Maiseman kehitys

Kaadettua puuta karsitaan. Kuva: Olli Soininen (2004)

Suomi asutettiin sitä mukaa kun jää vetäytyi pohjoiseen jääkauden päättyessä noin 10000 vuotta sitten. Vuosituhansien kuluessa asukkaat ovat muovanneet ympäristöään. He ovat rakentaneet asumuksia, raivanneet metsää karjan laitumiksi ja pelloiksi. Muuttuvat olosuhteet ovat olleet otollisia uusien kasvien ja eliöiden leviämiselle maahamme.

Hakkuutyötä Valkeakosken Rapolan muinaisjäännösalueella. Kuva: Olli Soininen.

Muuttuva maisema

Nykymaiseman kehitys alkoi noin 10000 vuotta sitten viimeisimmän jääkauden lopulla maan paljastuessa jään ja sulavesien alta. Paljastuvan maan peittivät aluksi pensaat, ruohot ja varvut. Nykyisen tyyppisen kasvillisuuden kehitys alkoi noin 3000 vuotta sitten ilmaston muuttuessa viileämmäksi ja kosteammaksi.
Suomen alue asutettiin mesoliittisella kivikaudella (noin 7200–4200 eKr.). Kivikauden maisema oli luonnonmaisemaa, jossa oli paikkapaikoin havaittavissa merkkejä ihmistoiminnasta, mm. asuinpaikkoja ja ansapolkuja. Kivikauden lopulla ihminen muokkasi pieniä viljelmiä, laidunsi karjaa ja rakensi pysyviä asumuksia.

Pronssikaudella (noin 1500/1300–500 eKr.) harjoitettu karjanhoito ja polttoviljely muuttivat kasvillisuutta. Maisema avautui ja asutut alueet rajautuivat omiksi kokonaisuuksikseen. Vainajat haudattiin kivisiin röykkiöhautoihin, joiden oli tarkoitus erottua maisemasta.

Useista yksittäistalouksista muotoutuneet kylät kehittyivät rintamaille kulttuurimaiseman uudeksi elementiksi rautakauden aikana (noin 500 eKr.–1150/1300 jKr.). Kylien rinnalla säilyi yksittäistaloasutus keskusalueiden ulkopuolella. Rautakaudella asutuksen sijoittumiseen vaikuttivat vesi- ja maakulkureitit ja maaperätekijät. Maanviljelyn harjoittaminen edellytti sopivia silttimaita ja kevyitä savimaita.

Keskiajan väestönkasvun ja siirtolaisuuden vaikutuksesta viljelyala lisääntyi ja asutus levisi, liikenteellisiin solmukohtiin syntyi asutuksen keskuspaikkoja. Keskusten asemaa vakiinnuttivat hallinnolliset ja kirkolliset toiminnot. Monet keskuksista ovat säilyneet nykyaikaan.

1500-luvun loppupuolelta alkanut teollistuminen muokkasi maisemaa yhä voimakkaammin kun teollisuusyhteisöt käyttivät metsiä ja vesivoimaa energialähteinään. Asutus keskittyi kylien ohella teollisuusyhteisöihin.

1800–1900-luvuilla syntyi suuria asutuskeskuksia, jotka perustuivat teollisuus- ja palveluelinkeinoihin. Nykyään ihminen muokkaa maisemaa yhä nopeammin omiin tarpeisiinsa. Alkuperäinen luonnonmaisema on käytännössä hävinnyt kaupungeista.