Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Vrouw Maria -hylky ja 1700-luvun hollantilaiset purjealustyypit kirjallisissa lähteissä


Artikkeli on ilmestynyt Suomen keskiajan arkeologian seuran julkaisussa SKAS 4/2000
Kirjoittanut Matias Laitinen, Museovirasto / Suomen merimuseo


1. Johdanto


Piirros Vrouw Mariasta
 Vrouw Maria oli pienehkö, kaksimastoinen purjealus, joka upposi lokakuussa 1771 Nauvon saaristossa, matkalla Amsterdamista Pietariin. Lukuisat vastaavantyyppiset, vaatimattomat purjealukset hoitivat Itämeren vilkkaan liikenteen Neva-joen suuhun kasvavan suurkaupungin kaupan tarpeisiin. Pro Vrouw Maria -yhdistys paikansi hylyn Nauvon Trunsjön vesiltä kesäkuussa 1999. Vrouw Mariaan liittyen on säilynyt myös arkistolähteitä sekä Suomessa että Hollannissa. On kuitenkin aina muistettava suhtautua kriittisesti alkuperäiseenkin lähdemateriaaliin ja varsinkin merenkulussa käytettyihin termeihin.

Nauvon Trunsjön hylystä on selkeästi havaittavissa seikkoja, jotka herättävät kysymyksiä aluksen rungon rakenteesta ja takiloinnista. Useat havainnot hylystä ovat nimittäin ristiriidassa muutamien kirjallisten lähteiden luoman kuvan kanssa. Kuitenkaan hylystä ei ole ilmennyt mitään, joka antaisi aiheen epäillä, etteikö hylky olisi vuonna 1771 uponnut Vrouw Maria. Sen sijaan minusta on oleellista verrata hylystä havaittavia konkreettisia tietoja lähteisiin ja kyseenalaistaa kirjallisten lähteiden kattavuus ja tulkinta monin paikoin.

Käsittelen artikkelissani kahta arkistolähdettä. Snau-laiva Vrouw Marian haaksirikkoon Nauvossa liittyvät Turun maistraatin pöytäkirjat vuodelta 1771. Näissä pöytäkirjoissa on aluksen päällikön, Reynould Lourensin antama meriselitys lokikirjamainintoineen sekä pelastetun tavaran luettelot (Tiepo, A I a 9, 16.10.ja 26.10. 1771.) Toinen lähde on, jo ennen hylyn paikantamista, Christian Ahlströmin ja Mikael Martikaisen Amsterdamin kaupunginarkiston tutkijan avustuksella löytämä myynti-ilmoitus vuodelta 1766, jossa on ilmoitettu myytävänä olevan Vrouw Maria -niminen, koffi -tyyppinen alus (GAA, Scheepsverkopingen door makelaars, arch. 5071). Näiden lähteiden tietoja vertailen hylystä Suomen merimuseon vuoden 2000 tutkimuksissa tehtyihin havaintoihin. Vertailussa on keskeisellä sijalla se, kumpaanko alustyyppiin snauhun vai koffiin hylyn tiedot täsmäävät paremmin.

2. Aluksen purjeet ja takila


Hylystä ja sen viereltä on havaittu useita hyvin säilyneitä takilan osia. Hylyn molemmat alamastot ovat vielä pystyssä. Kuvassa 1. on Kalle Salosen luonnospiirros hylystä vuoden 2000 tutkimusten perusteella (Kuva 1.). Olen merkinnyt ne hylystä havaitut takilanosat, jotka on tähän mennessä tunnistettu ja joiden perusteella voi päätellä takilatyypin, snau-takilaista alusta kuvaavaan piirrokseen (Kuva 2.). Snau-takilan pohjapiirros on Marquardtin tutkimuksesta 1700-luvun takilatyypeistä (Marquardt 1992:116). Takilanosista voidaan päätellä aluksessa olleen kolmiosaiset mastot sekä kaksiosainen keulapuomi. Nämä tiedot sopivat snau-takiloituun alukseen. Hylystä ei ole kuitenkaan vielä tunnistettu rakenteita, jotka liittyisivät snau-maston kevyisiin rakenteisiin isomaston takana.

