Rauta on aikaisempia raaka-aineita kestävämpi ja monipuolisempi työkalu- ja aseaines. Sen käytön nopeaan yleistymiseen vaikutti ratkaisevasti mahdollisuus valmistaa yksinkertaisia työkaluja kotimaisesta suo- ja järvimalmista.
Varsinainen raudan poltto/pelkistäminen tapahtui luultavasti asuinpaikan läheisyydessä tarkoitusta varten rakennetussa uunissa. Sula rauta valutettiin erilleen. Raudan määrä oli hyvin pieni verrattuna syntyneeseen kuonamäärään. Raudanvalmistuspaikat löytyvätkin usein juuri kuonan perusteella.
Raudanpelkistysuunin ennallistus Rovaniemen Sierijärveltä.
Vanhimmat raudanpelkistysuunit, ajalta 200-300 eKr.,
tunnetaan pohjoisesta ja idästä.
Raudanvalmistustaito omaksuttiin maan eri osissa suunnilleen samanaikaisesti. Oppi lienee kuitenkin saatu eri tahoilta - idästä, etelästä tai lännestä - sieltä, mihin asukkailla oli entuudestaan yhteyksiä. Maamme vanhimmat tunnetut raudanvalmistuspaikat ovat lähes yhtä vanhoja kuin ensimmäiset rautaiset tuontiesineet.
Valtaosa rautakautisesta esineistöstä on hautalöytöjä. Asuinpaikkoja on löydetty useita, mutta niistä on tutkittu perusteellisemmin vain muutamia. Suomen rautakausi jaetaan jaksoihin, joille kullekin on ominaista tietyn tyyppisten korujen ja aseiden käyttö. Suomessa jaksoille on annettu nimet muualla Euroopassa käytettyjen nimitysten mukaisesti.
