Kansallismuseon perusnäyttely

Suomen kansallismuseon perusnäyttely jakaantuu neljässä kerroksessa kuuteen eri osaan:

Aarrekammioissa esitellään raha-, mitali-, kunniamerkki-, hopea- ja asekokoelmat. Rahakammion kokoelmat periytyvät osin Turun akatemian ajoilta. Hopeahuoneessa esitellään Kansallismuseon arvokasta hopea- ja korukokoelmaa ja tornihuoneessa on asenäyttely.
Suomen esihistoria on maamme laajin arkeologinen perusnäyttely.
Valtakunta kertoo suomalaisten vaiheista ensin kirkon ja Ruotsin maallisen vallan hallinnassa ja Venäjän keisarikunnan osana ja päättyy itsenäistymiseen.
Maa ja kansa luo näkökulmia suomalaiseen kansankulttuuriin, suomalaisuutemme perusteisiin. Osastossa esitellään Suomen kansallismuseon arvokkaita kansatieteellisiä kokoelmia saamelaiskokoelmat mukaan luettuna.
Uusi 1900-luvun perusnäyttely Suomi Finland 1900 kertoo Suomesta ja suomalaisista. Työpaja VINTTI museon kolmannessa kerroksessa on toiminnallinen näyttely, avoinna ti-su klo 12-16.

Kerrosten pohjakartat

Aarrekammiot

Suomen esihistoria

Valtakunta 1200-luvulta 1600-luvulle

Valtakunta 1600-luvulta 1900-luvun alkuun

Maa ja kansa

Suomi Finland 1900

Työpaja VINTTI

Yksityiskohta Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisista kattofreskoista Kansallismuseon keskihallissa 1928. Sammon ryöstö.

Huoneet 001-009 Aarrekammiot

Huoneet 001-005 Rahakammio - Rahat, mitalit, kunniamerkit

Rahakammion näyttelyssä on kolme pääosaa: rahat, mitalit ja kunniamerkit. Näyttely keskittyy Suomen historiaan, mutta se pyrkii samalla antamaan taustatietoa muiden maiden oloista. Siten siihen esimerkiksi sisältyy oman maan maksuvälineiden ohella valikoima koko maailman rahoja antiikista nykyaikaan.
Rahakammion vanhimman osan muodostaa Turun akatemian yli 250 vuotta vanha kokoelma, joka ei kokonaan tuhoutunut Turun palossa 1827. Näyttelyssä on mukana valikoima huomattavia lahjoituksia ja hankintoja vuosien varrelta.

Lue lisää rahakammion kokoelmista 
 

Huoneet 006-008 Hopeat ja korut

Kultasepäntyötä esittävä näyttely jakautuu hopea- ja korunäyttelyyn. Näyttelyssä on pääpaino suomalaisessa kultasepäntyössä.
Hopeanäyttelyssä esitetään eri esinemuotojen välityksellä uusien tapojen ja tottumusten tuloa maahamme aina 1500-luvulta nykypäivään. Samalla myös ilmenee mitenkä eri valtatyylit omaksuttiin maassamme eri aikoina ja mistä vaikutteet tulivat. Näyttely kertoo myös monivuosisataisen suomalaisen käsityön, kultasepäntaidon, kehityksestä maassamme.
Korunäyttelyssä esitellään, millaisia koruja on ollut muodissa eri aikoina aina renessanssista nykypäivään.
 

Huone 009 Asehuone

Asehuoneessa on esillä aseita ja suojavarusteita 1560-luvulta 1870-luvulle.

Lue lisää historiallisista kokoelmista 

Hopeinen kaksimarkkanen vuodelta 1867 on Suomen harvinaisimpia rahoja.

Rokokoo teekannu, hopeaseppä Nils Enberg Turku 1779.
 

Haarniskoita 1600-luvulta.

Huoneet 101 - 103  Esihistoria - Kivikausi, pronssikausi ja rautakausi

Kristiinankaupungin lähellä sijaitsevasta Susiluolasta löydettyjen kiviesineiden on tulkittu olevan ihmisten tekemiä noin 120 000 vuotta sitten, ennen viimeistä jääkautta.

