Vainionmäen kaivaukset 2006

Museoviraston arkeologian osasto järjesti 24.7.–4.8.2006 Laitilan Vainionmäen muinaisjäännösalueella yleisökaivaukset jo kolmatta kertaa. Tutkimuskohteena oli viikinkiaikainen (800–1050 jKr.) polttokalmisto, jossa tutkimuksia on tehty kahtena edellisenä kesänäkin. Tarkoituksena oli selvittää kalmiston sisäistä rakennetta sekä tarkentaa sen ajoitusta. Aiemmin kalmistosta on löydetty lähes yksinomaan naisten pukuun liittyviä koruja ja niiden osia. Nyt talteen saatiin mm. päätehelallisia vyönsolkia, jotka ainakin Euran Luistarin löytömateriaalissa kuuluvat pelkästään miehille.

Yleisökaivaukset ovat osa laajempaa Vainionmäen muinaisjäännöskohteiden tutkimusprojektia, josta vastaa suunnittelujohtaja Marianne Schauman-Lönnqvist. Kesän 2006 kaivauksen kenttätyönjohtajana toimi tutkija Esa Mikkola tutkimus- ja suojeluyksiköstä. Osallistujia ohjasi myös tutkija Marja Pälikkö Arkeologiakeskus Untamalasta. Yleisökaivaukset ovat osa Laitilassa sijaitsevan Arkeologiakeskus Untamalan toimintaa.

Kaivauksen yleisötoiminta ja osallistujat

Kaivajina Vainionmäellä työskentelivät ihmiset, joita arkeologia ja ulkona työskentely kiinnostaa. Ennakkotietoja tai -taitoja ei kaivauksille osallistujilta edellytetty. Mukaan oli ilmoittautunut noin 40 kaivajaa. Heistä noin kolmannes tuli Vakka-Suomesta ja toinen kolmannes muualta Varsinais-Suomesta. Loput tulivat eri puolilta Etelä- ja Länsi-Suomea sekä yksi Saksasta asti. Useimmat olivat mukana päivän tai pari, mutta innokkaimmat osallistuivat kaivauksiin pidempään. Mukana oli muutamia jo monilla kaivauksilla työskennelleitä harrastajia. Useimmilla osallistujista ei kuitenkaan ollut aikaisempaa kokemusta arkeologisista kaivauksista.

Museoviraston palkkaamaa arkeologista henkilökuntaa kaivauksilla työskenteli kaivausjohtaja, piirtäjä, kaksi tutkimusapulaista ja kaivaja sekä yleisöpalvelusta vastaava tutkija ja korkeakouluharjoittelija. He ohjasivat ja opastivat vierailijoita omien työtehtäviensä ohessa. Pientä päivämaksua vastaan osallistujat saivat työnohjauksen ja ainutkertaisen kokemuksen lisäksi mm. päiväkahvit ja diplomin osallistumisesta. Kaivamisen ohessa osallistujille oli tarjolla myös päivittäin yleisöluentoja, joiden aiheina olivat Laitilan rautakautiset muinaisjäännökset, viikinkiaikaisen naisen puku ja korut, Vainionmäen aikaisemmat arkeologiset tutkimukset, rautakautinen viljely Suomessa sekä rautakauden hautaustavat.

Luennoille ja kaivaukseen olivat tervetulleita tutustumaan muutkin vierailijat ilman osallistumismaksua tai ennakkoilmoittautumista. Heidät toivotettiin tervetulleiksi kaikkina aikoina ja he saivat halutessaan pienen esittelyn. Kahden viikon aikana kaivauksiin kävi tutustumassa yli 100 vierasta. Myös tiedotusvälineet olivat totuttuun tapaan hyvin kiinnostuneita kaivauksesta.

Vainionmäen yleisökaivauksella oli tiivis tunnelma. Kaivauksella työskenteli parhaimmillaan noin 20 ihmistä. Kaivausalueet sijoitettiin kalmiston luoteisosaan. Alueiden välissä on vuoden 2004 kaivausalue.

Laitilan yleisökaivaus kiinnosti tiedotusvälineitä. Jutuntekovuorossa on toimittaja Timo Rantanen Laitilan Sanomista. Tutkija Marja Pälikkö Arkeologiakeskus Untalamasta esittelee löytöjä sekä kertoo kaivausten etenemistä.

Kaivausalue ja -menetelmät

Tänä vuonna Vainionmäen niin sanotulle B-kalmistolle avattiin kaksi tutkimusaluetta. Kaivausalueiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 28 m² ja ne sijoitettiin kalmiston luoteisosaan vuoden 2004 kaivausalueen molemmin puolin.

Kaivaus toteutettiin tasokaivauksena. Löydöt otettiin talteen neljännesneliön tarkkuudella ja ajoituksen kannalta merkittäville löydöille mitattiin tarkat löytökoordinaatit. Kaivauskerros pyrittiin pitämään 10 cm paksuisena, mutta käytännössä kivikerrokset määräsivät kaivettavan kerroksen paksuuden.

