvat on tarkoitettu vain tiedotusvälineiden käyttöön. Muu käyttö on kielletty. Klikkaa kuvaa, niin saat sen ladattavaksi.

Pihakivetyksen putsaustaRakennuksen kivijalkaOsa kellaria
Ensimmäinen osa pihakiveyksestä on saatu putsattua. Janne Haarala ja Tiina Mikkanen rakentavat seulaa. Kuva: Katja Vuoristo, MuseovirastoRakennuksen kivijalka. Kuva: Eeva Pettaý, MuseovirastoOsa kellaria. Kuva: Katja Vuoristo, Museovirasto
Kaivoa tutkimassaPelimerkkejäLiitupiippuja
Kaivoa tutkittiin vielä viimeisellä viikolla. Lisävalaistus oli tarpeen. Kuvassa Maija Helamaa ja Janne Haarala. Kuva: Katja Vuoristo, MuseovirastoFajanssiastioiden palasista ja lasista muotoiltuja pelimerkkejä. Kuva: Maija Helamaa, Museovirasto Liitupiippuja. Kuva: Maija Helamaa, Museovirasto


 



Sivukartta



Sivu päivitetty 8.8.2017
© Museovirasto