Osa tallattua pintaa luolan suuaukon  tuntumassa.

Susiluolan geologiaa   Susiluola ei ole varsinainen luola, vaan kysymyksessä on  ranodioriittikallioon muodostunut vaakarako, joka on täyttynyt paikoin kattoaan myöten maa-aineksella. Luolan suuaukko on 116,5 metrin korkeudella nykyisestä merenpinnasta ja suurin korkeus lähellä suuaukkoa on 1,95 metriä. Suuri osa luolasta on suhteellisen matalaa (0,7 – 1 m). Etuosassa on noin 14 m² alue, jossa korkeus on 1,5 – 1,9 m. Luolan laajuutta ei tiedetä, mutta sen kooksi on arvioitu maatutkaluotauksen ja pienoisvideokamerakuvauksen perusteella ainakin 250 m². Tähän mennessä luolasta on tyhjennetty 117 m²:n suuruinen alue. Luolan kiviaineksen ikä on noin 1,9 miljardia vuotta. Granodioriitille on ominaista pinnanmyötäinen rakoilu, joka on ilmeisesti ollut alkusyynä luolan synnylle. Vuosimiljoonien aikana mekaaninen ja kemiallinen rapautuminen ovat vähitellen laajentaneet raon luolaksi. Viimeisten tutkimusten mukaan luolan sedimentit on jaettu kuuteen syntytavaltaan erilaiseen yksikköön (SL 1–6), joissa on erotettavissa yksi tai kaksi kerrosta.

YKSIKKÖ		Kerros
SL 1	rantakerrostuma	I II	huuhtoutunut kivikerros sora
SL 2:1	glasiaalinen kerrostuma	III IV:1	lohkarenauha sora, (sekundaarinen IV:2, paleomaannos)
SL 2:2	proglasiaalinen kerrostuma	V	lajittunut sora
SL 3:1	solifluktiokerrostuma	IV L	sora, osa hienoaineista huuhtoutunut pois
SL 3:2	rantakerrostuma	IV:2 VI	sora, huonosti lajittunut, paleomaannos sora, huonosti lajittunut
SL 4	?	VII	sora, huonosti lajittunut

Yksikkö SL 1 on rantakerrostuma, joka syntyi Ancylusvaiheessa n. 8500-8000 vuotta sitten.

SL 2:1 on glasiaalikerrostuma, joka on syntynyt Veiksel jääkauden jäätiköitymisvaiheessa.

SL 2:2 on proglasiaalinen kerrostuma.  Tällä tarkoitetaan kerrosta, joka on syntynyt jääkauden aikana tapahtuneen hetkellisen sulamisen tuloksena. Susiluolassa kerros on ns. virtauskerros, joka näkyy lajittuneena sorakerroksena.

SL 3:1 on solifluktiokerros. Tällä tarkoitetaan valumakerrosta, joka on syntynyt Veiksel-jääkauden lämpimän jakson (interstadiaali) kylmässä vaiheessa. Solifluktiokerros voi syntyä esimerkiksi siten, että veden kyllästämä maa valuu routakerroksen yläpintaa pitkin. Kerros on ilmeisesti valunut luolan sisäosasta kaltevaa pohjaa pitkin kohti suuaukkoa.

SL 3:2 on rantakerrostuma Veiksel-jääkautta edeltävän lämpökauden, Eem-interglasiaalin, ajalta. Luolan etuosassa kerrosta kutsutaan nimellä krs IV:2 ja luolan takaosassa nimellä krs. VI. Kerrostuma on ollut pitkään luolan lattiana, arviolta noin 50 000 vuotta (ainakin siitä lähtien kun luola nousi Eem-meren tason yläpuolelle siihen asti, kun Keski-Veikselin jäätiköt saapuivat alueelle noin 74 000 vuotta sitten). Kerroksessa on nähtävissä soraan ja hiekkaan pakkautunut tiheä kiveys (ns. pavement), joka on ilmeisesti muodostunut ihmisten ja eläinten liikkuessa luolassa.

SL 4 eli kerros VII on huonosti lajittunutta soraa, jonka syntyhistoria ja ajoitus ovat vielä tuntemattomia. Sitä esiintyy ainoastaan kahdessa kohdassa kallion syvänteissä. 

Susiluola on myös geologisesti tärkeä tutkimuskohde. Geologit tekevät kivien suuntauslaskua luolan ahtaissa sisätiloissa.