Turussa vuonna 1771 annetussa meriselityksessä luetteloidaan seuraavat purjeet pelastetuiksi aluksesta: "1. nytt märs segel, 1. dito Snau Segel, 1 gammal fock, 1. topp segel, en ny klyfvare, 1 d(ito) för brams segel, 1. Dito gammalt, 2 ledsegel, 2. stagsegel". Olen rasteroinnut tästä luettelosta oleellisimmat purjeet samaan Marquardtin piirrokseen (Kuva 2.). Lisäksi piirrokseen on merkitty tietoja purjeista, jotka esiintyvät meriselitykseen referoidun lokikirjan purjemanöövereissä, kuten esimerkiksi "... två ref i märsseglena...". (Tiepo, A I a 9, 16.10.1771.)

Amsterdamin kaupunginarkistossa on myynti-ilmoitus vuodelta 1766, jossa on ilmoitettu huutokaupattavaksi Vrouw Maria -niminen, koffi -tyyppinen alus. Aluksen laivuriksi on mainittu Reynoud Lourens. Alus oli rakennettu 1748, ja vuonna 1761 oli aluksen runko rakennettu uudelleen kaksinkertaisella tammilankutuksella sekä uusittu isomasto takiloineen. (GAA, Scheepsverkopingen door makelaars, arch. 5071.) Asiakirjassa mainittujen perusmittojen ja sukeltajien hylystä ottamien mittojen välillä on kuitenkin eroja. Samoin kauppakirjassa olevan aluksen inventaarioluettelon mainitsemat purjeet eivät vastaa niitä purjeita, jotka laivuri Lourens mainitsee meriselityksessään pelastetuksi aluksesta.

Olen piirtänyt kuvaan 3. ne purjeet, jotka mainitaan myyntiasiakirjan inventaarioluettelossa, sekä hahmotellut karkeasti sen takilan, minkä ne muodostavat (Kuva 3.). Inventaarioluettelossa on lueteltu seuraavat purjeet: "2 Zylen, 4 Zyls Bonets waar van een Zyl en 2 Bonets van Rusdoek. 2 Stagfokken waar van een Rusdoek, 2 Topzylen, 1 Befaan. 1 Bramzyl, 1 Jager, 1 Groote Kluyver, 1 Middel Kluyver. 2 Dito Klynder, 1 Storm-Kluyver, 2 Jolzylen, 1 dito Fok, 1 Schuylzyltje". Nimitysten tulkinnassa olen käyttänyt apuna hollantilaisen tutkijan artikkelia vastaavien inventaarioluetteloiden sisältämistä takilatiedoista (Holk 1991). Jos vertaamme näin hahmoteltua takilatyyppiä aikalaiskuviin (Kuva 4.), niin voimme havaita sen vastaavan melko hyvin muutamia tunnetuimpia koffialusten takilaa kuvaavia piirroksia (Groenewegen 1789).

Hylyssä mastot sijaitsevat edempänä kuin yleensä koffeja kuvaavissa laivapiirustuksissa tai aikalaisten tekemistä kuvissa (kts esim. Groenewegen 1789; Menzel 1997; Nederlandsch Historisch Scheepvaart Museum 1937). Mastojen sijainti sopiikin hyvin snau- eli yleisemmin priki-takiloituun alukseen, tosin varsinaisen snau-maston kiinnityksistä hylyssä ei ole vielä varmoja havaintoja. Snau-takilaisten alusten mastojen sijainneista on esimerkkejä 1700-luvun piirroksissa mm. af Chapmannilla ja Groenewegenillä (af Chapman 1768: kuva LXII; Groenewegen 1789). Ero on havaittavissa silmämääräisestikin arvioiden (Kuva 5.). Hylyn mastojen sijainnit suhteessa rungon kokonaispituuteen mitattiin kesällä 2000 (Laitinen 2001).