Jääkauden jälkeisellä ajalla vanhimmilla asuinpaikoilla on ikää yli 10 000 vuotta. Suomen esihistoria jaetaan kivikauteen 8000-1500/1300 eKr., pronssikauteen 1500/1300-500 eKr. ja rautakauteen 500 eKr.-1300 jKr.

Kivikaudella elettiin metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä. Tärkein pyyntieläin oli hylje. Keskisen ja myöhäisen kivikauden pääjaksot on nimetty niille tyypillisten saviastioiden mukaan kampakeraamiseksi ja nuorakeraamiseksi kulttuuriksi.

Maanviljelys ja karjanhoito alkoivat levitä noin 4 000 vuotta sitten ja noin 3 500 vuotta sitten tutustuttiin metalliin. Pronssikauden näkyvimmät muistot ovat silti rannikkoseutujen suuret, kivistä tehdyt hautaröykkiöt, hiidenkiukaat.

Pronssi oli harvinaista, mutta raudanvalmistuksen omaksuminen ajanlaskun vaihteessa toi metallin vähitellen kaikkien ulottuville. Suomen rautakauden eri jaksot on nimetty Euroopan historiallisten vaiheiden mukaan roomalaiseksi rautakaudeksi, kansainvaellusajaksi, merovingiajaksi, viikinkiajaksi ja ristiretkiajaksi.

Suomessa esihistoriallinen aika päättyy kristinuskon omaksumiseen ja alueen liittämiseen Ruotsin valtakuntaan, mikä tapahtui Länsi-Suomessa 1100-luvun puolivälissä ja Karjalassa 1200-luvun lopussa.

Lue lisää arkeologista kokoelmista

Esihistorian opetuspaketti kouluille

Huittisten hirvenpää, vuolukivinen veistos kivikaudelta 6000 -7000 eKr.

Halikon hopea-aarre 1100-luvulta. Löydetty 1887 Joensuun (Åminne) kartanon mailta Lounais-Suomesta.

Huoneet 105 - 111 Valtakunta 1200 - 1600 -luku

Huone 105 Keskiaika 1200-1500-luku

Keskiaika on Suomessa sama kuin katolisen kirkon valta-aika. Sen lasketaan alkavan vuodesta 1155, jolloin ruotsalaiset legendan mukaan tekivät maahan ns. ensimmäisen ristiretken ja päättyvän 1520-luvulla alkaneeseen uskonpuhdistukseen. Keskiajan arkielämään liittyvää esineistöä on säilynyt vähän, pääosa säilyneestä esineistöstä on peräisin kirkoista.
 

Huone 106 Katolinen kirkkosali - Keskiajan kirkollinen taide

Keskiajan ihmisen elämässä kirkko oli kaiken toiminnan ehdoton keskus. Kirkon ulkopuolelle joutuminen, kirkonkirous, merkitsi kaikkien oikeuksien lakkaamista ja täydellistä eristystä muusta yhteiskunnasta. Katolinen kirkko hallitsi ihmisten elämää sakramenteillaan syntymästä kuolemaan ja vielä kuoleman jälkeenkin.
Kristityillä oli apunaan pyhimysten joukko. Jokaisessa kirkossa oli ainakin sen oman suojeluspyhimyksen, Neitsyt Marian ja Ristiinnaulitun kuva ja sivualttareilla muita pyhimyksenkuvia. Kirkoissa ja museoissa on säilynyt noin 800 yksittäistä keskiaikaista puuveistosta tai alttarikaappia.
 

Huoneet 107-108 Uskonpuhdistus ja Luterilainen kirkkosali - 1500-1700 -luvun kirkkotaide

Uskonpuhdistuksen alkuna pidetään vuotta 1517, jolloin Luther naulasi Wittenbergin linnankirkon oveen teesinsä anekauppaa vastaan. Ruotsissa uskonpuhdistus liittyi kuninkaan valta- ja talouspolitiikkaan.
Kustaa Vaasa halusi hankkia varoja valtion velan maksamiseen verottamalla ja takavarikoimalla kirkon omaisuutta. Västeråsin valtiopäivillä 1527 annetut asetukset mursivat kirkon poliittisen ja taloudellisen mahdin.
Uskonpuhdistuksen vaikutukset alkoivat näkyä kirkkotaiteessa vasta 1600-luvun alussa. Keskeinen uutuus oli saarnatuoli.
 

