Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg
Hindsby
Sipoon Hindsbyn keskiaikaisperäisen kylän keskusaluetta. Kuva: V.-P. Suhonen, Museovirasto.

Maaseutu


Suomessa oli 1500-luvun puolivälissä noin 7 500 kylää. Osassa kylistä oli vain yksi talo. Kylät sijaitsivat yleensä viljelykseen kelpaamattomien kumpareiden tai harjanteiden reunojen aurinkoisilla etelärinteillä. Suuri osa keskiajalta periytyvistä kylänpaikoista on edelleen joko kokonaan tai osittain rakennettuja. Aikojen saatossa lukuisat kylänpaikat ovat kuitenkin myös autioituneet mm. muuttojen, tautiepidemioiden, sotien, köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Hävinneiden kylänpaikkojen jäljille on mahdollista päästä maastoinventointien ja historiallisten lähteiden, kuten vanhojen karttojen, avulla. Kylänpaikat erottuvat usein vieläkin viljelymaisemassa rakentamattomina kumpareina, joissa on uuninraunioita, kellarikuoppia ja ympäristöstä poikkeavaa kasvillisuutta. Varhain autioituneet kylätontit ovat tutkimuksellisesti arvokkaita muinaisjäännöksiä.

Torpat ovat alun perin olleet kylän yhteismaalle perustettuja asuntoviljelmiä (vrt. uudistilat). Kun puhutaan torpparijärjestelmästä tai -laitoksesta, torpalla tarkoitetaan päätoimisen maanviljelyksen harjoittamista varten vuokrattua peltoaluetta ja siihen liittyvää asumusta. Varsinainen torpparilaitos syntyi kartanoihin, mutta 1500- ja 1600-luvuilla torpat olivat vielä suhteellisen harvalukuisia. 1700-luvun puolivälissä kaikki talonpoikaistalot saivat oikeuden perustaa torppia, jolloin niiden lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti. Valtaosa torpanpaikoista on edelleen rakennettuja. Torpilla oli aikanaan suuri merkitys asutuksen leviämisessä. Vanhimmilla, autioituneilla torpanpaikoilla on arvoa myös asutushistoriallisina muinaisjäännöksinä.

Keskiaikaista perua olevia kartanoita on maassamme pari sataa. Niistä parikymmentä sai 1400-luvun lopulla tai 1500-luvulla harmaakivisen päärakennuksen, ns. kartanolinnan. Niistä osa on edelleen pystyssä ja osasta on säilynyt vain raunioita. Lisäksi Suomessa oli kruunun perustamia hallinto- ja tuotantokeskuksiksi perustamia ns. kuninkaankartanoita. Yleensä kartanoiden päärakennukset olivat puisia, minkä vuoksi ne ovat hävinneet. Vanhan päärakennuksen paikka on usein nykyisen päärakennuksen pihapiirissä tai jonkin matkan päässä siitä, eikä kaikkien sijaintipaikkaa tunneta. Kartanoihin kuului lisäksi useita sivu- ja talousrakennuksia ja mm. puistorakenteita. Kartanot olivat paikkakuntansa aineellisen ja henkisen kulttuurin edelläkävijöitä, minkä vuoksi niiden kaivauksissa saadaan usein päivänvaloon poikkeuksellisen rikasta löytöaineistoa. Pappilat ja virkatalot ovat vastaavantyyppisiä kohteita, joita on kuitenkin hyvin vähän tutkittu arkeologisesti.

Kylien ja kartanoiden lähimaastossa ja takamailla harjoitettiin monenlaisia talonpoikaisia elinkeinoja, jotka ovat myös jättäneet jälkeensä erilaista arkeologista kulttuuriperintöä. Sellaisia ovat mm. myllyt, tervahaudat, hiilimiilujen pohjat, pienet kivilouhokset, potaska- ja raudansulatusuunien sekä tiilen- ja kalkinpolttouunien jäännökset. Viljelyröykkiöt, kaskirauniot, kiviaidat ja nauriskuopat kertovat entisaikojen pelto- ja kaskiviljelystä.
Maaseudun asutus- ja elinkeinohistorialliset muinaisjäännökset -seminaarin aineisto

Kulttuuriympäristön rekisteriportaali
Kulttuuriympäristön tutkimusraportit -tietokantaan on luetteloitu historiallisen ajan arkeologian raportteja vuodesta 2011 alkaen. Sitä vanhempien raporttien tiedot löytyvät pääasiassa Muinaisjäännösten hankerekisteristä.


 



Sivukartta



Sivu päivitetty 29.2.2016
© Museovirasto