Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Kustaa III:n sota


Elämää sotalaivalla (Piirros: Mikko Rautala)
 Ruotsissa suunniteltiin 1780-luvun lopussa innokkaasti sotaa Venäjää vastaan. Sodalla oli tarkoitus vallata Baltia ja Suomen itäiset osat takaisin Ruotsille. Yleisen mielipiteen muokkaamiseksi sodalle myötämieliseksi levitettiin Tukholmassa alkuvuodesta 1788 huhuja venäläisten tihutöistä Savossa ja muualla valtakunnassa. Kustaa III saikin nopeasti "valtakirjan" sodan aloittamiseen ja pian suoritettiin joukkojen liikekannallepano. Suomessa olleet joukot eivät riittäneet laajamittaiseen sotaan, vaan Ruotsista tuotiin kesällä 1788 lisää sotaväkeä. Yhteensä Suomeen koottuun maa-armeijaan kuului noin 32 000 miestä.

Merkittävän osan Ruotsin sotavoimasta muodosti sen voimakas laivasto, joka muodostui saaristo- ja avomerilaivastosta. Suomen saaristolaivasto käsitti kaksi saaristofregattia, 15 kaleeria ja lukuisia tykkiveneitä sekä pienempiä aluksia. Miehistöä näissä oli noin 2000 miestä. Taisteluyksikkönä vielä raskaampi oli Ruotsista lähtenyt avomerilaivasto, jossa oli 12 suurikokoista linjalaivaa, 6 fregattia ja 3 pienempää alusta. Miehiä oli noin 6000. Lisäksi Ruotsin kuninkaan mukana Suomeen saapui Ruotsin kaleerilaivue, joka käsitti yhteensä 85 erisuuruista alusta ja noin 2300 miestä. Ruotsin sotavoimat olivat näin huomattavasti venäläisiä joukkoja vahvemmat. Venäläisillä oli Viipurin tienoilla vain noin 10 000 sotilasta ja Venäjän laivastokin oli pienempi kuin Ruotsin.

Ruotsin sotasuunnitelman mukaan Ruotsin laivaston oli lyötävä ensin perusteellisesti Venäjän laivasto. Sen jälkeen maa-armeijan oli vallattava äkkihyökkäyksellä Pietari ja Kronstadt. Jos kaupunkien valtaus ei onnistuisi olisi ne tuhottava maan tasalle. Näiden sotatoimien oletettiin riittävän Venäjän antautumiseen. Sotatoimet aloitettiin suunnitelmista poiketen kuitenkin yhtä aikaa maalla ja merellä. Heinäkuun alussa K. M. Armfelt hyökkäsi maarajan yli ja eteni Haminan edustalle. Samanaikaisesti lähetettiin avomerilaivasto etsimään vihollista mereltä.

Ruotsin ja Venäjän laivastot kohtasivat Suursaaren luona, jossa käytiin sodan ensimmäinen meritaistelu 17.7.1788. Ruotsalaiset onnistuivat tuhoamaan yhden venäläisen linjalaivan, mutta myös ruotsalaiset menettivät yhden linjalaivan. Näin Suursaaren taistelu päättyi ratkaisemattomana, vaikka sitä juhlittiin voittona varsinkin Helsingissä. Suursaaren taistelun jälkeen Kustaa III muutti sotasuunnitelmaansa. Päähyökkäys päätettiin tehdä maitse valtaamalla ensin Hamina ja sitten Viipuri, laivaston oli määrä tukea maa-armeijan hyökkäystä. Ruotsin hyökkäys pysähtyi kuitenkin jo Haminaan, jota ei lopulta edes yritetty vallata. Sieltä armeija vetäytyi sekasortoisessa tilassa Liikkalan kylään. Tapahtumien johdosta kuningas olisi ollut valmis tekemään rauhan Venäjän kanssa.

Ruotsin hallitusmuoto kielsi hyökkäyssodan, joten Kustaa III:n oli ennen sodan aloittamista saatava sota näyttämään lailliselta puolustussodalta. Lisäksi Venäjän esiintyminen hyökkääjänä oli tarpeellista, jotta keisarinna Katariina II ei olisi saanut liittosopimuksen perusteella Tanskaa puolelleen.

Kesäkuussa 1788 venäläinen tiedustelupartio ylitti epäselvän rajan Puumalan Vuolteen salmessa, jolloin ammuttiin myös muutamia laukauksia. Puumalan välikohtauksen johdosta Kustaa III vaati Venäjän Katariina II:sta palauttamaan koko Vanhan Suomen Ruotsille sekä tekemään alueluovutuksia myös Turkille. Katariina II ei tähän suostunut, vaan allekirjoitti sodanjulistuksen 11.7.1788. Itse kuningas Kustaa III saapui Helsinkiin heinäkuussa seuraamaan sotatoimia.


 



Sivukartta



Sivu päivitetty 13.7.2015
© Museovirasto