Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Nurmes Kalmoniemi

Nurmes, Kalmoniemi. Kuva: Helena Taskinen (AKD61238)

Muinaisjäännökset ja metsänhoito


Muinaisjäännösten suojelun ja metsänkäsittelyn voi yleensä sovittaa yhteen varsin vähäisin toimenpitein. Vaikka itse muinaisjäännöskohde on rauhoitettu, sijaintiympäristön vallitseva maankäyttö, kuten metsätalous, on sallittua. Metsänhoidon toimenpiteitä suunniteltaessa muinaisjäännös on kuitenkin otettava huomioon. Tämä vaatimus kuuluu myös metsäsertifiointikriteereihin. Parasta olisi, jos muinaisjäännökset saataisiin merkittyä tilan metsäsuunnitelmaan samalla tavalla kuin muutkin metsän monimuotoisuudelle arvokkaat kohteet. Muinaisjäännöskohteet ovat useimmiten pienialaisia, eikä niiden huomioon ottaminen metsätaloustoimissa aiheuta kohtuutonta vaivaa tai lisäkustannuksia.

Muinaisjäännöstä ei saa peittää


Harvennushakkuu on yleensä muinaisjäännöksen kannalta myönteinen toimenpide. Kun muinaisjäännöstä ympäröivä maisema avartuu, kohde tulee näkyville ja sen säilyttäminen on helpompaa. Hakkuun yhteydessä kaikki muinaisjäännöksen päällä ja välittömässä läheisyydessä kasvavat puut tulisi poistaa.

Hakkuutyöt muinaisjäännösalueella on suositeltavinta tehdä talvella. Muinaisjäännöksen rakenteiden ylitse ei saa ajaa edes maan ollessa roudassa tai lumen peittämänä. Jotkut muinaisjäännösalueet ovat kuitenkin laajoja tai erityisen herkkiä vahingoittumaan ja silloin metsurin käyttö on suositeltavaa. Näissä tapauksissa saattaa myös olla tarpeen juontaa kaadetut puut pois vinssitraktorilla.

Puutavara varastoidaan aina etäälle muinaisjäännöksestä ja hakkuutähteet pyritään korjaamaan pois rakenteiden päältä ja lähietäisyydeltä, kuten myös kohteelle johtavalta polulta. Kantojen poisto saattaa olla muinaisjäännöksille todella tuhoisaa. Toimenpidettä ei siksi voi tehdä muinaisjäännösalueilla eikä niiden läheisyydessä.

Maanpintaa ei saa rikkoa


Suurin osa metsätalouden toimenpiteiden muinaisjäännöksille aiheuttamista vahingoista tapahtuu maanmuokkauksen yhteydessä. Muokkaus merkitsee nimittäin kohteen osittaista, joskus jopa täydellistä tuhoutumista. Maanpinnan alla olevat kohteet ovat vaikeita, koska rauhoitetun alueen rajaaminen ja muokkausohjeiden antaminen ilman tutkimusta ei useinkaan ole mahdollista.

Jos uudistusalalla on röykkiöitä, tervahauta tms. pienialainen muinaisjäännös, muokkaaminen niiden lähistöllä on toki mahdollista. Varminta on kuitenkin jättää kohteen ympäriltä muokkaamatta laajempi, maastoa mukaileva alue. Usein näkyvätkään merkit eivät anna luotettavaa kuvaa muinaisjäännöksen koko laajuudesta. Samaan kohteeseen voi sisältyä myös erityyppisiä muinaisjäännöksiä, esim. röykkiöiden välisillä alueilla saattaa olla maanalainen asuinpaikka. Uudistusala voidaan kulottaa, jos muinaisjäännös säilyy vahingoittumattomana.

Uutta puustoa ei myöskään tule kasvattaa liian lähelle kohdetta. Taimikonhoitovaiheessa ja myöhemminkin muinaisjäännöksen säilyminen ja suojelu on helpompaa, kun kohde erottuu ympäristöstään selvästi.

Toimintaohjeena on, että jos uudistusalalla hakkuun suunnitteluvaiheessa huomataan tai tiedetään olevan muinaisjäännöksiä tai sellaisiksi epäiltäviäkin kohteita, otetaan yhteyttä Museovirastoon tai lähimmän maakuntamuseon arkeologiin. Vaikka hakkuun suunnittelijalla olisikin käytössään ajantasaiset muinaisjäännöstiedot, kohteen havaitseminen maastossa tai ainakin sen rajaaminen vaativat yleensä asiantuntijan apua. Tällöin myös vastuu oikeista käsittelyohjeista siirtyy asiantuntijaviranomaiselle. Usein jo pelkkä puhelinsoitto riittää selvittämään, minkälaiset toimenpiteet alueella ovat mahdollisia ja tarvitaanko yhteistä maastokäyntiä.  Jos tehdään yksinomaan harvennusta, yhteydenotto ei ole välttämätöntä, kunhan ajolinjat valitaan huolellisesti eikä näkyviä rakenteita vahingoiteta.

Kiinteät muinaisjäännökset metsien käsittelyssä - koulutusaineisto


 



Sivukartta



Sivu päivitetty 15.1.2016
© Museovirasto