Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg
”Huipputekniikkaa sadan vuoden takaa” –näyttely esittelee 1800-luvun monikäyttöisiä puuveneitä

”Huipputekniikkaa sadan vuoden takaa” –näyttely esittelee 1800-luvun monikäyttöisiä puuveneitä


Suomen merimuseo esittelee pop up -näyttelyssään Puuvenekeskuksessa Kotkassa viisi talonpoikaista työvenettä Suomen kansallismuseon kokoelmista. Näyttelyssä ovat esillä postivene Eckeröstä, suvinuottavene Luonnonmaalta, ajoverkkovene Merikarvialta sekä hylkeenpyyntivene apuveneineen Raippaluodosta. Mahdollisimman käytännöllisiksi suunnitellut yli satavuotiaat veneet edustavat oman aikansa funktionaalista huipputekniikkaa.

Ahvenanmaan Eckerön kautta kulki vanha postireitti Tukholmaan. Eckerön talonpojat oli velvoitettu kuljettamaan omilla veneillään sekä postia että matkustajia Ahvenanmeren yli Ruotsiin ympäri vuoden vähintään kerran viikossa. Reitti oli erityisen haastava ja vaarallinen talviaikaan, kun meressä oli ahto- ja ajojäätä tai kun jää kantoi vain osittain. Tällöin käytettiin pieniä postiveneitä, ns. jääveneitä, joita olosuhteiden mukaan soudettiin, purjehdittiin tai vedettiin jäätä pitkin. Viimeisen kerran talonpojat kuljettivat postia vuonna 1895.

Suurikokoiset suvinuottavene ja ajoverkkovene edustavat kahta erilaista rannikon kalastusvenetyyppiä. Suvinuottavene oli tyypillinen silakan nuottapyynnissä Turun saariston pitäjissä. Se oli laakean pohjansa vuoksi hyvin kantava, mikä oli raskaan nuotan kuljettamisessa välttämätöntä. Suvinuotan ja samalla nuottaveneen käyttö väheni ratkaisevasti 1800-luvun lopulla, kun isorysä otettiin käyttöön silakan rantapyynnissä.

Toinen silakanpyyntitapa oli ajoverkkokalastus. Menetelmä otettiin käyttöön Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa 1860-luvulla, ja 1900-luvun alkupuolella pyyntitapa oli levinnyt jo koko Suomen rannikolle. Ajoverkoilla pyydettiin silakkaa avomerellä yöaikaan. Ajoverkkoveneen ja yhteen liitettyjen verkkojen jonon annettiin ajelehtia tuulen ja merivirtojen kuljettamina, kunnes verkot saaliineen aamuyöllä nostettiin veneeseen.

Suomen merkittävimmät hylkeenpyyntialueet olivat Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Suomenlahden itäosa. Hylkeitä pyydettiin 1980-luvulle asti, mutta elinkeinona pyynti vähitellen hiipui toisen maailmansodan jälkeen. Hyljeveneellä siirryttiin pyyntipaikoille, ja vene toimi myös pyytäjien asunto- ja varastotukikohtana. Lähistölle tehtiin päivisin lyhyitä pyyntiretkiä pienellä apuveneellä ja suksen kaltaisella ns. ajopuulla. Ajopuun avulla ylitettiin kapeita railoja ja lähestyttiin huomaamattomasti saalista. Tärkeimmät pyyntivälineet olivat hyljekeihäs ja -pyssy.

”Huipputekniikkaa sadan vuoden takaa” on Suomen merimuseon pop up –näyttely, joka on esillä Suomen Puuvenekeskuksessa Kotkassa 16.6.-29.8.2014. Näyttely on myös toteutettu yhteistyössä Suomen Puuvenekeskuksen kanssa.

Näyttelyyn voi tutustua Suomen Puuvenekeskuksen näyttelytilassa, Tornatorintie 15, 48100 Kotka. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna kesäkahvila Kalarannan aukioloaikoina ma-pe klo 9-17. Muutokset aukioloaikoihin ovat mahdollisia, ajantasainen tieto puhelinnumerosta 050 370 8091.

Lisätiedot: amanuenssi Erik Tirkkonen, Suomen merimuseo, erik.tirkkonen@nba.fi, puh. 040 128 6494
Suvinuottavene
Suvinuottavene Naantalin Luonnonmaalta. Vene on rakennettu vuonna 1895. Kuva: Erik Tirkkonen, Suomen merimuseo.

 



Sivukartta



Sivu päivitetty 8.8.2017
© Museovirasto