Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg
Oulun Lyseo palanut talo 1600-luvulta
Oulun keskustassa Lyseon lukion pihassa tehtiin arkeologisia tutkimuksia vuonna 2014. Kuva: Esa Mikkola, Museovirasto

Kaupungit


Suomen vanhimmissa kaupungeissa voi yhä aistia niiden pitkän historian. Useimmissa on jäljellä vanha kirkko ja suojeltuja puutaloalueita puutarhoineen ja kapeine katuineen. Kaupunkien vanhimmat kerrostumat ovat kuitenkin näkymättömissä, maan ja rakennusten alla. Ne ovat arvokas osa kaupunkien kulttuuriympäristöä ja tärkeä historiallinen tietolähde, jota voidaan tutkia arkeologisin menetelmin.

Arkeologian keinoin voidaan selvittää monia sellaisia kaupunkien asutushistoriaan liittyviä asioita, joista ei ole muuten mahdollista saada tietoa. Maakerrostumissa on säilynyt erilaisia rakennuksen ja rakenteiden jäännöksiä ja esineitä, jotka kertovat kaupunkien synnystä ja kehityksestä sekä vuosisatoja sitten eläneiden kaupunkilaisten arkielämästä ja toimeentulosta. Tällaisista seikoista eivät vanhat arkistolähteet yleensä juurikaan kerro. Joskus on myös mahdollista arvioida historiallisen tiedon paikkansapitävyyttä vertaamalla sitä arkeologiseen aineistoon. Puhutaankin "maanalaisesta arkistosta".

Erilaisia rakennusjäännöksiä kuten talonpohjia, kellarinraunioita, kaivoja ja katulinjoja tutkimalla voidaan selvittää mm. rakennustekniikoiden, tonttimaan käytön ja kaupunkirakenteen kehitystä. Tavallisimpia esinelöytöjä ovat keramiikka- ja lasiastioiden sekä pullojen ja ikkunalasin sirpaleet, keraamisten tupakkapiippujen kappaleet, kolikot ja pienet rautaesineet. Kosteilla paikoilla myös nahkakengät, vaatekappaleet sekä puu- ja luuesineet ovat saattaneet säilyä. Esinelöydöt auttavat kohteen ajoittamisessa ja ne kertovat myös mm. asukkaiden elinkeinoista, varallisuudesta ja kauppasuhteista sekä uusien keksintöjen ja aatteiden leviämisestä. Lisäksi eläinten luiden ja maahan fossiloituneiden kasvinjäänteiden analyysit kertovat paljon asukkaiden ruokavaliosta ja elinpiiristä.

Suomessa on parikymmentä kaupunkia, jotka on perustettu ennen 1700-lukua. Niiden lisäksi on kolme autioitunutta kaupunginpaikkaa, josta kaupunki on jossakin vaiheessa joko lakkautettu tai siirretty muualle: Ulvila, Helsingin Vanhakaupunki sekä Lieksan alueella sijainneen Brahean paikka. Näiden kaupunkien isoavihaa (1713–1721) vanhemmat, säilyneet kulttuurikerrokset ovat muinaismuistolain automaattisesti rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lisäksi muinaismuistolain piiriin kuulumatonta arkeologista kulttuuriperintöä löytyy isoavihaa nuoremmista kerrostumista.

Kulttuurikerros on muodostunut erilaisista rakenteista, esineistä ja maakerrostumista. Sen paksuus vaihtelee suuresti kaupungeittain ja samankin kaupungin eri osissa riippuen maaperän koostumuksesta ja kosteudesta, kerrostumisajan pituudesta sekä paikalla tapahtuneen toiminnan laadusta. Esimerkiksi tulipalossa tuhoutuneiden rakennusten pohjat on peitetty aikanaan maalla ja päälle rakennettu uutta, jolloin kaupunki on kohonnut vähän kerrallaan ylöspäin. Kulttuurikerros voi olla erityisesti keskiaikaisissa kaupungeissa jopa monta metriä paksu, mutta useimmissa 1500- tai 1600-luvulla perustetuissa kaupungeissa koko historia mahtuu alle metrin paksuiseen maakerrokseen.
Kulttuuriympäristön rekisteriportaali
Valitse Kulttuuriympäristön tutkimusraportit > sitten arkeologia tai rakennettu ympäristö > hae esim. kunnan tai kohteen mukaan

Kurkistuksia Helsingin kujille -verkkosivusto


 



Sivukartta



Sivu päivitetty 15.1.2016
© Museovirasto