3. Aluksen rungon mitat ja rakenteet


Koffi 1700-luvun lopulta
 Kesällä 2000 Nauvon Trunsjön hylyn pituudeksi, perärangan ulkoreunasta keularangan ulkoreunaan, mitattiin 26,3 metriä (Laitinen 2001). Myynti-ilmoituksen mittatiedot koffi Vrouw Marialle ovat seuraavat: "Lang over Steeven 81 1/4 voet, Wyt binnen zyn Huid 20 voet 8 1/2 duim, Hol in 't Ruim op zyn Uitwatering 9 voet 5 1/2 duim. Alles Amsterdammer voeten." (GAA, Scheepsverkopingen door makelaars, arch. 5071). Amsterdamin jalka jakaantui 11 tuumaan ja oli mitaltaan 28,31 cm. Tuolloin käytössä olleen mittaustavan mukaan pituusmitta on "yli" keula-ja perärangan eli mitta on molempien steevien ulkoreunojen välinen mitta, mitattuna ylimmän yhtenäisen kannen tasalla. Leveys on aikoinaan mitattu leveimmästä kohtaa runkoa, kylkilaudoituksen sisäpuolelta eli kaarien ulkopinnasta. (The catalogue for the Dutch Navy Model Collection 1999; Verhoeff 1982: 4, 130.) Näiden tietojen perusteella muutettuna koffi Vrouw Marian pituus on nykymitassa 23,00 metriä. Siten koffin pituuden ero hylyn pituusmittaan on n. 3 metriä, vaikka otettaisiinkin huomioon mahdolliset erilaiset tulkinnat mittaustavoissa.

Kesällä 1999 Pro Vrouw Maria -yhdistyksen sukeltajat mittasivat alustavasti hylyn leveydeksi (kannen tasalla, laitojen sisäpuolelta) kahdesta kohtaa 6,3 ja 6,7 metriä, etsimättä varsinaisesti hylyn rungon leveintä kohtaa. Koffi Vrouw Marian leveys nykymittana on 5,88 metriä. Mittaustavan eroista huolimatta hylyn leveys on suurempi kuin myynti-ilmoituksen aluksen, vaikka varsinaista leveintä kohtaa hylystä ei ole vielä edes tarkasti paikannettu. Hylky on siis selkeästi suurempi molemmilta mitoiltaan kuin myynti-ilmoituksen koffi.

Kesän 2000 tutkimuksissa oli tehtävänä myös hylyn perän rakenteiden selvittäminen ja dokumentointi videokuvaamalla. Hylyn peräpeilin rakenteet ovat osin hajonneet, mutta jäljelläolevista voi alustavasti päätellä aluksessa olleen 1700-luvun kaarevahko peräpeili, jonka sisäpuolella puuttuva peräsin on ollut saranoituna perärankaan. Tämäntyyppinen peräpeili esiintyy piirroksissa snau-takiloitujen alusten rungoista (kts. esim. af Chapman 1768; Groenewegen 1789). Hylystä puuttuva peräsin ja perän vauriot täsmäävät tietoihin snau-laiva Vrouw Marian haaksirikosta Nauvon vesillä. Laivuri Lourensin meriselityksen mukaan alus menetti peräsimensä ja osan perän rakenteistaan osuessaan matalikolle. (Tiepo, A I a 9, 16.10.1771.) Koffi-alusten perän rakenteet ovat sen sijaan pyöreitä ja niissä ei varsinaista peräpeiliä ole ollut (kts.esim. Groenewegen 1789; Kehusmaa 1998; Menzel 1997; Nederlandsch Historisch Scheepvaart Museum 1937). Hylyn perän rakenteet eivät siis täsmää niihin tietoihin mitä nykyisin on olemassa koffi-alusten rungoista, vaikka onkin muistettava että suurin osa piirroksista yms. on vasta 1800-luvulta. Myöskään hylystä ei ole havaittu kansihytin rakenteita, joka esiintyy lähes kaikissa koffipiirroksissa.

Hylyn löytymisen jälkeen mainittiin usein hylyn paarpuurin laidalla roikkuva ankkuri ja sille esitettiin löytyvän vastine inventaarioluettelosta v. 1766 (kts esim. Ahlström 1999: 38; 2000: 11). Hylyn laidalla oleva ankkuri on puutukiltaan ehjä, ja rautaisen varren kahdesta haarasta toisesta puuttu koura. Inventaarioluettelossa mainitaan koffi Vrouw Marian varustukseen kuuluvan useita ankkureita, joista yksi on: "1 Werp-Anker is de stok Gebroken". Tämä merkitsee varppiankkuria, jonka tukkiosa on hajonnut. Toinen inventaarioluettelossa mainittu ankkuri on: "1 Dreg is de eene Hand af". Hollaninkielen sana dreg tarkoittaa kuitenkin tukitonta, nelihaaraista naara-ankkuria (Maarleveld suullinen tiedonanto 2000; Stjerncreutz 1862:85). Siten asianomaisella hylystä havaitulla ankkurilla ja luettelon ankkureilla ei ole mielestäni yhteyttä, eikä niitä voi käyttää hylyn identifioimiseen.