Huone 109 Hautajaisesineistöä 1600-luvulta

Luterilaisen kirkkosalin viereisessä huoneessa 109 on aateliston hautaukseen liittyviä esineitä 1600-luvulta. Suurikokoisia puusta veistettyjä hautajaisvaakunoita kannettiin hautajaissaatoissa ja ne sijoitettiin vainjan muistoksi kirkkoon, kuten myös hautajaismiekat ja haarniskat.

Huoneesta päästään myös pohjakerroksen Asehuoneeseen, Hopeanäyttelyyn ja Rahakammioon.

Huone 110 Maallinen valta - Vaasa-kuninkaat ja renessanssi 1500-luku

Tämä osa museorakennusta kuvaa 1500-luvun pyöreää tykkitornia, rundellia.

Ruotsin valtion muodostuminen ja kehitys suurvallaksi, sääty-yhteiskunnan syntyminen, uskonpuhdistus ja sen vakiintuminen sekä renessanssikulttuurin kukoistus ajoittuvat noin sadan vuoden jaksolle Kustaa Vaasan ajasta 1520-luvulta Kustaa II Adolfin kuolemaan 1632.
 

Huone 111 Alueellinen kehitys - Rajat, kaupungit, liikenneyhteydet

Huoneessa esitetään karttojen avulla Suomen rajojen kehitys Pähkinäsaaren rauhan rajasta 1323 Suomen sotaan 1808-09 ja Vanhan Suomen liittämiseen 1812 saakka.

Lue lisää historiallisista kokoelmista

Pyhä Martti Raision kirkosta, Liedon mestari 1320-1330-l.
 

Hautajaisvaakuna 1666 kuolleen Erik von der Linden muistoksi, Paraisten kirkosta.
 

Kustaa Vaasa (1496-1560), kuninkaana 1523-1560, öljymaalaus kankaalle.

Huoneet 201 - 214 Valtakunta 1600 - 1800 -luku

Porrastasanne 201 Hallitsijat ja neljä säätyä

Keskiajalla Suomen aateli oli verrattain vähälukuinen ja porvariston asema vakiintumaton. Merkittävin oli hengellinen sääty eli papisto.

Yhteiskunnan perustan muodostivat talonpojat, joiden joukosta nousi suurin osa porvaristoa ja papistoa sekä talonpoikaisesta päällikköluokasta kohonnut aateli. Syntyneen säätyjaon ulkopuolelle jäi kuitenkin kasvava osa väestöä.

Huone 202 Aateli - Suurvalta-aika 1600-luku

Ruotsin suurvaltakausi, Kustaa II Aadolfista 1611 Kaarle XII:n kuolemaan 1718, oli aatelin valta-aseman ja barokin aikaa. Upseerien 30-vuotisen sodan aikana 1618-1648 omaksumat eurooppalaiset virtaukset näkyivät tapa- ja asuinkulttuurissa.

Huone 203 Talonpojat

Valtaosan, yli 90 % väestöstä, muodosti tavallinen kansa eli rahvas: talonpojat, maaseudun tilattomat, palkolliset ja kaupunkien käsityöläiset.

Monet keskiajalta periytyneet tavat, käytännöt ja esinemuodot säilyivät suomalaisessa kansankulttuurissa pitkälle 1800-luvulle. Näytteillä on liikkumiseen, metsästykseen ja ruokatalouteen liittyvää esineistöä lähinnä 1700- ja 1800-luvuilta.
 

Huone 204 Papisto

Uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana suurin osa pitäjänpapeista oli vailla yliopistokoulutusta. 1600-luvulla opintovaatimukset tiukentuivat ja sivistystaso nousi.
1700-luvulla papiston kiinnostus suuntautui seurakuntaelämän lisäksi taloudelliseen toimintaan ja maalliseen kulttuuriin. Pappila toimi sivistyksen ja uutuuksien välittäjänä. 1720-luvulla papiston asema vakiintui erillisenä säätynä.
 

