Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg
Museoviraston kiinteistöt siirretään Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallitukselle

Museoviraston kiinteistöt siirretään Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallitukselle


Museoviraston hallinnassa oleva kulttuurihistoriallisesti arvokas valtion kiinteistövarallisuus siirretään 1.1.2014 lukien Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallituksen luontopalveluille. Senaatti-kiinteistöille siirretään 47 ja Metsähallitukselle 37 kulttuuri- ja nähtävyyskohdetta. Museovirasto on siirron jälkeen Senaatti-kiinteistöjen vuokralainen 19 kohteessa. Museovirasto toimii kiinteistöjen hallinnan siirron jälkeenkin kulttuuriperinnön ja -ympäristön suojelusta, restauroinnista ja konservoinnista sekä muinaisjäännösten hoidosta ja valvonnasta vastaavana asiantuntijaviranomaisena.

Eduskunta hyväksyi vuoden 2014 talousarvion yhteydessä valtion kiinteistöhallinnon uudelleenjärjestelyn Museoviraston kiinteistövarallisuuden osalta sekä määrärahat kohteiden vuokraamiseen. Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta ja yleisistunto käsittelivät asiaa joulukuun lopussa ja päättivät kiinteistöjen hallinnansiirrosta ja sitoutumisesta vuokrasopimuksiin.

Museoviraston kiinteistöjä
Museoviraston kiinteistöjä. Kuva: Museovirasto.

Siirto perustuu valtion kiinteistöstrategiaan

Museoviraston kiinteistövarallisuuden siirto perustuu valtion kiinteistöstrategiaan (Valtioneuvoston periaatepäätös VM/2404/00.00.02/2010) sekä valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden omistuksen ja hallinnoinnin järjestämistä selvittäneen työryhmän ja Museoviraston kulttuurihistoriallisesti merkittävän kiinteistövarallisuuden omistamista ja hallinnoimisen järjestämistä selvittäneen työryhmän esityksiin. Museovirasto on valmistellut kiinteistöjen hallinnan siirtoa yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön, valtiovarainministeriön, ympäristöministeriön, Senaatti-kiinteistöjen ja Metsähallituksen kanssa.

Siirrettävä kiinteistövarallisuus on luokiteltu valtion omistuksen kannalta strategisiin ja ei-strategisiin omistuksiin. Strateginen kiinteistövarallisuus on sellaista, jonka omistus on välttämätöntä pitää valtiolla ja valtion liikelaitosten omistajahallinnassa. Ei-strateginen kiinteistövarallisuus voidaan luovuttaa muiden toimijoiden omistukseen luovuttamista koskevaa lainsäädäntöä noudattaen.

Siirretyt strategiset kohteet vuokrataan Museovirastolle

Senaatti-kiinteistöille siirretään yhteensä 47 kohdetta, joista 18 on luokiteltu valtion strategiseksi kulttuuri- ja nähtävyyskohteeksi. Strategiset kohteet ovat Ainola Sibeliuksen koti (Järvenpää), Alikartano (Mäntsälä), Cygnaeuksen galleria (Helsinki), Hvitträsk (Kirkkonummi), Hämeen linna (Hämeenlinna), Hämeen linnan vankilamuseo (Hämeenlinna), Kuusiston kartano (Kaarina), Lamminahon talo (Vaala), Louhisaaren kartanolinna (Masku) Lyytikkälän talo (Mikkeli), Myllymäen torppa (Lohja), Olavinlinna (Savonlinna), Paikkarin torppa (Lohja), Pyhän Henrikin saarnahuone (Kokemäki), Turun linna ja Turun linnan makasiinit (Turku), Urajärven kartanomuseo (Asikkala), Urho Kekkosen museo Tamminiemi (Helsinki) ja Yli-Lauroselan talo (Ilmajoki). Lisäksi siirretään Museoviraston keskusvarasto, joka on valtion käyttökiinteistö.

Museovirasto vuokraa nämä kohteet Senaatti-kiinteistöiltä. Vuokrakustannukset em. kohteista tulevat olemaan vuositasolla noin 14 miljoonaa euroa ja ne on valtion talousarviossa osoitettu Museovirastolle erillisellä tilakustannusmomentilla ja keskusvaraston osalta toimintamenoihin. Museovirasto vastaa edelleen kohteiden avoinna pidosta ja esittelystä yhdessä sopimuskumppaneiden kanssa. Suomen kansallismuseon alaisuudessa toimiva Seurasaaren ulkomuseo jää Museoviraston hallintaan.

