Pronssikausi

Ensimmäinen tunnettu metalli oli kupari, jota hyödynnettiin jo noin 6000 eKr. Lähi-Idässä. Vasta noin 3000 vuotta myöhemmin siellä alettiin tehdä esineitä pronssista, joka on kuparin ja jonkin muun metallin, yleensä tinan, sekoitus. Keski-Euroopassa pronssi johti metallin läpimurtoon noin 2000 eKr. Suomessa kivikausi vaihtui pronssikaudeksi vähitellen noin 1800/1500-1300 eKr.

Pronssin käyttö on vain yksi pronssikautisten kulttuurien piirre, sillä monilla alueilla metallin käytön omaksumiseen liittyi myös muita tärkeitä muutoksia. Keski-Euroopassa ja Venäjällä kaupankäynti vilkastui huomattavasti ja yhteisöt muuttuivat hierarkkisemmiksi eli järjestäytyneemmiksi. Suomeen nämä ilmiöt heijastuivat vain vähissä määrin, sillä maamme sijaitsi sekä läntisten että itäisten pronssikautisten keskusten reuna-alueella. Väestöryhmien yhteydet eri suunnille muovasivat Suomen pronssikautista kulttuuria, ja maa olikin jakautunut kahteen eri kulttuuripiiriin. Näistä on käytetty usein termejä pronssikausi, joka tarkoittaa Suomen rannikkoaluetta eli läntistä pronssikulttuuria ja varhaismetallikausi, joka käsittää samanaikaisen kulttuurin sisämaassa eli Pohjois- ja Itä-Suomen pronssikulttuurin.

Vanhimmat Suomesta löydetyt metalliesineet ja niiden kappaleet ajoittuvat jo kivikauden loppupuolelle. Nämä ovat kuparista taottuja, ja toistaiseksi niitä on löytynyt yhteensä 12 asuinpaikalta. Suomessa vanhimmat metalliesineet, Polvijärven Solan rengas ja Suomussalmen Kukkosaaren kourutaltta, ovat itäistä kuparia ja ne ajoittuvat kivikaudelle noin 3000-2000 eKr.

Rannikolla pronssi tuli tunnetuksi metallin levitessä Itämeren alueelle, kun taas sisämaahan se levisi idästä päin. Pronssiesineisiin tarvittavaa kuparia ja tinaa ei löytynyt Suomesta, joten raaka-ainetta jouduttiin tuomaan muualta. Pronssikirveitä on osattu valmistaa kuitenkin myös Suomen puolella. Pronssiesineet valmistettiin valamalla: metalli sulatettiin upokkaassa ja kaadettiin muottiin.