4. Hylkytutkimus ja kirjalliset lähteet


Kaikesta edellämainitusta materiaalista voidaan mielestäni esittää yhteenvetona seuraavaa. Nauvon Trunsjön vesillä makaava hylky on se sama snau-laiva Vrouw Maria, joka laivuri Reynould Lourensin komennossa oli matkalla Amsterdamista Pietariin lokakuussa 1771, ja joka upposi karilleajon seurauksena. Hylystä ja sen lastista ei ole havaittu seikkoja, jotka olisivat ristiriidassa haverin seurauksena syntyneiden kirjallisten arkistolähteiden antamien tietojen kanssa. Sen sijaan vuoden 1766 myynti-ilmoitus huutokaupattavasta koffi Vrouw Mariasta ei liity kyseiseen hylkyyn. Tuolloin Reynould Lourensin komennossa ollut ja Tamme Beth IJsbrandszin osaksi omistama koffi Vrouw Maria oli pienempi ja takilaltaan sekä rungoltaan erityyppinen alus. Tämä koffi myytiin Amsterdamissa 18.8. 1766 Coenraad Visseringille 2400 guildenista. Tästä myynnistä on kuitti notaari Abraham Coijmansin papereissa (GAA, Notariele Archieven, inv. 12043, file 483, 12. ja 17.9.1766). Vuosien 1766-1771 välillä on siis Ijsbrandszin omistukseen ja Lourensin komentoon tullut uusi, suurempi ja snau-takiloitu Vrouw Maria, joka sitten upposi Nauvon vesille. Hajanaisiin lähteisiin on suhtauduttavakin kriittisesti vaikka aluksen, omistajan ja laivurin nimet täsmäisivätkin. Hylyn rungon rakenteiden ja takilan osien kartoittaminen alustavasti kesän 2000 tutkimuksissa toivat lisätietoa moniin niihin kysymyksiin, joita olin pohdiskellut esitelmissäni keväällä ennen kenttätutkimuksia (kts. Laitinen 2000). Vuoden 2000 tutkimukset ratkaisivatkin sen miksi hylyn löytymisen yhteydessä havaitut aluksen rakenteet eivät vastanneet yleisiä tietoja koffeista.

Artikkelissa käsitellyt asiat ovat tietenkin vain yksityiskohtia hylkytutkimuksessa eivätkä sinällään vaikuta kokonaisuuteen ratkaisevasti. Kuitenkin kirjallisten lähteiden vaikutus laajemmin meriarkeologiseen tutkimukseen on asia, josta on syytä keskustella hiukan lisää. Historiallisen ajan hylkyjä tutkittaessa on monesti käytössä joitain, usein hajanaisia, kirjallisia lähteitä tai kuvia. Kuitenkin niiden merkitystä esimerkiksi laivanrakennuksen yksityiskohtien tutkimukseen hylyistä saatavan tiedon sijaan on usein liioiteltu. Varsinkin kauppa-alusten sekä talonpoikaisalusten rakenteiden ja käytön tutkimuksessa laivapiirrokset, aikalaiskuvat ja kirjalliset lähteet ovat vain pieni osa "totuutta". Vrouw Marian löytymisenkin jälkeen esitettiin julkisuudessa useaan otteeseen, ettei hylyn itsensä tutkiminen kannata, sillä "koffeista" löytyy kirjallista ja kuvallista materiaalia tarpeeksi. Arvokkaiden esineiden nostamisen tärkeys asetettiin kokonaisuuden tutkimuksen edelle. Hylyissä tutkittavissa oleva arkeologinen materiaali on mielestäni ehdottomasti nähtävä omana, tärkeänä aineistonaan, jota on tutkittava perusteellisesti ja kriittisesti. Hylkyarkeologista tutkimusta ei pidä alistaa kirjallisten lähteiden vietäväksi, vaikka näin voi helposti käydä, jos vedenalaista tutkimusta pidetään liian hankalana tai tarkoituksettomana. Hollantilainen tutkija Maarleveld onkin hahmotellut Pohjois-Eurooppalaista vedenalaisten muinaisjäännösten tutkimuksen ja suojelun menneisyyttä mm. seuraavasti: "The Northern European tradition, featuring; a historic approach, where the documentary sources dominate what to look for in the archaeological record; an approach in which to search for a particular wreck is seen as more meaningful than the survey of other, as yet unidentified sites; a legislative approach based on rights as opposed to responsibility; a sliding scale of commercially and/or academically interested parties; emphasis on display rather than on research." (Maarleveld 1998: 138). Tämä on mielestäni valitettavan usein vieläkin yleinen asenne meriarkeologiseen tutkimukseen myös Suomessa. Historialliset lähteet ovat erinomainen apu arkeologisessa tutkimuksessa, mutta niihinkin on osattava suhtautua kriittisesti eikä niille pidä antaa aiheettomasti suurempaa painoarvoa kuin muulle tutkimusaineistolle.