Soveltuvaa käyttöä toivotaan löytyvän myös ei-strategisiin kohteisiin

Ei-strategisia siirrettäviä kiinteistövarallisuuskohteita on 28. Näistä Anjalan kartanon (Kouvola), Kotkaniemen (Luumäki), Hylkysaaren Merimuseon (Helsinki), Pukkilan kartanon (Kaarina), Rapolan kartanon (Valkeakoski) ja Sissolan (Ilomantsi) Museovirasto vuokraa takaisin väliaikaisesti Senaatti-kiinteistöiltä siihen asti, kunnes viraston toiminnot ja irtain omaisuus on siirretty pois kohteista tai niille on löydetty sopiva toimintaa jatkava omistaja.

Muut ei-strategiset Senaatti-kiinteistöille siirrettävät kohteet ovat Koitsanlahden hovi (Parikkala), Strömforsin ruukin yläpaja (Loviisa), Suvannon koulu (Pelkosenniemi), Untamalan arkeologiakeskus (Laitila), Vartiokylän linnavuori (Helsinki) sekä 17 tuulimyllyä, vesimyllyä ja myllysaunaa, joista useimmat sijaitsevat Kainuussa.

Myös kaikki ei-strategiset siirrettävät kohteet ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita suojelukohteita ja suojelumääräykset vaikuttavat käyttövaihtoehtoihin. Museovirasto painottaa, että kohteiden säilymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kohteeseen soveltuva käyttö jatkuu tai alkaa mahdollisimman pian. Sellaisen omistajan ja käyttäjän löytäminen, joka voi pitää kohdetta yleisölle avoimena, on tavoiteltavaa. Senaatti-kiinteistöt etsii yhdessä Museoviraston kanssa uusia omistajia kohteille.

Metsähallitukselle siirtyy muinaisjäännöksiä ja raunioita

Metsähallituksen luontopalveluille siirrettävät strategiset kiinteistöt ovat pääosin muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä kuten esihistoriallisia kalmistoja, asuinpaikkoja, linnavuoria ja linnanraunioita. Luontopalvelut vastaa Metsähallituksen julkisista hallintotehtävistä ja sen hallinnassa on runsaat 7 miljoonaa hehtaaria valtion suojelualueita ja yleisvesiä. Museovirastolta siirrettävää kiinteistövarallisuutta on yhteensä 37 kohdetta, joista monet sisältävät myös merkittäviä maisema- ja luonnonarvoja.

Metsähallituksen luontopalvelujen hallintaan siirretään 27 valtiolle strategista kulttuuri- ja nähtävyyskohdetta: Iso Linnanmäki (Porvoo), Juusjärven kalliomaalaus (Kirkkonummi), Kajaanin linna (Kajaani), Kalmosärkän asuinpaikka (Suomussalmi), Kappelniitty (Pöytyä), Pattijoen kastelli (Raahe), Koroistenniemi (Turku), Kurjenpolven hautapaikka (Kittilä), Kuusiston linna (Kaarina), Kärnäkosken linnoitus (Savitaipale), Käräjämäki (Eura), Langinkosken keisarillinen kalastusmaja (Kotka), Leväluhdan hautapaikka (Isokyrö), Liekosaaren hautapaikka (Sastamala), Liinmaan linna (Eurajoki), Pisamalahden linnavuori (Sulkava), Päivääniemen hautapaikka (Lempäälä), Raaseporin linna (Raasepori), Rapola (Valkeakoski), Ristinpellon hautapaikka, (Lieto), Seilin museokirkko ja hautausmaa (Parainen), Svartholma (Loviisa), Myllymäen hautapaikka (Laitila), Vainionmäki (Laitila), Välimaa (Utsjoki) sekä Astuvansalmen kalliomaalausten suoja-alue ja Salon Rikalanmäen hoitoon liittyvä kiinteistö.

