Kivikauden taide ja uskomukset

Arkeologinen aineisto ei kerro meille suoraan millaisia uskomuksia kivikaudella oli. Hautaustapojen, kalliomaalausten, kivi- ja puuveistosten sekä savi-idolien pohjalta on tehty joitakin päätelmiä kivikautisten ihmisten uskomuksista. Tulkintoja on tehty myös pohjoisen alkuperäiskansojen uskomusten perusteella.

Historiallisella ajalla pyynti- ja keräilykulttuurien uskomuksissa on luonnossa ollut monenlaisia henkiolentoja. Kalastuksessa ja metsästyksessä olivat tärkeitä haltiat, joiden vallassa saalisonnen uskottiin olevan. Kullakin eläinlajilla on ollut omat haltiansa. Myös monilla luonnonpaikoilla ja –alueilla on ollut omat henkiolentonsa. Henkimaailman ja pyyntiyhteisön välillä on toiminut yhdyshenkilönä tärkeimmissä asioissa samaani eli salaisen tiedon haltija. Suomeksi tästä voidaan käyttää nimitystä noita tai tietäjä.

Kalliomaalaukset

Suomesta tunnetaan yli 90 esihistoriallista kalliomaalausta, jotka ovat peräisin ajalta 3000 - 100 eKr. Ne on maalattu punamullalla pystysuoriin, suoraan vedestä nouseviin kallioseiniin. Kalliomaalausten eläimet liittyvät ehkä metsästysmagiaan tai riistan lisääntymiseen tähtäävään hedelmällisyyskulttiin. Niiden pääaiheena on suurriista, kuten hirvet. Maalauksissa on kuvattu myös veneitä sekä erilaisia symbolisia merkkejä, väriläiskiä sekä ihmishahmoja. Osa ihmishahmoista on sarvipäisiä ja ne on tulkittu samaaneiksi.

Eläinpääveistokset

Eläinpääveistokset ovat rei´itettyjä veistoksia tai reiällisiä kirveitä, joiden kantaosa on veistetty hirven- tai karhunpään muotoiseksi. Veistokset on valmistettu pehmeistä kivilajeista kuten vuolukivestä, viherliuskeesta tai kvartsiitista. Esimerkiksi eläinaiheisia reenjalaksia ja lusikoita on myös veistetty puusta ja luusta. Tapa koristaa esineitä eläimenpäillä on ominaista niille Pohjois-Euroopan havupuuvyöhykkeellä eläneille kansoille, joiden toimeentulo perustui pyyntiin. Ne saattavatkin liittyä metsästysonnen hankkimiseen. Joskus niiden on katsottu esittäneen suvun tai klaanin pyhää nimikkoeläintä, josta sen jäsenet uskoivat polveutuvansa.

Suomen ehkä tunnetuin kiviesine, Huittisten Palojoen hirvenpää (n. 5200 eKr.), on löydetty vanhemman kivikauden asuinpaikalta. Huittisten hirvenpäätä 600 vuotta vanhempi on Rovaniemen Lehtojärven hirvenpää. Se on veistetty männystä ja maalattu punamullalla. Tämä hirvenpää lienee alunperin ollut veneen keulakuva. Valtaosa kivisistä eläinpääesineistä ajoittuu nuorempaan kivikauteen.

Savi-idolit

Kivikauden lukuisiin taidokkaisiin eläinkuviin verrattuna ihmistä esittäviä veistoksia on vähän. Sen sijaan tärkeän ryhmän muodostavat ns. savi-idolit, joita on runsaasti. Idolit ovat poltetusta savesta valmistettuja pieniä leimapainantein koristeltuja ihmishahmoja, joita tunnetaan varhaiskampakeraamiselta ajalta lähtien.

Savesta on valmistettu myös joitakin eläinaiheisia hahmoja. Savihahmojen merkityksestä on esitetty erilaisia arvioita. Niiden on arveltu esittävän jumal- tai haltiahahmoja tai esi-isiä. On myös oletettu, että idolit olisivat rituaalisissa menoissa käytettyjä nukkeja, mutta ne saattavat olla myös vaikkapa lapsille tehtyjä leluja.

Meripihkasta valmistettuja ihmishahmoisia päitä on löytynyt Suomesta viisi. Niiden kasvot on esitetty hyvin ylimalkaisesti. Lähes kasvottomat päät on tulkittu usein ihmishahmoiseksi jumalaksi tai haltiaksi, jota ei voi kuvata yksityiskohtaisesti.

Kasvoaiheinen meripihkariipus Metsäpirtistä Karjalan kannakselta. Riipus on roikkunut ylösalaisin, joten omistaja on koruun tarttuessaan nähnyt kasvot oikeinpäin.	Ihmishahmoinen mäntyveistos Pohjankurusta.

Hautaukset

Hautojen on katsottu kertovan uskosta tuonpuoleiseen, jonne vainaja on saatettu perinteisten riittien avulla. Joskus vainaja peitettiin elämää mahdollisesti edustavan veren värisellä punamullalla. Hautoihin pantiin mukaan käyttöesineitä, joita vainajan arveltiin tarvitsevan tulevassa elämässään. Meripihka- ja liuskeriipukset ovat voineet olla koruja, mutta myös pahalta suojaavia amuletteja. Hautojen sijoittaminen asuinpaikoille osoittaa, että vainajia ei ole pelätty.