Lähdeluettelo


Painamattomat lähteet


  • Gemeentearchief, Amsterdam (GAA)
    Scheepsverkopingen door makelaars v. 1766
    Notariele archieven v. 1766
  • Museovirasto, Suomen merimuseon arkisto, Helsinki
    Kehusmaa, Aimo 1998: Kaivauskertomus. Sophia Maria hylyn tutkimukset. Pohjois-Pohjanmaan museo.
    Laitinen, Matias 2001: Nauvo, Trunsjö, Vrouw Maria. Hylyn kenttätutkimukset 2000. (valmistumassa)
  • Turun kaupunki, Tietopalveluosasto (Tiepo)
    Turun maistraatin pöytäkirjat v. 1771 (A I a 9)

Painetut lähteet


  • Ahlström, Christian 1999: Fru Maria på Östersjöns botten. Skärgård 3/1999.
  • Ahlström, Christian 2000: Venäjän keisarinna ja hollantilainen koffi-laiva Vrouw Maria. Nautica Fennica 2000.
  • Chapman, F. H. af 1768: Architectura Navalis Mercatoria. Stockholm.
  • Groenewegen, G. 1789: Verzameling van Vier en tachtig Stuks Hollandsche Schepen Geteekend en in Koper Gebragt. Rotterdam.
  • Holk, A. F. L. van 1991: Type en tuigage, schriftelijke bron en scheepsinventaris. Reinder Reinders (red.) Bouwtraditie en Scheepstype. Inleidingen gehouden tijdens het vierde Glavimans symposion. Groningen.
  • Laitinen, Matias 2000: Vrouw Maria -hylyn suunnitteilla olevat tutkimukset - näkymiä 1700-luvun kauppaan ja merenkulkuun Itämerellä. Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen vuosikirja 1999-2000.
  • Maarleveld, Th. J. 1998: Archaeological heritage management in Dutch waters: exploratory studies. (ROB/NISA Scheepsarcheologie V). Lelystad.
  • Marquardt, Karl Heinz 1992: Eighteenth-century Rigs & Rigging. London.
  • Menzel, Horst 1997: Smakken, Kuffen, Galioten. Drei fast vergessenen Schiffstypen des 18. und 19. Jahrhunderts. (Schriften des Deutschen Schiffahrtsmuseum Band 47). Hamburg.
  • Nederlandsch Historisch Scheepvaart Museum 1937: Catalogus der Scheepsmodellen en Scheepsbouwkundige Teekeningen 1600-1900 in het Nederlandsch Historisch Scheepvaart Museum. Amsterdam.
  • Stjerncreutz, Albin 1862: Suomalainen Meri-sanakirja. (Näköispainos 1982, Uusikaupunki.)
  • Verhoeff, J. M. 1982: De oude Nederlandse maten en gewichten. Amsterdam.

Muut lähteet



 



Sivukartta



Sivu päivitetty -
© Museovirasto