Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Arkeologinen kulttuuriperintö ja kaavoitus


Miksi arkeologinen kulttuuriperintö on merkittävä kaavaan?


Arkeologisen kulttuuriperinnön eli niin kiinteiden muinaisjäännösten kuin muiden kulttuuriperintökohteiden merkitseminen kaavaan on tärkeää, koska se edesauttaa niiden suojelua. Kaavan avulla tieto arkeologisesta kulttuuriperinnöstä välittyy maankäytön suunnittelijoille ja viranomaisille. Yleisen edun mukaista on, että kaava antaa oikean kuvan maankäytön mahdollisuuksista. Maankäytön suunnittelussa tulee myös ottaa huomioon muinaisjäännöksen ja muiden arkeologisten kohteiden ympäristö. Tärkeää olisi, että kohteiden ympärille saataisiin maaston tai historiallisen yhteyden mukaan määräytyvä luonnollinen suoja-alue. Kaavoitus on siten tärkein keino arkeologisten kohteiden ympäristön suojelun turvaamisessa.

Miten kaavoittaja saa tiedon arkeologisesta kulttuuriperinnöstä?


Kaavoittajalla on vastuu siitä, että arkeologinen kulttuuriperintö otetaan asianmukaisesti huomioon kaavoituksessa. Museoviranomainen ottaa asiantuntijana kantaa arkeologisen kulttuuriperinnön luonteeseen, siihen mitkä kohteet ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä ja mitkä muut kulttuuriperintökohteet tulisi lisäksi ottaa huomioon kaavoituksessa.

Ajantasaiset tiedot kiinteistä muinaisjäännöksistä ja muista arkeologisista kulttuuriperintökohteista on saatavissa Museoviraston ylläpitämästä muinaisjäännösrekisteristä. Muinaisjäännösrekisterin tiedot ovat selattavissa Museoviraston verkkosivuilla (http://kulttuuriymparisto.nba.fi), ympäristöhallinnon Oiva-karttapalvelussa sekä Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkunassa. Museoviraston paikkatietoaineistoja voi ladata osoitteesta (http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/tietojarjestelmat/kympariston_tietojarjestelma/aineistojen_lataaminen)

Arkeologisen kulttuuriperinnön merkitseminen maakuntakaavaan


Maakuntakaavan mittakaavasta ja esitystavasta riippuen voidaan valita vain osa kohteista vietäväksi varsinaiselle kaavakartalle mm. sen perusteella, että kaavan tarkoittama maankäyttö on hyvin tarkkarajainen tai alueeseen kohdistuu muutospaineita. Toisena perusteena kohteiden merkitsemiselle voi olla arvio, että alueelle ei tule laadittavaksi yksityiskohtaisempaa kaavaa. Tällöin maakuntakaavan muinaisjäännös-/kulttuuriperintökohdemerkinnöillä on vaikutusta suoraan rakentamisen ohjaamiseen.

Kulma-oppaassa (s. 33) asiasta ohjeistetaan seuraavasti: ”Kaikki kiinteät muinaisjäännökset merkitään maakuntakaavaan tai sen liitekartoille. Maakuntakaavaan merkittäessä kaava välittää yksiselitteisesti tiedon kaavan laadinta-ajankohdan maankäyttöön vaikuttavasta arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. Tilanteissa, joissa muinaisjäännöksiä on alueella paljon, joudutaan karttateknisistä syistä joskus poikkeamaan tästä pääsäännöstä, esimerkiksi niin, että tiheimmät muinaismuistojen alueet osoitetaan maakuntakaavan pääkarttaa suurempimittakaavaisilla liitekartoilla. Mikäli kaikkia rauhoituksen piirissä olevia kiinteitä muinaisjäännöksiä ei maakuntakaavaan merkitä, on kaava-asiakirjoissa oltava selkeä kuvaus siitä, minkä tasoiset muinaisjäännökset kaavaan on merkitty ja mistä mahdollisesti puuttuvat kohteet löytyvät esimerkiksi luettelon muodossa. Maakuntakaavassa esitettävistä muinaisjäännöksistä maakunnan liiton on neuvoteltava Museoviraston kanssa”.

Kaavakartan mittakaavasta johtuen muinaisjäännökset merkitään pääsääntöisesti kohdemerkinnällä sm (Muinaismuistokohde).

Kohdemerkintöihin suositellaan liitettäväksi määräys: Muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Kohteen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. Kohdetta koskevista suunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen (Museovirasto tai maakuntamuseo) lausunto.

Laajat, museoviranomaisen erityisen merkittäviksi arvioimat muinaismuistoalueet tulee merkitä aluevarauksina. Kaavamerkintä on tällöin SM (Muinaismuistoalue).