Huone 205 Kuninkaat

Suomi käsitettiin emämaassa itämaakunnaksi, joka toimi teollisuuden ja maatalouden raaka-ainevarastona, sotilaallisena reservinä ja suojaavana puskurina Venäjää vastaan.

Vaikka Ruotsin kuninkaat olivat 650 vuotta myös Suomen hallitsijoita, he vierailivat maassa harvoin Kustaa III:tta lukuun ottamatta. Vain Aadolf Fredrik, Kustaa III ja Kustaa IV Aadolf tekivät kuninkaaksi tultuaan 1700- ja 1800-luvulla "eerikinretkensä" Suomeen.

Huoneet 206-207 Porvaristo - Kauppaporvarit ja ruukinpatruunat, käsityöläiset

Porvaristo syntyi keskiajalla kaupunkien ammattienharjoittajista. Säädyn aseman se sai 1634 hallitusmuodossa. Ero valtaporvarien ja käsityöläisten välillä syveni 1700-luvulla.

Valtaporvariston taloudellinen ja poliittinen mahti oli 1700-luvun lopulla aatelia suurempi. Porvariston suuri vuosisata oli kuitenkin esiteollinen 1800-luku.
 

Huone 208 Kauppa ja teollisuus

Ruotsi noudatti 1500-luvulta 1800-luvun alkuun merkantilistista säännöstelytaloutta, jolla pyrittiin tukemaan vientiä ja rajoittamaan tuontia ja siten parantamaan valtion taloutta.
Päähuomio kiinnitettiin kotimaisen teollisuuden kehittämiseen. Kauppa keskitettiin kaupunkeihin, jotta valtio pääsi mahdollisimman paljon valvomaan ja verottamaan yritystoimintaa.
 

Huone 209 Jakkarilan kartanon sali

Metsästys- ja pastoraaliaiheiset temperalla pellavakankaalle maalatut tapetit ja kattomaalaus, ovet ja paneelit ovat peräisin Jakkarilan kartanosta. Ne ostettiin museoon huutokaupasta vuonna 1909. Tapetin tekijä on todennäköisesti tukholmalainen Johan Bromander noin vuonna 1763. Sisustus on rokokoota 1760-luvulta.
Jakkarilan salissa oli alunperin kattomaalaus, 11 erillistä seinämaalauskenttää sekä ovien ja ikkunoiden yläpuolella kukka- ja hedelmäasetelmat. Nykyisin ikkunoita reunustavat marmorimaalaukset on tehty Kansallismuseossa 1900-luvun alussa ja jäljittelevät tapettien vihreitä marmori-imitaatioita.

Jakkarilan kartano (nyk. Jakarin kylässä) on edelleen olemassaoleva ja asuttu rakennus Porvoon itäpuolella.

Huone 210 Jakkarilan kabinetti, herrainhuone - "Paratiisi"

Kankaalle maalatut maisematapetit ovat 1760-1770-luvuilta ja ne ovat osa Jakkarilan kartanon herrainhuoneen eli kabinetin tapeteista.
Kabinetin takana olevassa lasikossa on kankaalle maalattuja tapetteja Ruoveden Pekkalan kartanon lastenhuoneesta, ns. Paratiisi-huoneesta.
 

Huone 211 Valistuksen aika 1700-luku

1700-luvun jälkipuoliskon valistuksen ja vapauden aika oli Suomessa taloudellista ja sivistyksellistä nousukautta. Suomen väkiluku kolminkertaistui vuoden 1721 noin 300 000:sta vuoden 1807 noin 900 000:een.
Kansallisen itsetunnon kannalta merkittävää oli Turun akatemiassa harjoitettu Suomen kansan, sen historian sekä kansanrunouden tutkimus, jonka johtohahmo oli kaunopuheisuuden (latinan) professori Henrik Gabriel Porthan (1739-1804). Hänen vaikutuksensa suomalaiseen tiede-elämään oli niin voimakas, että on puhuttu Porthanin ajasta.

