Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg
Seulottua maa-ainesta tarkastetaan Kuva: Vesa Laulumaa (2006)
Susiluolasta kaivettu maa-aines käytiin läpi tarkoin läpi. Seulontavaiheen jälkeen eri raekokoiset näytteet tarkistettiin vielä käsin.

Luuaineisto


Pirkko Ukkonen, Helsingin yliopiston geologian laitokselta on analysoinut vuosien 1996-1998 luuaineiston. Muiden vuosien luuaineisto on otettu talteen ja sitä säilytetään Museovirastossa.

Susiluolasta on löydetty runsaasti luolassa asuneiden nisäkkäiden ja niiden saaliseläinten luita. Suurin osa luulöydöistä keskittyy luolan ylimpään pintakerrokseen. Luita on löytynyt myös mäyrän kaivamista käytävistä ja asumiskoloista luolan takaosassa sekä jonkun verran luolan suuaukon lähellä kerroksesta IV. Tähän mennessä ei ole saatu osoitusta siitä, että luolassa olisi säilynyt vanhaa pleistoseenista luumateriaalia. Luolan alempien sedimenttikerrosten III - VI alhaisten pH-arvojen (4,8-5,5) perusteella ei ole edes mahdollista, että luuta säilyisi kovin pitkään. Myös palanut luu tuhoutuisi todennäköisesti nopeasti näissä olosuhteissa.

Vuonna 2004 luolasta löytyi pieni pala palanutta luuta (0,3 g) aivan kalliopohjasta suuaukon lähellä olevan kynnyksen takaa, mutta tämä alue oli kaivettu jo 2003 ja sinne oli valunut uudelleen hiekkaa ja löydön löytökonteksti on siten epävarma. Susiluola-projektin luututkijana vuonna 2003 toiminut Eeva-Kristiina Lahti totesi analyysissään, että kyseessä on palanut nisäkkään luu, ulkonäön perusteella vanha.  Luun toisella pinnalla kulkevien harjanteiden poikki kulkee vertikaalisti luun käsittelystä jollain terävällä objektilla syntyneitä jälkiä. Tämänkaltaiset leikkuujäljet voivat johtua turkiksen tai muun pehmytkudoksen irrottamisesta luusta. Pienuutensa vuoksi luuta ei voitu ajoittaa radiohiilimenetelmällä.

 



Sivukartta



Sivu päivitetty 8.3.2016
© Museovirasto