Fredrik Cygnaeuksen huvila Kaivopuistossa

Johan Knutson: Cygnaeuksen huvila 1870-luvulla, takana vasemmalla Kalliolinna. Kuvaa on rajattu. Kuva: Museovirasto

Vasemmalla Cygnaeuksen huvila, oikealla Kaivopuiston tuulimylly, joka purettiin 1800-1900-lukujen vaihteessa. Kuva: Museovirasto.

Vuonna 1882 avatun gallerian kokoelma käsittää pääasiassa suomalaista 1800-luvun maalaus- ja veistotaidetta. 

Fredrik Cygnaeus päätti rakennuttaa itselleen huvilan Kaivopuistoon 1860-luvun lopulla. Hänestä oli vanhoilla päivillä hankalaa matkustaa kesäksi pois Helsingistä. Kaivopuistosta oli tehnyt suositun kesänviettopaikan 1830-luvulla perustettu Ullanlinna kylpylaitos. Cygnaeus valitsi itselleen tontin melkein Kaivopuiston korkeimmalta kohdalta. Lähimpänä naapurina oli kylpylän intendentin F. J. Rabben itselleen rakennuttama Kalliolinna.

Cygnaeuksen huvilan suunnitteli saksalainen arkkitehti Johan Wilhelm Friedrich Mieritz (1835-1883). Rakennus valmistui vuonna 1869. Huvila noudattaa ulkoasultaan ajalle ominaista romanttista, leikkauksin koristeltua puuarkkitehtuuria. Suurikokoisista maisemaikkunoista ja korkeasta tornista avautuivat vaikuttavat näkymät sekä merelle että Kaivopuistoon. Kaksikerroksisen rakennuksen alakerrassa oli keittiö, pesutupa ja renkitupa. Asuinhuoneet sijaitsivat ylhäällä. Asuntoon kuului makuuhuone, olohuone, työhuone ja ruokasali sekä kaksi parveketta, lukunurkkauksena käytetty erkkeri ja näköalatorni.

Fredrik Cygnaeus laati vuonna 1872 testamentin, jossa hän lahjoitti omistamansa taideteokset ja Kaivopuistossa sijaitsevan kesähuvilansa Suomen kansalle. Kokoelma tuli siirtää kaupunkiasunnosta huvilarakennukseen ja pitää huokeasta pääsymaksusta avoinna yleisölle. Museon nimeksi hän määräsi ”Cygnaeuksen galleria”. Cygnaeuksen kuoltua taidekokoelma siirrettiin testamentin ohjeiden mukaisesti heti kesähuvilaan. Cygnaeuksen galleria avattiin yleisölle runsaan vuoden kuluttua, 15. maaliskuuta 1882.

Ristiriitoja ilmeni gallerian vaiheissa pian Cygnaeuksen kuoleman jälkeen. Vuoden 1885 valtiopäivillä keskusteltiin rakennuksen arvosta ja kunnostamisesta. Huvila päätettiin kunnostaa. 1930-luvulla Yrjö Hirn esitti, että Cygnaeuksen gallerian ja Kalliolinnan tonteille tulisi rakentaa valtiollinen ”taidepalatsi”, jonka osaksi Cygnaeuksen kokoelma liitettäisiin. Hanke kuitenkin kariutui.

Huvilan hävittäminen oli toteutumaisillaan myös 1950-luvulla. Asiasta käytiin vilkasta lehtikirjoittelua: monet olivat huolissaan arvokkaiden teosten ”homehtumisesta” lämmittämättömässä talossa. Tontti haluttiin tehokkaampaan käyttöön. Tuolloisen intendentin Meri Hämäläisen vetoomuksesta asia asetettiin kuitenkin perusteellisen harkinnan alaiseksi. Professori Lars Pettersonin, FT Aune Lindströmin ja FT Bertel Hintzen asiantuntijalausunnot olivat yhteneviä: rakennus oli vanhan Kaivopuiston ehkä kaunein huvila ja tyypillinen romantiikan ajan edustaja. Taidekokoelman todellinen arvo perustui juuri sen ja rakennuksen yhdessä muodostamaan kokonaisuuteen. Kokonaisuuden rikkominen olisi tuhonnut omaleimaisen ja harvinaisen kulttuurimuistomerkin.

Vuonna 1958 kaupunginvaltuusto teki päätöksen tontin vuokrasopimuksen jatkamisesta 20 vuodella, ja seuraavana vuonna myönnettiin eduskunnassa varat rakennuksen peruskorjaukseen. Huvilarakennus määrättiin suojeltavaksi vuonna 1980. Vuonna 1981 galleria siirrettiin Museoviraston hallintaan ja siten osaksi Suomen kansallismuseota.

Cygnaeuksen testamentti