Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Suoja-aluehylyt


St. Nikolai
Gråharunan hylky
S:t Mikael
Vrouw Maria


suoja-alue st-nikolaiSt. Nikolai

(Muinaisjäännösrekisterin kohde 1108)

Venäläinen sotalaiva St. Nikolai upposi Kotkan edustalle kesällä 1790 Ruotsinsalmen meritaistelussa, joka käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä. Hylky löytyi vuonna 1948 väylätöiden yhteydessä. Tuolloin yli 40 metriä pitkä runko oli kokonainen, tykit olivat paikoillaan laveteillaan ja kaljuuna oli vahingoittumaton. Pian löytymisen jälkeen hylystä nostettiin suunnittelemattomasti esineitä ja rakenneosia, ja koko hylky yritettiin nostaa alkeellisella menetelmällä. Nämä toimenpiteet vahingoittivat hylkyä pahoin. Muinaismuistolaki ei tuolloin vielä ollut voimassa.

Hylkyä on tutkittu useaan otteeseen 1960-1980 -luvuilla harrastajasukeltajien, Kymenlaakson museon ja Museoviraston yhteistyönä ja suuri määrä esineitä on nostettu. Hylkyä on mitattu ja kuvattu piirroksia varten. Nostettujen esineiden joukossa on aluksen rakenneosia, aseistusta ja käyttöesineitä sekä miehistön henkilökohtaisia tavaroita. Hylystä on löytynyt myös vainajien jäänteitä. Jo 1960-luvulla todettiin, että potkurivirrat vahingoittavat väylällä sijaitsevaa hylkyä. 1970-luvulla hylkyä jouduttiin madaltamaan merenkulkulaitoksen vaatimuksesta, jotta väylälle saatiin 13 metrin syvyys.

Hylyssä ajan mittaan tehdyistä ja tapahtuneista suurista muutoksista ja vahingoista huolimatta hylkyä haluttiin 1970-luvulla kunnioittaa merisodan muistomerkkinä ja säilyttää siinä olevaa esineistöä tutkimusta varten vahvistamalla sille suoja-alue. Kymen lääninhallitus vahvisti hylylle suoja-alueen vuonna 1976. Kaikenlainen sukellustoiminta ja alusten ankkurointi, joka ei liity meripelastukseen, viranomaisten suorittamiin väylätutkimuksiin tai Museoviraston ohjaamaan tutkimukseen, on kielletty 300 metrin säteellä hylystä.


suoja-alue graharunGråharunan hylky

(Muinaisjäännösrekisterin kohde 2228)

Gråharunan hylky, joka on tuntemattoman aluksen hylky, löytyi vuonna 1998 Korppoosta (nykyisin osa Paraisten kaupunkia) puolustusvoimien sukeltajien kuntosukellusten yhteydessä. Hylyllä on tehty kajoamatonta dokumentointia Museoviraston luvalla ja ohjeistuksella vuosina 2001-2003. Hylky on noin 16 metriä pitkä ja limisaumainen. Aluksessa on ollut kaksi mastoa. Hylyn rakenteet ovat kuluneita ja hauraita. Hylyssä on paljon keramiikkavateja ja -patoja sekä erilaisten ainesosien sulattamisessa käytettyjä upokkaita. Esinelöytöjen perusteella hylky on ajoitettu 1500-1600 -luvun vaihteeseen. Tältä ajalta peräisin olevia hylkyjä tunnetaan Suomessa vain muutamia, ja tämä hylky on niistä ainoa, joka on säilynyt lähes alkuperäisessä tilassa.

Lounais-Suomen ympäristökeskus vahvisti hylylle suoja-alueen vuonna 2004. Suoja-alueella on kielletty kaikki sukellustoiminta ja ankkurointi, joka ei liity meripelastustoimintaan, Merenkulkulaitoksen merenkulun turvallisuutta parantaviin toimiin tai Museoviraston oikeuttamaan ja ohjaamaan sukellus- ja tutkimustoimintaan. Lisäksi Stor Gråharun -saaren käyttö sukellustukikohtana on kielletty. Suoja-alue ei estä veneellä kulkemista suoja-alueen läpi eikä Stor Gråharun -saarella liikkumista tai saaren käyttöä esim. telttailuun.


