Meriarkeologiset tutkimukset

Meriarkeologiseen tutkimukseen kuuluvat löytöpaikkojen tarkastukset, vedenalainen inventointi sekä valittujen kohteiden kenttätyöt mukaan lukien kentältä kootun aineiston käsittely ja tulkinta.

Vedenalaislöytöjen tarkastukset kohdistuvat niille löytöpaikoille, joita harrastajasukeltajat, museot ja muut historiasta kiinnostuneet henkilöt ja yhteisöt ilmoittavat Museovirastolle. Vedenalaisen inventoinnin tarkoituksena on kartoittaa kaikki vedenalaislöydöt etukäteen määrätyllä vesialueella. Useimmiten inventointi tehdään vesirakennushankkeen vuoksi; halutaan varmistua siitä, että rakentamisen yhteydessä ei tuhoudu tutkimattomia vedenalaisia muinaisjäännöksiä.

Museovirasto tekee vuosittain 15-20 löytöjen tarkastusta ja kenttätöitä 2-3 kohteella. Lisäksi virasto myöntää tutkimuslupia mm. sukellusseuroille ja museoille. Kaikenlaisen kenttätoiminnan tulokset kootaan vedenalaislöytöjen arkistoon, johon myös yleisö pääsee tutustumaan.

Meriarkeologisten kenttätöiden kohteena on useimmiten vanha aluksen hylky runkoineen ja esineistöineen. Kohde dokumentoidaan systemaattisesti mittaamalla ja kuvaamalla. Työtä tehdään sukeltamalla ja kaukokartoituslaitteiden avulla. Jos muinaisjäännös on peräisin historialliselta ajalta, sen luonnetta pyritään selvittämään myös arkistotutkimuksin ja kokoamalla mahdollista perimätietoa. Meriarkeologi käyttää usein apunaan muita tieteenaloja; esimerkiksi kohteen ympäristöoloja selvitetään biologien ja geologien kanssa. Arkeologin tavoitteena on löytökokonaisuuden kartoittaminen, tulkinta ja ymmärtäminen, ei yksittäisten esineiden poimiminen. Kenttätöiden jälkeen tehdään tutkimusraportti ja konservoidaan mahdolliset esinenostot. Vedestä nostetut esineet tuhoutuvat helposti ilman konservointia.