Kodanpohjien painanteita Tervolan
Törmävaarassa.
Ilmasto oli kivikaudella lämmin ja leuto ja kasvillisuus oli samantapaista kuin nykyisessä Keski-Euroopassa.
Asuinpaikkojen sijainnin määräsivät väestön harjoittamat elinkeinot. Kivikauden alkupuolella asuinpaikka valittiin metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn parhaiten soveltuvilta alueilta. Pyyntiväestö asui usein avoimilla, hiekkapohjaisilla rantakaistaleilla. Rannikolla valittiin asuinpaikaksi usein jokisuisto, sisämaassa taas järvenranta. Kivikauden loppupuolella asuttiin sellaisilla paikoilla, joilla on ollut mahdollista kasvattaa karjaa sekä viljellä maata.
Pyyntikunnilla, eli noin 10-20 ihmisen ryhmillä, saattoi olla useita vakituisia asuin- ja leiripaikkoja. Pyyntikunta vaihtoi leiripaikkaa vuodenajan mukaan, siirtyen aina sille paikalle, josta parhaiten sai ruokaa. Tällaista tapaa kiertää tietyillä leiripaikoilla kutsutaan vuotuiskierroksi.
Vuotuiskierto ei aina ollut tarpeellista, vaan toisinaan asuttiin samalla paikalla koko vuosi ja tehtiin sieltä vain lyhyempiä pyyntiretkiä. Tällaiset ns. vakituiset asuinpaikat ovat voineet olla pinta-alaltaan huomattavan suuria, eli niissä on voinut elää useita kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. Tervolasta tunnetaan Pohjois-Euroopan laajimmat asuinpaikat. Siellä asuttiin kota-asumuksissa, joiden pohja oli kaivettu maanpintaa alemmas. Nykyään tällaisista asumuksista on näkyy maassa vain painanne, jonka vuoksi niitä kutsutaankin asuinpainanteiksi.
Asunnot
Hahmotelma kivikautisesta kodasta
Räisälän Pitkäjärvellä tutkitun asumuksen jäänteiden perusteella.
Kivikautisen talon pienoismalli.
Varhaisimmat Suomesta tunnetut asumukset ovat kotarakennelmien jäännöksiä Suomusjärven kulttuurin piiristä. Asuntojen katteena lienee käytetty nahkoja tai tuohia
Kampakeraamisilta asuinpaikoilta tunnetaan kotien lisäksi myös suorakaiteenmuotoisia asumuksia, joiden pohjat erottuvat maastossa laakeina, matalan vallin ympäröiminä soikeina tai pyöreinä painanteina. Rakenteiden seinämät ovat voineet olla oksista punottuja tai niissä on voinut olla pystypuita. Paikoin on todettu jälkiä myös hirsikehikoista ja jopa salvoksista.
Esimerkiksi Saarijärven Summassaaren Rusavierrosta on löytynyt suorakaiteenmuotoinen hirsirunkoinen 8 x 12 metrin eli noin 80 m
2:n suuruinen talonpohja, jossa on mahtunut asumaan 24–40 henkeä. Asumuksesta on löytynyt Pöljän tyypin keramiikkaa ja se on ajoitettu noin 4300-3700 vuotta vanhaksi.
Monesti asunnonpohjat muodostavat muinaisen rantalinjan suuntaisia rivejä. Asuinpaikkojen tulisijat ovat olleet yksinkertaisia nuotionpohjia tai kivistä koottuja liesiä. Kiviä on voitu asettaa suoraan maanpinnalle tai ne on voitu laittaa kuoppaan useampaan kerrokseen. Liedet ovat yleensä sijainneet asumusten ulkopuolella taivasalla.
4300-3700 vuotta vanhan talonpohjan hiiltynyt hirsinurkkaus (oik.)
Saarijärven Summassaaren Rusavierrosta.
Nuorakeraamisen väestön asuinpaikat poikkeavat sijainniltaan kampakeraamisen kulttuurin asuinpaikoista. Ne ovat sijainneet vesistöjen tuntumassa sijaitsevien rantaniittyjen yläpuolella, kun taas kivikauden lopun Kiukaisten kulttuurin asuinpaikat sijaitsevat ranta-alueilla kampakeraamisen kulttuurin tavoin.
Nuorakeraamiset asuinpaikat onkin todennäköisesti valittu erityisesti laitumien ja rehunsaannin kannalta. Kulttuurille tyypillisiä löytöjä on usein entisiltä mesoliittisilta tai varhaiskampakeraamisilta hylätyiltä asuinpaikoilta, jotka maan kohotessa ovat jääneet kauemmaksi vedenrajasta.
