Kivikauden loppupuolella Suomeen tuli uutta väestöä Suomenlahden eteläpuolelta. Tulokkaat asettuivat asumaan Etelä- ja Lounais-Suomeen. Esineistöltään ja elinkeinoiltaan he erosivat kampakeraamisesta väestöstä.
Pyyntielinkeinojen ohella harjoitettiin ehkä maanviljelyä ja karjanhoitoa. Tähän viittaa asuinpaikkojen sijainti maan ilmastollisesti edullisissa osissa ja karjan laiduntamiseen soveltuvien alueiden läheisyydessä. Alkuperältään Suomen nuorakeraaminen kulttuuri on osa laajalla alueella Eurooppaa tavattavia indoeurooppalaisia sotakirveskulttuureita.
Nuorakeraamista kulttuuria kutsutaan myös vasarakirveskulttuuriksi. Tämä nimitys tulee kulttuurin yhteydestä löydetyistä, uudenlaisista kirveistä, vasarakirveistä. Vasarakirveitä on Suomesta on löydetty noin 900 ja niitä on useita eri tyyppejä. Eräissä niistä on selkäpuolella varhaisten esikuvien, kuparikirveiden valinsaumaa jäljittelevä kohojuova.
Saviastioiden perusteella kulttuuria kutsutaan myös nuorakeraamiseksi kulttuuriksi.
Nuorakeraamisia astioita.
Nuorakeraamiset astiat poikkeavat täysin kampakeramiikasta. Astiat ovat pienikokoisia, korkeudeltaan 10-20 cm, tasapohjaisia ja vain suuosastaan koristettuja. Tavallisesti astiassa on selvä kaulaosa ja astian levein kohta on esineen keskivaiheilla. Saviaines on hienoa ja tasalaatuista ja sekoitteena on käytetty usein palanutta savimurskaa sekä hienoa hiekkaa.
Sileäpintaisten astioiden yläosat on usein koristeltu päällekkäisillä nuorapainanteilla tai kalanruotokoristeilla. Myös astian pohjaa saattaa ympäröidä lyhyet piirtoviivat tai soikeat leimapainanteet. Suurikokoiset astiat on voitu koristella suuosastaan kohovyökoristeella.
Nuorakeraamisen kulttuurin haudat eroavat kampakeraamisen kulttuurin haudoista. Hautoihin ei laitettu enää punamultaa, joten hautojen havaitseminen voi olla hankalaa. Vainaja voitiin peittää tuohilla tai turkiksilla, jotka on joskus saatettu kiinnittää kulmistaan maahan pienillä paaluilla. Toisinaan hautaus voitiin tehdä myös puusta rakennettuun kehikkoon.
Itse vainajista ei Manner-Suomesta ole minkäänlaisia jäännöksiä, mutta naapurialueiden vasarakirveskulttuureissa vainajat on haudattu kyljelleen polvet koukussa. Hautoihin pantiin mukaan käyttöesineitä, saviastioita, työkirveitä ja miehille myös vasarakirveitä. Hauta-antimet viittaavat uskoon tuonpuoleisesta.