Ei-strategisia siirrettäviä kiinteistövarallisuuskohteita on kymmenen: Bällbyn hautapaikka (Raasepori), Haimionmäen hautapaikka (Lieto), Kalmumäen hautapaikka (Uusikaupunki), Ketomäen hautapaikka (Salo), Rautiosaari Hongikko asuinpaikka (Rovaniemi), Sammalselän poroerotusaita ja kämpät (Kittilä), Saarivaaran poroaita ja Kairalan kämppä (Savukoski), Alatammen kämppäkartano (Savukoski), Reutuvaaran kämppäkartano (Savukoski) sekä Vornan taistelun muistomerkki (Lieksa). Kaikki muinaisjäännöskohteet ovat muinaismuistolailla suojeltuja.

Metsähallitus vastaa kohteiden kiinteistönhoidosta, ylläpidosta ja peruskorjaamisesta. Museovirasto jatkaa lakisääteisiä asiantuntija- ja valvontaviranomaisen tehtäviään myös siirrettävien kohteiden osalta.

Museovirasto ja liikelaitokset huolehtivat yhdessä valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta kiinteistövarallisuudesta

Kiinteistöjen hallinnan siirto ei aiheuta irtisanomisia Museovirastossa. Museoviraston kulttuuriympäristön hoidon tehtävissä toimivien tehtävät muuttuvat. Museoviraston tehtävät painottuvat asiantuntijaviranomaisena toimimiseen kulttuuriperinnön ja -ympäristön suojelun, restauroinnin ja konservoinnin osalta sekä muinaisjäännösten hoitoon ja valvontaan. Valtion strategisen kiinteistövarallisuuden hoidossa Senaatti-kiinteistöt ja Metsähallitus käyttävät Museovirastoa yhteistyösopimusten mukaisesti apuna rakennusperintöön ja muinaisjäännöksiin liittyvissä erityisosaamista vaativissa tehtävissä ja kysymyksissä.

Museoviraston rakennetun strategisen kiinteistövarallisuuden siirtyminen Senaatti-kiinteistöjen omistukseen ja vuokrajärjestelmään piiriin merkitsee nykyistä parempia mahdollisuuksia rakennusten pitkäjänteiseen kunnossapitoon. Tämä perustuu Museoviraston restaurointiosaamiseen ja Senaatti-kiinteistöjen rakennuttamisosaamiseen sekä tasaiseen vuokrakassavirtaan, joka luo toiminnalle taloudellisen perustan.

Valtiolla on käytössään lähes 10 Mm2 tilaa. Valtio omistaa yli 10 000 rakennusta ja suurin osa valtion toiminnasta on näissä rakennuksissa. Vuonna 1995 osa rakennuskantaa siirtyi vuokrajärjestelmän piiriin. Valtion kiinteistöstrategian mukaan kiinteistön hallintatehtäviä keskitetään Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallitukselle. Vaiheittain vuokrajärjestelmän piiriin on siirretty mm. vankilat vuonna 2001, puolustusvoimien kiinteistöt vuonna 2003, rajavartiolaitoksen kiinteistöt vuonna 2006 ja nyt Museoviraston hallinnoimat kiinteistöt. Museovirasto ja Senaatti-kiinteistöt edeltäjineen ovat tehneet tiivistä yhteistyötä valtion rakennetun kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja hoitamiseksi jo vuosikymmeniä. Senaatti-kiinteistöillä on hallinnassaan jo ennen Museoviraston kohteita yli 450 suojeltua rakennusta.


Lisätietoja antavat:
Osastonjohtaja Ilari Kurri (Museovirasto), puh. 040 128 6231, ilari.kurri@nba.fi

Lakimies Matleena Haapala (Museovirasto), puh. 040 128 6034, matleena.haapala@nba.fi

Toimialajohtaja Olavi Hiekka (Senaatti-kiinteistöt), puh. 0400 252 394, olavi.hiekka@senaatti.fi

Erikoissuunnittelija Anu Vauramo (Metsähallitus), puh. 020 564 4327, 040 530 5216, anu.vauramo@metsa.fi


Valtion kiinteistöstrategia (Valtioneuvoston periaatepäätös VM/2404/00.00.02/2010)
 
Valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden omistuksen ja hallinnoinnin järjestämistä selvittäneen työryhmän esitykset (Hankenro VM044:00/2011)

Museoviraston kiinteistöt ja rakennukset. Työryhmän esitys kiinteistövarallisuuden hallinnan uudelleen järjestämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:3

 



Sivukartta



Sivu päivitetty 8.8.2017
© Museovirasto