Kirkot

Kirkkojen suojelusta on säädetty vuonna 1993 annetussa kirkkolaissa. Sen mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen on suojeltu automaattisesti. Myös kirkkotarhassa olevat rakennukset tai rakennelmat, kuten kellotapuli, hautakappeli, porttirakennus tai kirkkotarhan aita ovat suojelun piirissä. Kirkkolain mukaan myös vuotta 1917 nuorempi kirkko voidaan suojella. Museovirasto ehdotti viidenkymmenen vuosien 1917-1970 välisenä aikana rakennetun rakennustaiteellisesti merkittävän kirkon suojelua ja suurin osa näistä sai suojelupäätöksen.

Kirkkotarhan maaperässä tai kirkkojen lattian alla olevia varhaisempia rakenteita tai mahdollisesti samalla paikalla sijainneeseen kirkkoon liittyviä jäännöksiä koskee vuonna 1963 annettu muinaismuistolaki. Sen mukaan kiinteisiin muinaisjäännöksiin kajoaminen edellyttää Museoviraston johdolla tehtävää tutkimusta.

Kirkot edustavat henkisen ja aineellisen kulttuurin jatkuvuutta keskiajalta nykypäivään. Vaikka kirkot ovat yhteiseen kansallisomaisuuteen kuuluvia rakennustaiteellisia muistomerkkejä, ovat ne samalla seurakuntiensa omistamia käyttörakennuksia. Kirkkojen uhkana ei ole muun vanhan rakennuskannan tapaan purkaminen tai lisärakentaminen. Suojelulainsäädännön tehtävänä onkin huolehtia, että niitä hoidetaan asianmukaisella tavalla.

 Seurakunnat ymmärtävät yleensä kirkkojensa suuren arvon ja ovat yhteydessä Museovirastoon jo kirkkorakennuksen korjausta valmisteltaessa. Tällöin Museoviraston asiantuntijat pyrkivät käymään paikalla, ja  yhteistyö jatkuu mm. neuvotteluissa korjausta suunnittelevan arkkitehdin kanssa. Ongelmia syntyy mm. uusien materiaalien ja rakenteiden käytöstä rakennuksissa, jotka on tehty kestämään vuosisatoja. Kirkkohallitus luottaa Museoviraston asiantuntemukseen ja edellyttää, että seurakuntien sille kirkkolain mukaan vahvistettaviksi toimittamiin piirustuksiin sisältyy Museoviraston lausunto.

Kirkko on usein paikkakuntansa vanhin ja arvokkain rakennus. Tämä unohdetaan kuitenkin helposti kaavoituksessa ja tiesuunnittelussa, joissa kirkkomiljöön merkitys identiteettiä ja omaleimaisuutta luovana elementtinä saa harvoin ansaitsemaansa huomiota.

Museoviraston rakennushistorian osastolla kirkkoasioita valmistelee ns. kirkkoryhmä, johon kuuluu tutkija, arkeologi, rakennuskonservaattoreita sekä arkkitehteja. Kirkoissa olevien taideteosten ja esineistön tutkimus- hoito- ja konservointikysymyksistä vastaavat Suomen kansallismuseon historian yksikkö ja konservointilaitos.

Kirjallisuutta:

Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 23
Kirkkojen hoito ja restaurointi. Toimittaja Marja Terttu Knapas.

Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 24
Hautamuistomerkkien hoito. Toimittaja Marja Terttu Knapas.

Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30
Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Marja Terttu Knapas. 

Museoviraston julkaisemassa Suomen kirkot -sarjassa on esitelty lähes sadan kirkon rakennushistoria, sisustus, taideteokset ja esineistö.

Julkaisujen myynti

Kirkonrakentaja Taavetti Rahikaisen johdolla rakennettu Puumalan kirkko on erityisesti Suomelle tyypillisiä 1800-luvun alkupuolen suuria ristikirkkoja.

Arkkitehtien Marja Ja Keijo Petäjän suunnittelema, vuonna 1958 valmistunut Lauttasaaren kirkko Helsingissä kuuluu Museoviraston suojeltaviksi esittämiin kirkkorakennuksiin.