Huone 212 Suomi Venäjän yhteydessä - Romantiikan ajan koti 1800-luku

Vuonna 1809 katkesivat vuosisataiset siteet Suomen ja Ruotsin väliltä, kun Suomi yhdistettiin autonomisena osana Venäjän valtakuntaan.
Uudessa tilanteessa maa tarvitsi elävää kansallishenkeä ja siihen perustuvaa kansallista sivistystä. Näiden herääminen ja kehitys liittyivät ajan yleiseen romanttiseen virtaukseen. Valistusajan järjenpalvonnan vastapainoksi korostettiin tunnetta ja mielikuvitusta. Suotuisan kasvualustan romantiikka löysi kirjallisuudesta ja musiikista.

Huone 213 Valtaistuinsali - Keisarit ja virkamiehet

Aleksanteri I ja Napoleon jakoivat Euroopan keskenään Tilsitissä 1807. Venäjä sai Suomen palkintona Ruotsin pakottamisesta Englannin kaupan estämiseksi tarkoitettuun mannermaasulkemukseen.

Sota Venäjän ja Ruotsin välillä syttyi 1808. Samana vuonna Aleksanteri I antoi julistuskirjeen, jonka mukaan Suomi oli liitetty ikuisiksi ajoiksi Venäjän keisarikuntaan.

Lue lisää historiallisista kokoelmista

Mahdollisesti turkulaisen piispa Johannes Gezelius vanhemman matkavakka 1600-luvulta.
 

Juhlakousa eli juoma-astia Ruskon Hujalan kylästä. Yksipuinen kinkerikousa on veistetty kuusen tyvilevennyksestä. Kousaan on maalattu vuosiluku 1542.
 

Teerasia emaloitua kuparia, valmistettu Guangzhoussa (Kantonissa) 1700-luvulla, koristelu ns. Qianlong-tyylinen.
 

Jakkarilan kartanon sali 1760-luvulta.

Keisarien kullattu puinen valtaistuin, joka tuotiin Porvoon maapäiville 1809. Valmistanut Christian Meyer 1797 Pietarissa.

Huoneet 220-226 Maa ja kansa - Näkökulmia kansankulttuuriin

Huone 220 Savupirttien kansa

Sukupolvesta sukupolveen periytyneet uskomukset, tavat ja esinemuodot avaavat kirkkaita näkymiä menneiden vuosisatojen suomalaiseen elämänmuotoon ja kansansieluun.
Vanhimmat kirjalliset tiedot suomalaisten uskomuksista kertovat loitsuista, tavoista ja taioista ja jumalista, joihin niillä koetettiin vaikuttaa.

Loitsujen, maagisesti vaikuttavien sanakaavojen käyttö perustui ajatukseen, että kaikkialla luonnossa piilee yliluonnollisia voimia. Kaikki oliot, ilmiöt ja esineet sisältävät persoonatonta voimaa eli väkeä. Loitsujen sanakaavat edustavat vuosituhantista perinnettä.
 

Huone 221 Maan ja veden viljaa - Perinteisiä elinkeinoja

Metsän raivauspolttoa ja kaskeamista on harjoitettu esihistorialliselta ajalta lähtien. Hämeessä kaskettiin vielä 1600-luvulla, Ylä-Satakunnassa 1700-luvulla. Itä-Suomessa, Kainuussa ja osassa Keski-Suomea kaskeaminen oli vielä 1800-luvulla toimeentulon perusta.
Isojako ja lopulta metsien arvon nousu 1860-1870-luvulla lopettivat kaskenpolton. Soiden polttoviljelyä, jota edelsi vuosia kestävä kuivattaminen ojittamalla, harjoitettiin etenkin Etelä-Pohjanmaalla. Maatalouden pääpaino kohdistui 1700-luvun alkuvuosikymmeniltä lähtien pelto- ja viljanviljelyyn, jonka uudistuminen ja koneistuminen alkoi 1800-luvun alkupuolella.