suoja-alue st-mikaelS:t Mikael

(Muinaisjäännösrekisterin kohde 1648)

S:t Mikael kauppa-alus oli matkalla lokakuun lopussa 1774 Amsterdamista Pietariin kun se sai pohjakosketuksen Nauvon, nykyisen Paraisten, saariston karikkoisilla vesillä ja upposi nopeasti. Aluksessa oli lastina sekä arvotavaraa Pietarin hoviin että myös tavanomaista kauppatavaraa. Alukseen oli lastattu muun muassa tammilankkuja, purjekangasta, sinooperiväriä, kuivattua kalaa sekä skotlantilaista viskiä.  Haaksirikosta rannalle ajautuneita tavaroita huutokaupattiin Turussa 1748. Tiettävästi yksikään miehistön jäsen tai matkustaja ei pelastunut. Hylystä on löytynyt ihmisten jäännöksiä ja täten hylky on myös hautapaikka.

S:t Mikaelin löytyi sattumalta kesällä 1953, kun Borstön saarella asuvien kalastajien verkkojen ankkuriliina tarttui hylyn mastoon. Paikalle kutsutut laivaston sukeltajat löysivät meren pohjasta rungoltaan lähes ehjän laivan hylyn, jonka alamastotkin olivat vielä pystyssä.

Hylkyä kutsuttiin nimellä Borstö I, kunnes tutkija FT Christian Ahlström tunnisti hylyn arkeologisten löytöjen ja historiallisen arkistoaineiston perusteella. Tunnistamisen perusteena käytettiin muun muassa hylystä löydettyjä hevoskärryjen osia sekä kangaspakan sinettiä.

S:t Mikael on 25 metriä pitkä ja noin kuusi metriä leveä kaljuutti-tyyppinen kolmimastoinen kauppa-alus. Hylky on säilynyt hyvin. Se makaa kölillään noin 40 metrin syvyydessä. Aluksen mastot ylettyvät noin 19-24 metrin syvyyteen. Hylystä on nostettu paljon esineitä: kulta- ja hopeakuorisia taskukelloja, nuuskarasioita, jalokivin koristettuja viuhkoja, rokokoohame sekä useita koruompeleisiin tarkoitettuja kulta- ja hopealankakeriä. Vuonna 1990-luvun lopulla hylystä nostettiin useita Meissen-posliiniastioita ja koriste-esineitä.

Ensimmäiset tutkimukset hylyllä tehtiin vuonna 1958 Museoviraston edeltäjän Muinaistieteellisen toimikunnan johdolla. Vuosina 1961-1962 toimikunnan luvalla hylkyä tutki ruotsalainen sukeltajaryhmä. 1990-luvulla kohteella tehtiin pelastuskaivauksia.

S:t Mikael-aluksen hylky on osa Suomen meriarkeologian historiaa. Sen löytäminen johti yhdessä toisen suojellun hylyn, St. Nikolain, löytämisen kanssa meriarkeologian tutkimusalan kehittymiseen Suomessa 1950-1960-luvuilla.

S:t Mikael on ainutlaatuisen hyvin säilynyt kulttuurihistoriallinen vedenalaiskohde, jossa on tutkittavaa useille tieteenaloille. Hylyn hyvin säilynyt runko on laivanrakennuksen historian tutkimuksen kannalta arvokas ja hylyssä on kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa esineistöä. On todennäköistä, että S:t Mikaelin hylyltä on ryöstetty esineitä.

Lounais-Suomen ympäristökeskus vahvisti S:t Mikaelin hylylle muinaismuistolain mukaisen suoja-alueen Museoviraston ehdotuksesta keväällä 1999. 

