Inventointi

Rakennetun ympäristön vaaliminen edellyttää sen historiallisten kerrostumien ja ominaispiirteiden tuntemista. Tähän pyritään kulttuuriympäristön inventoinneilla. Inventoitaessa tarkastellaan nimenomaan olemassa olevaa ympäristöä ja siihen tallentunutta rikasta kulttuuriperintöä. Selvityksiä käytetään tietopohjana etenkin maankäytön suunnittelussa.

Järjestelmällinen rakennuskulttuurin inventointi- ja luettelointityö käynnistyi maassamme Museoviraston julkaistua ohjeen ja tallennuslomakkeet vuonna 1979. Erilaisiin tarpeisiin soveltuvia toimintatapoja ja tietosisältöä on kehitetty sen jälkeen varsinkin maakuntamuseoissa.

Museoviraston on viime vuodet keskittynyt kulttuuriympäristön inventoinneissa kuntien ja kuntayhtymien inventointien kehittämiseen siten, että se laatii opas- ja ohjeaineistoa sekä edistää aktiivisesti kuntatason inventointien toteuttamista yhteistyössä maakuntamuseoiden, ympäristökeskusten ja maakuntaliittojen kanssa. Keskeisenä tavoitteena on yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa varmistaa, että kunnilla ja kuntayhtymillä on maankäytön suunnittelun ja rakentamisen ohjauksen vaatima kattavat, säännöllisesti päivittyvät  ja myös kuntalaisia palvelevat tietoaineistot ja rekisterit käytössään. Museoviraston erityistavoitteena on tehostaa kartta-analyysejä ja karttatyöskentelyä sekä paikkatietojärjestelmien yhteiskäyttöä, mikä tulee parantamaan olennaisesti inventointitietojen saatavuutta ja vaikuttavuutta.

Museovirasto toteuttaa alue- ja kuntatason perusinventointeja ensi sijassa niillä alueilla, joilla ei ole riittävästi resursoitua toimijaverkkoa inventointien laatimiseen.

Museoviraston tekee myös omia sektori- tai temaattisia  inventointeja. Ne keskittyvät rakennuskulttuuriin ja historiallisen ajan muinaisjäännöksiin, liittyvät tavallisesti suojeluohjelmien valmisteluun tahi erityisongelmien ratkaisemiseen (esim. valtion rakennusperintö, kaupunkiarkeologia, sisätilat, henkilöhistorialliset kohteet, teollisuuden ympäristöt

Rakennushistorian osasto tekee myös historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointia. Inventoinnit liittyvät yleensä joko johonkin tiettyyn teemaan (esimerkiksi rautaruukit tai keskiaikaiset kartanot) tai kaava-alueeseen, jolta inventoidaan kaikentyyppiset muinaisjäännökset. Alueinventointien pääpaino on asutushistoriallisissa muinaisjäännöksissä, joista suurin ryhmä ovat autioituneet kylätontit. Inventointien tärkein lähdeaineisto ovat vanhat kartat, erityisesti tarkat isojakokartat. Lisäksi apuna käytetään mm. paikannimistöä ja ilmakuvia.

Kulttuuriympäristön vaalimiseksi tarvitaan tietämystä rakennuksista, rakennelmista ja maisemaelementeistä. Näkymä Billnäsin ruukkikylästä Pohjan kunnassa.

Inventoija kirjaa havaintojaan maastossa. Tätä ennen hän on jo paneutunut talon vaiheisiin arkistossa ja kirjastossa.