Suomusjärven kulttuuri

Tämä vaihe on saanut eteläsuomalaisten löytöpaikkojensa mukaan nimen Suomusjärven kulttuuri ja nykyään asuinpaikkoja tunnetaan jo kaikkialta maastamme. Ne valittiin pyyntielinkeinojen harjoittamiseen sopivilta paikoilta vesistöjen varsilta. Elämä oli liikkuvaa ja riistan perässä siirryttiin vuodenaikojen mukaan pyyntipaikalta toiselle. Kotieläimenä tunnettiin koira.

Mesoliittisen eli vanhemman kivikauden tunnusomaisena esineenä on pidetty vain teräosasta hiottua kivikirvestä, jonka käyttö yleistyi metsien kasvaessa jääkauden jälkeen. Muita Suomusjärven kulttuurille tyypillisiä esineitä ovat taltat, keihäänkärjet, pyöreät pallonuijat, käyräselkäiset kourutaltat. Kulttuurin nuorimmassa vaiheessa yleistyivät eteläsuomalaiset tasataltat sekä viistoteräiset nuolenkärjet. Lisäksi löytöaineisto käsittää usein runsaasti kvartsiesineitä ja –iskoksia eli kiventyöstämisessä syntyneitä jätekappaleita sekä palanutta luuta, joka kertoo mesoliittisen kivikauden ihmisen ruokavaliosta.

Äänisen viherliuskeesta valmistetut taidokkaat kiviesineet kertovat yhteyksistä naapurialueiden kanssa. Myös piikiveä on tuotu jonkin verran idästä päin. Saviastian valmistustaitoa ei tunnettu mesoliittisella kivikaudella, mutta astioita on voitu valmistaa esimerkiksi nahasta, tuohesta sekä puusta.

Suomen vanhimmat, Suomusjärven kulttuurin piiristä todetut hautaukset ovat punamultahautoja joissa vainaja (kuollut) on peitetty osin tai kokonaan punamullalla. Esineiden laittaminen hautoihin ei ole ollut mesoliittisella kivikaudella yleistä, sillä ainoastaan Vantaan Jönsaksesta on löytynyt yhdestä haudasta kivitaltta. Hautoja on tutkittu neljältä asuinpaikalta. Lähes aina haudoissa on myös sileitä, veden hiomia kiviä, jotka joskus muodostavat rakenteita. Muutamissa haudoissa on jälkiä tulenpidosta.