Hyvin erikokoisia kiviä oli ladottu tiheään kalmiston ylimpiin kerroksiin. Kivien määrä väheni pohjaa kohti kaivettaessa. Edellisvuosista poiketen havaittiin kahden suurehkolta maakiveltä vaikuttaneen kiven alla hyvin tummaa noensekaista hiekkamoreenia, josta saatiin talteen mm. palanutta luuta, joten ne oli vieritetty kalmistokerroksen päälle jo rautakaudella. Mitään kehärakenteita tai muuta rakenteellisuutta ei kalmistossa ainakaan kenttätyövaiheessa havaittu. Tosin itse kalmisto rajautui ainakin pohjoisosastaan kahteen rinnakkaiseen kivikehään, joiden ulkopuolella ei ollut enää kiveystä eikä sieltä saatu talteen mainittavia löytöjä. Vuoden 2004 kaivausalueella havaittiin sama ilmiö.

Kalmisto B sijaitsee moreenikumpareella Kodjalan koulun eteläpuolella. Noin 50 metrin päässä tästä kalmistosta luoteeseen sijaitsee Vainionmäen kuuluisa kalmisto A.

Kaivausalueen 1 toista kerrosta kaivetaan mukavan viileässä varjossa. Taustalla näkyvällä seulontapaikalla oli huomattavasti kuumempaa. Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyy kalmistokumpareelle kasattuja pellonraivauskiviä sekä kaivausalueelta poistettujen kivien röykkiö.

Kaivauslöydöt

Löytöjä saatiin talteen aikaisempien vuosien tapaan hyvin paljon. Suurimman löytöryhmän muodostaa polttokalmistoille tyypillisesti palaneet luut. Osa alimmista eli vanhimmista kerroksista löytyneistä palaneen luun paloista on huomattavan suuria. Myös saviastian paloja saatiin talteen runsaasti. Suurin osa saviastian kappaleista on koristeettomia, mutta myös koristettujen astioiden paloja löytyi. Koristeaiheina esiintyi viivakuvioita, aaltokuvioita, nuorapainannekuvioita sekä näiden yhdistelmiä.

Osittain kuonaksi palaneiden savikiekkojen kappaleita löytyi varsinkin läntisen kaivausalueen keskivaiheilta. Toiselta kaivausalueelta löydettiin kuoppakoristeisen savikiekon katkelma. Kyseiset kiekot ovat toimineet pystykangaspuiden loimipainoina, ja ne ovat tyypillistä rautakauden asuinpaikkojen löytömateriaalia. Kalmistoista niitä löytyy harvemmin. Ilmeisesti joku vainajista on saanut kangaspuut mukaansa matkalle tuonpuoleiseen.

Metalliesineitä ja niiden paloja saatiin talteen myös runsaasti. Suurimman löytöryhmän muodostavat pronssikorujen katkelmat. Osa niistä oli sulanut tunnistamattomiksi, mutta osa esineistä ei ollut lainkaan joutunut tuleen. Miesten ja poikien asuun kuuluneet päätehelalliset vyönsoljet kuuluivat parhaiten säilyneiden pronssilöytöjen joukkoon. Suurehkojen fasettinuppisten ja tappikoristeisten hevosenkenkäsolkien osia löytyi useita. Ne ovat olleet miesten viittojen kiinnityssolkia.

Esinelöydöistä suurin osa oli kuitenkin naisten koruja, mm. pyöreiden kupurasolkien kappaleita, rannerenkaita ja niiden paloja, ketjulaitteen osia, sormuksia, pronssihelmiä sekä pronssispiraalia. Löytöihin kuuluu myös pienistä spiraaleista tehty ruusuke lankoineen. Lasihelmiä löytyi runsaasti. Suurin osa niistä oli erittäin huonossa kunnossa ja osa kokonaan sulanut erimuotoisiksi möykyiksi. Helmistä, joiden väritys voitiin kenttäolosuhteissa määrittää, suurin osa oli sinisiä. Vain muutama keltainen helmi saatiin talteen. Joskus lasihelmet olivat sulaneet kiinni pronssiseen sarjahelmeen. Ainakin yhteen sulaneeseen suureen mustapohjaiseen valkokoristeiseen helmeen oli kiinnittyneenä useita muita helmiä. Kaulakoruihin liittyvät myös pronssinen tähdenmuotoinen puhkonainen riipus, useat kaksoiskartion muotoiset pronssihelmet ja pronssiset sarjahelmet.