Huone 222 Elämää Saamenmaassa

Saamelaiset ovat neljän valtion alueella asuva, alkuperäiskansaksi luokiteltu etninen ryhmä. Saamelaisia on nykyään 60 000 -100 000 henkeä laskutavasta riippuen. Suurin osa, n. 40 000 henkeä, asuu Norjassa ja runsaat 6 000 henkeä Suomessa.
Suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluva saamen kieli jakautuu yhdeksään erilaiseen murteeseen, eivätkä eri kieliryhmiin kuuluvat saamelaiset tavallisesti ymmärrä toisiaan. Virallisena kirjakielenä on pohjoissaame.
 

Huone 223-224 Suomalaisia - Kansanpukuja, Tekstiilien valmistus

Puvulla ja muotiseikoilla on ollut keskeinen merkitys sosiaalisen aseman osoituksena. Puku oli vuosisatojen ajan säätyisten ja epäsäätyisten eli rahvaan erottava tunnusmerkki. Ajattelutapaa tuettiin 1700-luvun lopulle saakka lukuisilla ylellisyysasetuksilla.
Säätyleima näkyi pukeutumisessa vielä 1800-luvun lopulla. Z. Topeliuksen mukaan tavallisen kansan ja herrasväen välinen hämärä raja käy sarkanutun ja verkatakin välillä.
 

Huone 225 Käsi kaunihin tekeepi, sitä silmä katseleepi - Puunveistotaidetta

Kansanomaisista puuesineistä koristeellisimmat olivat usein sulhasen lahjoja morsiamelleen. Suosituimpia morsiuslahjoja olivat rukinlavat, kaulauslaudat ja rullatuolit, joiden ohella koristettiin myös muita naisten työvälineitä kuten tortteja, pesukarttuja ja nauhapirtoja.
Myös kihlajaisissa tai häissä erityisen huomion osakseen saavat esineet, kuten kihlarasiat ja valjaiden osat koristettiin näyttävästi. Hevosvaljaat olivat sulhasen taidonnäytteitä: erityisesti länkien ja silankaarien koristeluun uhrattiin runsaasti aikaa. Komeimpia lahjaesineitä ei oltu tarkoitettu arkisiksi käyttöesineiksi.
 

Huone 226 Arkkutuoli ja fatikarmi - Kansanhuonekaluja

Länsi-Suomen rannikkoseuduilla ja Ahvenanmaalla siirryttiin savupirteistä valoisiin asuinrakennuksiin niin varhain, ettei edes muistoja savupirteistä ole säilynyt.
Elintason noustessa ja rakennusten kehittyessä valoisiksi ja monihuoneisiksi myös huonekalut lisääntyivät.

Kaupunkien käsityömestarit, kirkonnikkarit ja pitäjien puusepät välittivät uusien huonekalutyyppien lisäksi myös länsimaisten kulttuurityylien piirteitä.

Lue lisää kansatieteellisistä kokoelmista

Savupirtti 1800-luvun alkupuolelta Jaakkiman Pajasyrjän kylästä Laatokan Karjalasta.
 

Paimenen eväskontti ja tuohitorvi 1800-luvulta.
 

Naisen päähine eli sarvilakki Utsjoen Outakoskelta.

Näyttelyhuoneet 127-130

Suomi Finland 1900

Pappa-Tunturi mopo vuodelta 1977.

Jukebox, levyautomaatti AMI JHJ 200 vuodelta 1958.

1960-luvulla viihdyttänyt asiakkaita Enontekiöllä Jussan Tupa -nimisessä ravitsemusliikkeessä.

Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto.

Työpaja VINTTI - Historiaa helposti, 3. kerros

Työpaja VINTTI - Historiaa helposti on toiminnallinen näyttely museon kolmannessa kerroksessa. VINTISSÄ tutustutaan Suomen historian ja kulttuurin keskeisiin ilmiöihin käyttämällä käsiä ja päätä.

Avoinna ti-su klo 12-16

Lue lisää Vintistä

Työpaja Vintissä voi satuloida hevosen ratsastamista varten tai valjastaa vetämään rattaita.