Mikä on muinaisjäännös?

Muinaisjäännökset ovat maassa tai vedessä säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista. Ne kertovat elämisestä, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä kuolleiden hautaamisesta. Jotkut muinaisjäännökset, kuten hautaröykkiöt, uhrikivet ja linnavuoret, erottuvat maisemassa vielä tänäkin päivänä. Toiset ovat kokonaan maan peitossa kuten asuin- ja työpaikat ja maahan kaivetut haudat. Veden alla yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat laivojen hylyt.

Museoviraston ylläpitämästä Muinaisjäännösrekisteristä löytyy tiedot Suomen kiinteistä, muinaismuistolain rauhoittamista muinaisjäännöksistä.

Peltomullasta on löytynyt kivikautisesta asuinpaikasta kertovia merkkejä kuten kvartsista valmistettuja esineitä. Sipoo Mariendal 1. Kuva: Satu Koivisto.

Esihistorialliset muinaisjäännökset

Esihistorialliseksi ajaksi kutsutaan sitä ajanjaksoa, jolloin kirjoitustaitoa ei vielä tunnettu. Jääkautta edeltävältä ajalta tunnetaan maastamme vain yksi muinaisjäännös, Kristiinankaupungin Susiluola. Muut muinaisjäännöksemme ovat jääkauden jälkeiseltä ajalta, vanhimmat noin 9000 vuoden takaa. Esihistoriallinen aika päättyi Länsi-Suomessa noin 1150 jKr., maan itä- ja pohjoisosissa vasta noin 1300 jKr. Muinaisjäännökset ja niistä löytyneet esineet ovat tärkein maamme varhaisimman historian lähdeaineisto.

Esihistoriallisia muinaisjäännöksiä ovat mm.

Asuinpaikat
Hautapaikat, esim. hautaröykkiöt, polttokalmistot, lapinrauniot ja ruumiskalmistot
Kivirakenteet, esim. jätinkirkot ja kivipöydät
Kulttipaikat, esim. kuppikivet, miekanhiontakivet, seidat ja käräjäpaikat
Puolustusvarustukset, esim. muinaislinnat
Raaka-aineen hankintapaikat, esim. louhokset
Röykkiöt, esim. viljelyröykkiöt
Taide ja muistomerkit, esim. kalliomaalaukset
Työpaikat, esim. pyyntikuopat ja muinaispellot
Valmistuspaikat, esim. raudansulatuspaikat

Suomesta tunnetaan tällä hetkellä yli 16 000 esihistoriallista muinaisjäännöstä. Niitä on kaikkialla Suomessa: Kivikauden (9000-1500 eKr.) asuinpaikkoja tunnetaan tasaisesti koko maasta. Pronssikauden (1500-500 eKr.) tunnetuimmat muinaisjäännökset, hiidenkiukaat, keskittyvät rannikkoseuduille mutta asuinpaikkoja ja hautaröykkiöitä on myös sisämaassa. Rautakauden (500 eKr.-1100/1300 jKr.) muinaisjäännökset muodostavat keskittymiä mm. Lounais-Suomeen, Pohjanmaalle, Hämeeseen ja Savoon.

Lue lisää: Suomen esihistorian opetuspaketti.

Kaikkia muinaisjäännöksiä ei ole vielä löydetty. Joka kesä arkeologit ja muut maastossa liikkujat löytävät ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä.

Salon Viitankruunu - pronssikautinen röykkiö. Kuva: Kaisa Lehtonen.

Historiallisen ajan muinaisjäännökset

Historiallisen ajan muinaisjäännöksillä tarkoitetaan keskiaikaisia ja sitä nuorempia muinaisjäännöksiä. Niistä vanhimmat ovat 1200-luvulta ja nuorimmat vasta 1900-luvulta.

Historialliselta ajalta on säilynyt myös kirjallisia dokumentteja, kuten vanhoja asiakirjoja ja karttoja, joita käytetään apuna muinaisjäännöksiä määriteltäessä, etsittäessä ja tutkittaessa. Historiallisen ajan muinaisjäännösten kirjo on hyvin laaja.

Historiallisen ajan muinaisjäännökset voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

Vanhojen kaupunkien kulttuurikerrokset (ennen 1700-lukua perustetut kaupungit)
Maaseudun asutushistorialliset muinaisjäännökset, esim. autioituneet kylätontit ja kartanonpaikat
Elinkeinohistorialliset muinaisjäännökset, esim. myllynpaikat, tervahaudat ja raudansulatusuunit
Teollisuushistorialliset muinaisjäännökset, esim. masuunit, kaivokset ja kalkinpolttouunit
Maa- ja vesiliikenteeseen ja merenkulkuun liittyvät muinaisjäännökset, esim. tienpohjat, välimatkapylväät, kanavat ja kummelit
Kirkolliset muinaisjäännökset, esim. kirkonpaikat ja hylätyt hautausmaat
Linnat, linnoitukset ja muut sotahistorialliset muinaisjäännökset, esim. keskiaikaiset kivi- ja pikkulinnat, linnoitukset ja ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteet
Muut historiallisen ajan muinaisjäännökset, esim. jatulintarhat, ryssänuunit, kivi- ja kalliohakkaukset, tarinapaikat

Lue lisää: Historiallisen ajan muinaisjäännökset

Espoon Finnon keskiaikainen hautausmaa. Kuva: Georg Haggrén.

Vedenalaiset muinaisjäännökset

Veden alla sijaitsevia jäänteitä ihmisen menneestä toiminnasta tunnetaan sekä esihistorialliselta että historialliselta ajalta. Muinaismuistolain suojaamia rauhoitettuja vedenalaisia muinaisjäännöksiä ovat merestä tai vesistöstä tavatut yli sata vuotta sitten uponneet hylyt ja hylyn osat. Vedenalaisia muinaisjäännöksiä ovat myös muut vanhat ihmisen tekemät vedessä olevat rakenteet. Muinaisjäännösrekisterissä on tiedot yli 1600 vedenalaisesta löydöstä, joista suurin osa on laivojen ja veneiden hylkyjä. Kaikkia vedenalaisia muinaisjäännöksiä ei ole vielä löydetty, sillä tähän mennessä vain pieni osa Suomen vesialueista on kattavasti tutkittu.

Vedenalaiset muinaisjäännökset tai muinaisjäännösalueet voidaan jakaa karkeasti tyyppeihin:

Laivojen, veneiden ja ruuhien hylyt
Vedenalaiset rakenteet, esim. satama- ja puolustuslaitteet, kalastukseen liittyvät rakenteet
Satamapaikat
Haaksirikkopaikat, toisinaan jäljellä on pelkästään alukseen kuulunutta irtaimistoa ja lastia, toisinaan myös aluksen jäänteet saattavat olla lähistöllä
Meritaistelupaikat, jotka saattavat sisältää useita sota-alusten hylkyjä ja niihin kuulunutta esineistöä
Veden alle jääneet asuin- ja hautapaikat
Uhripaikat
Irtolöydöt

Lue lisää: Vedenalainen kulttuuriperintö.