Aluemerkintöihin suositellaan liitettäväksi määräys: Muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevista suunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen (Museovirasto tai maakuntamuseo) lausunto.

Maakuntakaavan mittakaavasta ja esitystavasta riippuen alueilla, joilla on paljon muinaisjäännöksiä, voidaan muun päämaankäyttömerkinnän alueella rajata laajempi kokonaisuus pistekatkoviivalla ja erityisominaisuutta ilmaisevalla merkinnällä (sm) ja viitata kaavamääräyksessä siihen, että muinaisjäännökset on tarkasti osoitettu maakuntakaavan liitekartalla (ks. määräysesimerkki Kulma-oppaassa s. 48).

Suomessa ennen 1700-lukua perustettujen muinaismuistolain rauhoituksen piiriin kuuluvien kaupunkien osalta on kaavamerkinnän C (Keskustoimintojen alue) määräyksessä oltava maininta Museoviraston kaupunkiarkeologisissa inventoinneissa määritetyistä vanhojen asemakaava-alueiden kaupunkiarkeologisista kerrostumista.

Muista kulttuuriperintökohteista (kohteet, joita ei koske muinaismuistolain rauhoitus) voidaan käyttää osa-alueen erityisominaisuuksia ilmaisevaa rasteri-, viiva-, tai kohdemerkintää ma (Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta merkittävä alue).

Merkintään liitetään esimerkiksi määräys: Alueen suunnittelussa tulee huomioida kohteen historialliset (esim. asutus-, elinkeino- ja sotahistorialliset) erityispiirteet. Kohdetta koskevista suunnitelmista tulee pyytää museoviranomaisen (Museovirasto tai maakuntamuseo) lausunto.

Arkeologisen kulttuuriperinnön merkitseminen yleiskaavaan


Kaavakartan mittakaavasta johtuen muinaisjäännökset merkitään ensisijaisesti kohdemerkinnällä sm (Muinaismuistokohde) jonkin muun pääkäyttötarkoituksen alueelle. Kohdemerkintään liitetään määräys:

”Muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Kohteen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. Kohdetta koskevista suunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen (Museovirasto tai maakuntamuseo) lausunto.”
Kohdemerkinnällä kaavaan merkityt muinaisjäännökset voivat olla pinta-alaltaan huomattavan laaja-alaisia tai niiden laajuutta ei tunneta. Tällöin tulee kaavamääräyksessä olla maininta, että muinaisjäännöksen laajuus tulee selvittää museoviranomaiselta.

Laajat muinaismuistoalueet voidaan merkitä alueen erityisominaisuuksia osoittavalla rasterimerkinnällä (Alue, jolla on säilytettäviä ympäristöarvoja/muinaisjäännöksiä) tai pistekatkoviivalla ja erityisominaisuutta ilmaisevalla merkinnällä sm.

Laajat, museoviranomaisen erityisen merkittäviksi arvioimat muinaismuistoalueet voidaan merkitä alueen pääkäyttötarkoituksen osoittavalla maankäyttömerkinnällä SM (Muinaismuistoalue).

Aluemerkintään liitetään määräys: ”Muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevista suunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen (Museovirasto tai maakuntamuseo) lausunto.”

Aluemaisten kohteiden määräyksessä voi lisäksi olla maininta, että päämaankäyttö on sallittu ja esimerkiksi: Maa- ja metsätalous (paitsi koneellinen metsämaan muokkaus, kannonnosto) on sallittu.

Kiinteiksi muinaisjäännöksiksi maastoinventoinneissa todetut käytössä olevat historialliset kylänpaikat erotetaan muista kiinteistä muinaisjäännöksistä omalla merkinnällään sm-2 ja määräyksellä:

”Historiallinen kylätontti. Alueella sijaitsee muinaismuistolain (295/63) rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Aluetta koskevista rakennushankkeista ja isommista kaivutöistä on neuvoteltava Museoviraston kanssa.”

Käytössä olevien kiinteiksi muinaisjäännöksiksi todettujen kylänpaikkojen osalta tulee museoviranomaisten lausunnossa lisäksi todeta seuraavaa: ”Muinaismuistolaki ei pääsääntöisesti aseta rajoituksia edelleen asuttujen kylätonttien vallitsevalle maankäytölle. Arkeologisia lisäselvityksiä ja kaivaustutkimuksia saatetaan edellyttää uudisrakennushankkeiden ja isompien maaperään kajoavien töiden yhteydessä”. Kaavaselostuksessa on tuotava esiin, että tällaisten hankkeiden ollessa suunnitteilla tulee museoviranomaiseen ottaa yhteyttä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yleisten ja suurehkojen yksityisten hankkeiden toteuttajien on muinaismuistolain 15 §:n perusteella korvattava tutkimusten kustannukset tai osallistuttava niihin, mikäli sitä ei ole katsottava kohtuuttomaksi.

