Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg
Museovirasto on pyytänyt poliisia tutkimaan Hakoisten linnavuoreen kajoamisen

Museovirasto on pyytänyt poliisia tutkimaan Hakoisten linnavuoreen kajoamisen


Museovirasto on tehnyt poliisille tutkintapyynnön Hakoisten linnavuoren muinaisjäännökseen kajoamisesta Janakkalassa. Päälinnan laella on kaiveltu useita kymmeniä pieniä kuoppia ja vaikuttaa siltä, että paikalla on käytetty metallinilmaisinta ja mahdollisesti kerätty muinaisesineitä. Maisemallinen haitta on vähäinen. Suurin vahinko on aiheutunut siitä, että on mahdollisesti hävitetty arvokasta tietoa muinaisjäännöksestä.

Museovirasto teki tarkastuskäynnin paikalla saatuaan tiedon kajoamisepäilystä.  Intendentti Eeva-Liisa Schulz totesi, että päälinnan laelle, erityisesti reuna-alueita kiertävien polkujen viereen, oli kaivettu pieniä (n. 20 x 15, 25 x 25 cm) suorakulmaisia kuoppia. Vain muutamassa, kaikkein näkyvimmässä kohdassa kaivettu maa oli laitettu kokonaan takaisin kuoppaan.  Lisäksi paikalla oli lukuisia epämääräisempiä kaivelun merkkejä. Runsaimmin tai pahimmin kaiveltuja kohtia oli kymmenen. Selkeärajaiset kuopat olivat yksittäin, pareittain tai kolmekin vierekkäin. Lapion pistoilta vaikuttaneita kuoppia tai muuten epämääräisiä kaivelukohtia oli useita kymmeniä. Vaikuttaa siltä, että paikalla on käytetty metallinilmaisinta, ja signaalikohtia on kaiveltu.

Kaivetut kuopat ja lapionpistot eivät aiheuta juurikaan maisemallista haittaa ja kasvillisuus peittää vauriot nopeasti. Pysyvä vahinko on muinaisjäännöstä koskevan arvokkaan tiedon mahdollinen hävittäminen. Kun asianmukaiseen arkeologiseen tutkimukseen kuuluvaa havainnointia ja dokumentointia ei ole tehty, on hävitetty maaperässä olleet merkit muinaisjäännöksen kulttuurikerroksesta tai sen rakenteista. Luonnollisesti myös tiedot mahdollisista löydöistä ovat hävinneet.

Hakoisten linnavuori, joka on peräisin 1200-luvulta, sijaitsee Janakkalassa. Muinaislinnaa ympäröi noin kahden neliökilometrin laajuinen suoja-alue. Kallio, jonka lakea kiertää kivivalli, on jyrkkärinteinen. Vallin sisäpuolella on kaksihuoneisen, harmaakivestä ja tiilestä tehdyn rakennuksen jäännöksiä. Lakialueen luoteisreunan korkeimmalla kohdalla on puolustustornin perustukset. Itälaidalla alempana on vallihaudalla eristetty esilinna, jossa on ollut vesisäiliö ja puinen rakennus. Paikalla on tehty arkeologisia kaivaustutkimuksia 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, sen jälkeen vain tarkastuskäyntejä mm. inventointien yhteydessä.

Hakoisten linnavuori, kuten kaikki muutkin kiinteät muinaisjäännökset Suomessa, on muinaismuistolain rauhoittama eikä sitä saa kaivaa, peittää, muuttaa, vahingoittaa, poistaa tai kajota siihen millään muullakaan tavalla. Myös irtaimet muinaisesineet sekä hylyt ja niiden osat on rauhoitettu. Tunnetulla kiinteällä muinaisjäännöksellä ja sen suoja-alueella ei saa etsiä metallia ilman muinaismuistolain perusteella myönnettyä lupaa.

Museovirasto on tehostanut yhteydenpitoa metallinilmaisinharrastajien kanssa, koska harrastajien määrä on lisääntynyt huomattavasti. Viraston verkkosivuille on myös koottu tietoa harrastajille, jotta he osaisivat toimia oikein, jos metallinetsinnän yhteydessä löytävät ennestään tuntemattoman muinaisjäännöksen tai irtaimen muinaisesineen.

Lisätietoja:
Intendentti Eeva-Liisa Schulz, puh. 040 128 6292, eeva-liisa.schulz@nba.fi
Lakimies Matleena Haapala, puh. 040 128 6034, matleena.haapala@nba.fi

Metallinilmaisin ja arkeologiset kohteet
Muinaisjäännökset ja metallinilmaisin: metallinetsijän miniopas
Hakoisten linnavuori ilmasta kuvattuna.
Hakoisten linnavuori kohoaa ympäristöään selvästi korkeampana (n. 60 m) Kernaalanjärven pohjoispäästä alkavan Räikälänjoen suusta länteen. Hakoisten kartanon rakennukset ovat sen juurella. Kuva: Tuija Rankama, Museovirasto.

Arkeologian professori A.M. Tallgren oppilaineen H

A.M. Tallgrenin oppilaita professorinsa johtamalla retkellä Hakoisten linnavuorella. Tallgren oli arkeologian professorina vuosina1923-1945.  Kuva: Museovirasto.




 



Sivukartta



Sivu päivitetty 8.8.2017
© Museovirasto