Rautaesineitä tai niiden osia löytyi aikaisempia kaivauksia enemmän. Niistä suurimman löytöryhmän muodostavat koukkumaiset naulat, jotka lienevät peräisin puisesta rasiasta tai arkusta. Löydetyt niittinaulat puolestaan voisivat olla peräisin kilvestä. Kaivausalueen pohjimmaisesta kerroksesta, tummasta noen värjäämästä läikästä löytyi ruodollinen veitsi, jonka terä on vain muutaman sentin mittainen ruodon ollessa lähes kolme kertaa terää pidempi. Kyseessä lienee loppuun kulutettu veitsi. Toisen tulkinnan mukaan kyse voisi olla myös jostakin puusepän erikoistyökalusta. Toistaiseksi tarkemmin tunnistamaton talttamainen rautaterä voisi myös kuulua puusepän tarvekaluihin. Hieman kaareva, keskiharjallinen rautavartaan kappale voisi puolestaan olla peräisin kärkeä kohti kapenevasti keihäänkärjestä. Usein rautaesineiden katkelmat voidaan kuitenkin tunnistaa varmuudella vasta konservoinnin jälkeen.

Vainionmäen kalmisto B näyttäisi löytöjen perusteella otetun käyttöön vuoden 800 tienoilla, vaikka löytömateriaaliin kuuluvat myös mahdollisesti merovingiaikaan ajoittuvien valmunuppisten kaarisolkien sekä koverankuperan rannerenkaan katkelmat. Aseita sisältävien yksittäisten hautausten puuttuminen, korujen ja muiden esineiden katkelmallisuus sekä hautausten ilmeinen kollektiivisuus kuuluvat puhtaasti viikinkiaikaan. On kuitenkin muistettava, että kalmistoa on tutkittu vasta noin 50 neliömetrin laajuudelta ja suurin osa siitä on vielä tutkimatta.

Spiraalisormus on tehty poikkileikkaukseltaan kolmionmuotoisesta pronssivartaasta. Spiraalisormukset ovat yleisiä viikinkiajan löytöjä.

Yleisökaivaukselta löydettiin vain muutamia raudasta valmistettuja esineitä tai niiden katkelmia. Kuvassa oleva veitsen terää muistuttava esine on suurin yksittäinen rautaesinelöytö. Kyseessä ei kuitenkaan ole veitsen terä vaan jokin talttamainen työkalu.

Kaivausalueelta 1 löydettiin harvinaisen painannekoristeisen savikiekon katkelma. Tällaiset savikiekot ovat toimineet pystykangaspuiden loimipainoina. Yleensä ne ovat koristeettomia. Savikiekkojen löytyminen kalmistosta on melko harvinaista.

Edustavimmat löydöt otettiin erikseen pahvitarjottimille. Löydöt esiteltiin ahkerasti, sillä kaivausta kävi katsomassa noin 100 uteliasta.

Tappikoristeiset hevosenkenkäsoljet ajoittuvat pääasiallisesti 900-luvulle. Esinetyyppiä pidetään suomalaisena. Solki on aikanaan kiinnittänyt villakankaista viittaa.

Jälkitöitä ja tulevaisuuden suunnitelmia

Kaivauksen jälkitöitä tehdään syksyn 2006 ja talven 2007 aikana Helsingissä. Löydöt puhdistetaan ja luetteloidaan sekä kartta-aineisto digitoidaan. Aineistot liitetään osaksi kaivauskertomusta.

Näillä näkymin yleisökaivaustoiminta jatkuu taas ensi kesänä Vainionmäellä. Tiedot mm. kaivauksen ajankohdasta sekä ilmoittautumisohjeet  löytyvät keväällä 2007 Arkeologiakeskus Untamalan verkkosivuilta osoitteesta www.nba.fi/fi/untamala.

Lopuksi kiitokset koko kaivaushenkilökunnan puolesta kaikille tänä vuonna kaivaukseen osallistuneille. Tervetuloa uudet ja vanhat osallistujat mukaan taas ensi vuonna.

Erityiset kiitokset kaivauksiin osallistuneelle Tuija Aallolle, jonka ottamilla kuvilla tämä raportti on kuvitettu.

Tuija Aallon ääni- ja kuvakirje kaivauksilta on osoitteessa: http://www.tuhatsanaa.net/aanikirje_arkeologiselta_kaivaukselta

Esa Mikkola, kaivausjohtaja, Museovirasto
Marja Pälikkö, tutkija, Museovirasto, Arkeologiakeskus Untamala

Kuvat: Tuija Aalto

Laitilan erikoisuuksiin kuuluu rapakivi, jota paikalliset kutsuvat morokiveksi. Se hajoaa palasiksi eli moroiksi usein pelkästä kosketuksesta.

Kaivausjohtaja Esa Mikkola, tutkimusavustaja Riku Mönkkönen ja virolainen arkeologikollega Marge Konsa tutkivat kaivausalueelta 1 löytynyttä valmunuppisen kaarisoljen kappaletta. Esinetyyppi on peräisin Baltiasta, Memelin alueelta Liettuasta. Kaarisolki ajoittuu merovingiajan ja viikinkiajan taitteeseen. Niitä tunnetaan Suomesta muutamia kymmeniä.