| Muinaisjäännösten hoito |
| Luonto ja ihminen |
| Maiseman kehitys |
| Hoidon toteutus |
| Metsänhoito |
| Laiduntaminen |
| Muinaisjäännösten käyttö |
| Kohde-esittelyjä |
Luonto ja ihminen
  |
Muinaisjäännösten hoidossa huomio kiinnitetään sekä ihmistoiminnan tuloksena syntyneisiin jälkiin ja rakenteisiin että muinaisjäännöksen luonnonympäristöön. Ihmisen ja ympäristön välillä vallitsee vuorovaikutus: luonnonympäristö vaikuttaa kulttuurin kehitykseen mm. ohjaamalla asutuksen sijoittumista ja elinkeinojen harjoittamista. Toisaalta ihminen muokkaa toiminnallaan luonnonympäristöä esim. vesistöjä ja kasvillisuutta. Arvokkaimpia luontoarvoja muinaisjäännösalueella ovat ihmisen toiminnan kautta syntyneet luontotyypit eli biotoopit. Pyrkimyksenä on elvyttää ja korostaa luonnonympäristöön historian kuluessa kehittyneitä ominaisuuksia. Kullaan Leineperin ruukin masuuni ja pasutusuunin pohja (taustalla). Kuva: Leena Koivisto.PerinnemaisemaPerinnemaisemat ovat luonnollinen ympäristö osalle muinaisjäännöksistä etenkin Lounais-Suomessa ja Hämeessä, jossa ihminen on vaikuttanut luonnonympäristöön jo rautakaudelta lähtien. Perinnemaisemalla tarkoitetaan maisematyyppiä, joka on alkutuotannon tai muiden varhaisten elinkeinojen muovaama. Rakennettua perinnemaisemaa ovat esim. historialliset rakennukset ja muinaisjäännökset. Perinnebiotooppi taas on ihmisen toiminnan vaikutuksiin mukautunut eliöstö, joka poikkeaa muusta ympäristöstä kuten kedot ja hakamaat. Vanhakantainen maatalous, etenkin niittytalous, toimi perinnebiotoopin muokkaajana. Ajanlaskun vaihteen tienoilla Etelä- ja Länsi-Suomen jokivarsia raivattiin laidunmaaksi ja viljelyyn, jolloin vahvasti kulttuurisidonnaiset arolajit, kuten esim. sikoangervo, levisivät Suomeen. Osa arolajeista on myöhemmin levinnyt rautakautisen asutusalueen ulkopuolelle mutta osan levintä on riippunut nimenomaan rautakaudella vallinneista olosuhteista. Perinteisessä maataloudessa oli paljon luonnonniittyjä, joista saatiin heinää karjanrehuksi. 1800-luvun lopulla luonnonniittyjen tilalle tulivat kylvöniityt. Koneellistuminen hävitti luonnonniityt lopullisesti. Vielä 1950-luvulla oli runsaasti avointa maisemaa, mutta sen jälkeen niityt ovat metsittyneet nopeasti. Samalla luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Perinnebiotoopin elvyttäminen on mahdollista suunnitelmallisella hoidolla. Lapin Vainriihenpönkän röykkiönpohjien ympäristön ketomaisemaa. Kuva: Leena Koivisto. |
Tietoa sivustosta
Sivukartta
Sivu päivitetty -
© Museovirasto