Tietoa S:t Mikaelista

MEREEN MENETETYT, UUDELLEEN LÖYDETYT
ISBN 978-951-616-225-9
Kirja kertoo S:t Mikaelin ja Vrouw Marian tarinan.


suoja-alue vmVrouw Maria

(Muinaisjäännösrekisterin kohde 1658)

Hollantiin rekisteröity kauppa-alus Vrouw Maria oli lokakuussa 1771 matkalla Amsterdamista Pietariin, kun se ajautui myrskyssä kareille ja upposi pelastusyritysten jälkeen lopulta lokakuun 8. ja 9. päivän välisenä yönä. Aluksen mukana upposi myös suurin osa sen lastista, jossa tiedetään olleen myös keisarinna Katariina Suurelle menossa olleita tauluja, jotka keisarinna oli ostattanut kesällä 1771 Amsterdamista Gerrit Braamcamp -nimisen kauppiaan ja hyvin huomattavan taiteenkerääjän kuolinpesän huutokaupasta. Muilta osiltaan lasti koostui pääasiallisesti ajalle tyypillisestä kauppatavarasta kuten elintarvikkeista, kankaista ja väriaineista.  Vrouw Marian lastin koostumusta tunnetaan Tanskan Juutinrauman tullikirjauksien ja pelastetun tavaran luettelon perusteella. Vrouw Marian koko miehistö pelastui haaksirikosta, joten hylky ei ole hautapaikka.

Vrouw Maria löytyi vuonna 1999 Pro Vrouw Maria-yhdistyksen viistokaikuetsinnöissä Rauno Koivusaaren johdolla. Pian tämän jälkeen löytäjät nostivat Museoviraston valvonnassa hylystä kuusi esinettä kohteen identifiointia varten.

Vrouw Maria on noin 26 metriä pitkä ja seitsemän metriä leveä kaksimastoinen kauppa-alus. Hylyn runko on erittäin hyvin säilynyt ja mastojen alimmat osat ovat edelleen pystyssä. Kannella on irronneita rakenneosia sekä takilan kappaleita.  Mastojen ylimmät osat ja keulapuomi ovat pudonneet meren pohjalle. Hylyn sisätiloista on erotettavissa lastiruuma, perähytti, sekä keittiö. Hylky sijaitsee kallioluotojen ympäröimässä pienessä syvänteessä, jossa syvyys on noin 40 metriä. Hylky on asettunut kölilleen ja sen runko on lähes kokonaan näkyvillä.

Vrouw Maria on ainutlaatuisen hyvin säilynyt kulttuurihistoriallinen vedenalaiskohde, jossa on tutkittavaa useille tieteenaloille. Vrouw Marian runko ja takila antavat mahdollisuuden selvittää 1700-luvun lopun kauppalaivan ominaisuuksia, jotka liittyvät yhtä lailla lastaukseen ja tavarankuljetukseen kuin aluksen purjehdusominaisuuksiin. Vrouw Marian avulla saadaan tietoa myös laivanrakennuksesta, joka oli hyvin merkityksellinen tuotantoala mm. Hollannissa ja Britanniassa. Hylyssä on säilynyt myös kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa ja monipuolista lastia ja esineistöä. Vrouw Marian taidelastin kautta voidaan puolestaan tutkia Venäjän Katariina Suuren taidekokoelman syntyvaiheita ja hollantilaisen taiteen keräilyä.  Vrouw Marian tekee mielenkiintoiseksi myös sen tarinaan liittyvien arkistolähteiden ja historiallisten henkilöiden runsaus.

Vrouw Maria sijaitsee Paraisten kaupungissa Trunsjön kylän vesialueella Saaristomeren kansallispuiston rajoitusosassa Natura -alueella missä maihinnousu sekä liikkuminen ja laitesukeltaminen on kielletty ympäri vuoden ilman Metsähallituksen lupaa. Lounais-Suomen ympäristökeskus antoi päätöksen muinaismuistolain mukaisensuoja-alueen rajoista 19.12.2006.  Ympyränmuotoisen suoja-alueen keskipiste on Namnlösan-luoto, jonka kaakkoispuolella hylky sijaitsee. Suoja-alueen halkaisija on 1500 metriä. Suoja-alue on merkitty aluetta kuvaavalle merikartalle, jossa suoja-alueen kohdalla on teksti ”sukeltaminen ja ankkurointi kielletty” suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Tietoa Vrouw Mariasta

MEREEN MENETETYT, UUDELLEEN LÖYDETYT
ISBN 978-951-616-225-9
Kirja kertoo S:t Mikaelin ja Vrouw Marian tarinan.

 



Sivukartta



Sivu päivitetty 13.7.2015
© Museovirasto