Vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelu

Muinaismuistolaki suojaa vedenalaisia muinaisjäännöksiä samalla tavalla kuin maalla olevia muinaisjäännöksiä. Veden alla olevia ihmisen tekemiä rakennelmia, esimerkiksi väyläesteitä sekä siltojen ja laitureiden jäänteitä, suojellaan muistoina maamme aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Tällaiset kohteet ovat iästä riippumatta automaattisesti rauhoitettuja eikä niihin saa puuttua ilman Museoviraston lupaa.

Vanhat laivahylyt on rauhoitettu iän perusteella. Sellainen hylky tai hylyn osa, jonka uppoamisesta voidaan olettaa olevan yli sata vuotta, rinnastetaan kiinteään muinaisjäännökseen. Tällaisesta hylkylöydöstä on ilmoitettava viipymättä Museovirastolle. Jos on ilmeistä, että omistaja on hylännyt tällaisen hylyn tai hylyn osan, se kuuluu valtiolle. Hylystä löytyneet tai hylystä peräisin olevat esineet kuuluvat myös valtiolle.

Vedenalaisten muinaisjäännösten suojelusta vastaa Museoviraston Kulttuuriympäristön suojelu -osasto.

Vedenalaista kulttuuriperintöä pyritään suojelemaan myös kansainvälisten sopimusten (UNESCO), ohjeistuksien (COPUCH) ja julistusten (ICOMOS) avulla.

Suojelun keinot

Tärkeimpiä suojelun keinoja ovat harrastajasukeltajien valistaminen ja yhteistyö heidän kanssaan. Tavoitteena on, että virkistyssukelluksia tehdessään harrastajasukeltajat kunnioittavat muinaisjäännöksiä ja niiden sisältämää tietoa ja haluavat omalla toiminnallaan vaikuttaa kohteiden säilymiseen. Jotta hylkykohteet säilyisivät mielenkiintoisina tulevillekin sukupolville, tulisi hylkykohteilla sukellettaessa välttää hylkyyn ankkuroitumista, varomatonta hylkyyn koskettamista ja matkamuistojen ottamista. Ilman konservointia vedestä nostetut esineet eivät edes säily pitkään. Museovirasto tekee yhteistyötä lukuisten sukeltajien kanssa kohteiden sijaintien tarkistamisessa, dokumentoinnissa ja tietojen vaihdossa.

Helsingin edustalla sijaitseva Kronprins Gustav Adolfin hylkypuisto on suunniteltu antamaan positiivisen sukelluskokemuksen ohessa oivalluksen siitä, kuinka yksittäinen vedenalaiskohde kertoo oman aikansa tapahtumista ja on siten suojelun arvoinen.

Muinaismuistolaki suojaa vedenalaisia muinaisjäännöksiä velvoittamalla yleisen vesirakennushankkeen suunnittelijan vakp-vesirakennus (322 KB). Koska kattavaa tietoa vedenalaisten muinaisjäännösten sijainneista ei ole, ohjaa museovirasto lausunnoissaan rakentajia teettämään vakp-viisto (295 KB) mahdollisten vedenalaisten muinaisjäännösten havaitsemiseksi ennen hankkeen toteuttamista. Jos muinaisjäännös on vahingoittumassa tai tuhoutumassa rakennushankkeen vuoksi, velvoittaa muinaismuistolaki hankkeen toteuttajan kustantamaan kohteen tutkimuksia.

Merialueella valvontaa suorittavat Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostot. Museovirasto on tiiviisti yhteydessä merivartiostoihin, joille ilmoitetaan myönnetyistä tutkimusluvista ja  yksikön omista kenttätöistä.

Suojelua edistää tietojenvaihto mm. ympäristöviranomaisten, Merivoimien, Metsähallituksen ja liikenneviraston kanssa. Tietojen ja kokemusten vaihtaminen ulkomaisten kulttuuriperintöviranomaisten kanssa on myös suojelun kannalta tärkeää.

Suoja-alueet

Neljälle rauhoitetulle hylkykohteelle on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue. Nämä kohteet ovat St:Nikolain hylky Kotkan edustalla, St:Mikaelin ja Vrouw Marian sekä ns. Gråharunan hylyt Länsi-Turunmaan saaristossa. Kohteita halutaan suojella tuleville sukupolville ja tulevaa tutkimusta varten. Suoja-alueiden avulla halutaan pitkällä tähtäimellä turvata eri ikäisten ja eri tyyppisten kohteiden ja niiden sisältämän tiedon säilymistä siten, että ne kuvastavat merenkulun historian vaiheita monipuolisesti.