Ne historialliset kylänpaikat, jotka eivät ole muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, ovat muita kulttuuriperintökohteita.
Muista kulttuuriperintökohteista käytettävissä olevia merkintöjä ovat esim.

S (Suojelualue),

 /s osa-alue merkintä. Esim. puistoalueella olevat arkeologiset kulttuuriperintökohteet tulee säilyttää) tai kohdemerkinnällä ja siihen liittyvällä suojelumerkinnällä

s/historiallinen tielinja: Tien linjaus ja suhde ympäristöön tulee säilyttää. Tavanomaiset tien hoito- ja kunnostustyöt ovat sallittuja. Suuremmista tien linjausta ja sen rakenteiden muuttamista koskevista suunnitelmista tulee neuvotella museoviranomaisten kanssa.
Merkintään liitetään esim. määräys ”Muu arkeologinen kulttuuriperintökohde (esim. historiallinen kylänpaikka, sotahistoriallinen kohde): Alueella sijaitsevien historiallisten (sota-, asutus-, tie-, tms.) rakenteiden ja kerrostumien poistaminen on sallittua vain erityisestä syystä ja riittävän arkeologisen dokumentoinnin jälkeen. Aluetta koskevista suunnitelmista on kuultava museoviranomaisia”.

Arkeologisen kulttuuriperinnön merkitseminen asemakaavaan


Kaavakartan mittakaavasta johtuen muinaisjäännökset merkitään aluevarauksina niiden nykyisin tunnettujen rajojen mukaisesti.

Osa-aluemerkintää sm (Alueen osa, jolla sijaitsee muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös) voidaan käyttää, kun alueen pääkäyttötarkoitus on muu (esimerkiksi maa- ja metsätalouskäyttö tai virkistysalue).

Museoviranomaisen erityisen merkittäviksi arvioimista kohteista käytetään pääkäyttötarkoitusmerkintää SM (Muinaismuistoalue).

Aluemerkintöihin liitetään määräys: Muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevista tai siihen liittyvistä suunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen (Museovirasto tai maakuntamuseo) lausunto.

Historiallisissa kaupungeissa ja linnoituksissa, joissa on nykyisen rakenteen alla tunnettuja historiallisia kerrostumia tai rakenteita, tulee alue osoittaa osa-aluemerkinnällä pistekatkoviiva ja sm yllämainittuine määräyksineen.

Muista kulttuuriperintökohteista käytettävissä olevia merkintöjä ovat esim.
S (Suojelualue),
/s osa-alue merkintä. Esim. puistoalueella olevat muut kulttuuriperintökohteet tulee säilyttää) tai kohdemerkinnällä ja siihen liittyvällä suojelumerkinnällä s.
s/Historiallinen tielinja: Tien linjaus ja suhde ympäristöön tulee säilyttää. Tavanomaiset tien hoito ja kunnostustyöt ovat sallittuja. Suuremmista tien linjausta ja sen rakenteiden muuttamista koskevista suunnitelmista tulee neuvotella museoviranomaisten kanssa,

Merkintään liitetään esim. määräys ”Muu kulttuuriperintökohde (esim. sotahistoriallinen kohde, historiallinen kylänpaikka): Alueella sijaitsevien historiallisten (sota-, asutus-, tie-, tms.) rakenteiden ja kerrostumien poistaminen on sallittua vain erityisestä syystä ja riittävän arkeologisen dokumentoinnin jälkeen. Aluetta koskevista suunnitelmista on kuultava museoviranomaisia”.

Historiallisissa kaupungeissa ja linnoituksissa, joissa nykyisen rakenteen alla saattaa olla historiallisia kerrostumia, tulee alue osoittaa alueen erityisominaisuuksia osoittavalla rasterimerkinnällä (Alue, jolla on säilytettäviä ympäristöarvoja). Tällöin määräys olisi esimerkiksi: ”Alueen suunnittelussa on otettava huomioon kohteen historialliset erityispiirteet. Aluetta koskevista suunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen (Museovirasto tai maakuntamuseo) lausunto”.

Kaikkiin kaavoihin liittyy kaavaselostus. Siinä tulee olla luettelo kaikista alueelta tunnetuista kiinteistä muinaisjäännöksistä sekä teksti niiden merkityksestä maankäytön suunnittelussa


Kulttuuriympäristön tietojärjestelmä 


Museoviraston paikkatietojen lataaminen



 



Sivukartta



Sivu päivitetty 8.9.2016
© Museovirasto