Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Levänluhta2


Kosteikkojen arkeologinen kulttuuriperintö


Kosteikkoarkeologialla (engl. wetland archaeology) tarkoitetaan arkeologista tutkimusta, joka keskittyy alueisiin tai aineistoihin, jotka ovat joko pysyvästi tai ajoittain veden peitossa. Tällaisia ovat useat vesiperäiset ekosysteemit, kuten suot, tulva-alueet, joet, järvet ja rannikot.

Orgaaniset materiaalit, kuten puu, nahka, tekstiili, sarvi ja luu säilyvät kosteissa, hapettomissa olosuhteissa hyvin satojen, jopa tuhansien vuosien ajan. Tunnetuimpia soihin tai mataliin vesistöihin hautautuneita aineistoja maailmalla ovat suoruumiit, veneet, kulkuväylät ja kokonaiset esihistorialliset asuinpaikat. Tällaisten löytöaineistojen avulla meidän on mahdollista saada viitteitä siitä, kuinka monipuolisesti muinaiset väestöt ovat hyödyntäneet erilaisia materiaaleja – ja toisaalta myös siitä, millaisia löytöjä tai rakenteita kuivan maan arkeologisista kohteista ei enää ole löydettävissä. Kosteikkoarkeologiset kohteet muodostavat tärkeän tutkimusaineiston myös ympäristön ja luonnonolojen muutoksen tutkimukselle.

Suomi on kosteikkoalaltaan läntisen Euroopan soisimpia maita. Maassamme on kuitenkin tehty vain vähäisesti kosteikkoarkeologista tutkimusta. Syinä tähän ovat toimivien menetelmien puute, oletus kosteikkojen marginaalisuudesta ihmistoiminnalle sekä käytössä olevien tutkimusresurssien vähäisyys. Aineistoja ollaan vasta analysoimassa ja menetelmiä testaamassa kosteikkojen arkeologisen potentiaalin selvittämiseksi ja kokonaiskuvan hahmottamiseksi.

Tämänhetkisen tiedon perusteella meiltä tunnetaan noin 100 kosteikkoarkeologista kohdetta, joista vanhimmat ajoittuvat lähes 10 000 vuoden taakse mesoliittiselle kivikaudelle. Tyypillisimpiä kosteikkokohteitamme ovat kalastuspaikat, joihin liittyy puisia, kiinteitä kalastusrakenteita. Voidaan kuitenkin olettaa, että vain murto-osa Suomen kosteikkojen arkeologisesta kulttuuriperinnöstä on tähän mennessä löytynyt ja saatu suojelun piiriin.

Vettyneissä ympäristöissä arkeologisia kohteita ei voi löytää vain maan pintaa tarkastelemalla, vaan ne ovat usein paksujen turve-, lieju- tai tulvasedimenttien syvyyksissä. Paljastuessaan ne altistuvat välittömästi ilman, kosteuden ja valon muutokselle, mikä käynnistää orgaanisten materiaalien nopean hajoamisprosessin. Siksi niiden arkeologinen tutkimus edellyttää monitieteisiä ja riittävästi resursoituja tutkimusohjelmia.

Kosteikkokaivauksilla talteen saadut aineistot ovat usein myös suurikokoisia ja niiden säilyminen edellyttää konservointia ja sopivia kokoelmaolosuhteita. Nykyään kosteikkojen kulttuuriperintöä uhkaavat alueiden käyttö, kuten turpeenotto, ojitus, soiden hakkuut ja ruoppaukset, sekä kunnostushankkeiden toimenpiteet, kuten umpeenkasvun estäminen, olosuhteiden muuttuminen ja vaellusesteiden poistaminen. Ojituksella on suora vaikutus arkeologisen resurssin tuhoutumiselle pohjaveden alenemisen myötä. Myös viljelytoiminnasta aiheutuva maaperän happamoituminen edesauttaa orgaanisten materiaalien hajoamista.


KIRJALLISUUTTA
Coles, J. M. & Lawson, A. J. (eds.) 1987. European Wetlands in Prehistory. Oxford.

Koivisto, S. 2011. Wetland archaeology in Finland – sites and settlement in a changing environment. In E. Pranckenaite (ed.) Wetland settlements in the Baltic Sea area – Prehistoric perspective: 31–53. Vilnius: Centre for Underwater Archaeology.

Koivisto, S. 2012. Subneolithic fishery in the Iijoki river estuary, northern Ostrobothnia, Finland. Journal of Wetland Archaeology 12: 22–47.

Koivisto, S. 2015. Kadonneen kivikauden jäljillä eteläisellä Saimaalla. Museoviesti 2015: 18–23. Etelä-Karjalan museo.

Koivisto, S. (2017, painossa). Archaeology of Finnish Wetlands: With special reference to studies of Stone Age Stationary Wooden Fishing Structures. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Matiskainen, H. & Zhilin, M. G. 2003. A Recently discovered Mesolithic Wet Site at Riihimäki, South Finland. In Larsson, L., Kindgren, H., Knutsson, K., Leffler, D. and
Åkerlund, A. (eds.) Mesolithic on the Move: 249–252. Papers presented at the Sixth International Conference on the Mesolithic in Europe, Stockholm 2000. Oxbow books. Oxford.

Menotti, F. & O’Sullivan, A. 2013. The Oxford Handbook of Wetland Archaeology. Oxford.

Taavitsainen, J.-P. 2001. Finland. In Coles, B. & Olivier, A. assistant Editor Bull, D. (eds.) The Heritage Management of Wetlands in Europe: 71–80. EAC occasional paper no. 1, WARP Occasional Paper 16.

Wessman, A. 2009. Levänluhta – A place of punishment, sacrifice or just a common cemetery? Fennoscandia archaeologica XXVI: 81–105.


LINKIT
Suosta ylös -blogiteksti

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas (AKO)

Suomen RAMSAR- kosteikkotoimintaohjelma 2016–2020 (Juvonen Sanna-Kaisa, Kurikka Tuula)

Kansainväliset RAMSAR-sivut

Stone Age Bogs -verkkosivut

Helsingin yliopiston Lost Inland Landscapes -hanke

Kosteikkoarkeologisten projektien sivuja lähialueilla:
Femern Belt, Tanska

Alvastra, Ruotsi

Duvensee, Saksa

Kanaljorden, Ruotsi

Star Carr, Iso-Britannia


NOSTOJA MUINAISJÄÄNNÖSREKISTERISTÄ
Haapajärvi Lamminoja

Humppila Järvensuo 1

Hämeenlinna Varikonniemensuo

Isokyrö Levänluhta

Oulu (Yli-Ii) Purkajasuo

Riihimäki Silmäkeneva E A-E

Riihimäki Sinivuokkoniemi A-E
Kosteikot

Kivikautista (noin 3000 eaa.) kalastusrakenteen osaa nostetaan ja siirretään kuljetuslaatikkoon Yli-Iin Purkajasuon monivuotisilla suokaivauksilla. Kuva: Satu Koivisto, Museovirasto.





 



Sivukartta



Sivu päivitetty 19.7.2017
© Museovirasto