Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Venäjän keisarinna ja hollantilainen snau-laiva Vrouw Maria


Artikkeli on ilmestynyt Nautica Fennica 2000 -vuosikirjassa.
Kirjoittanut fil. tri. Christian Ahlström


Saksalaissyntyinen Venäjän Keisarinna Katariina II (Suuri, 1729-96) oli tunnettu kiinnostuksestaan taidetta kohtaan. Keisarinnana hänellä ei ollut taloudellisia ongelmia kalliin harrastuksensa kanssa, jonka tulokset ovat nykyään nähtävillä Pietarin Eremitaasin saleissa.

Vuonna 1770 Amsterdamissa kuoli varakas hollantilainen puutavarakauppias Gerrit Braamcamp. Hänelle kuulunut ja Amsterdamissa edelleen oleva talo oli aikoinaan täynnä maalauksia, huonekaluja, koruja, lakkatöitä ja hopeaesineitä. Braamcampin perilliset päättivät huutokaupata kokoelman pääosan 20. heinäkuuta vuonna 1771. Kuultuaan huutokaupasta Katariina II kiinnostui siitä ja määräsi Hollannin suurlähettiläänsä, ruhtinas Galitzinin huolehtimaan haluamiensa esineiden hankkimisesta. Tämän Galitzin hoiti sopimalla muutaman taidekauppiaan kanssa, että he ostavat hänen puolestaan määrätyt esineet.1

Vrouw Marian viimeinen matka


Ilmeisesti suurin osa venäläisten kyseisestä huutokaupasta ostetuista esineistä lastattiin hollantilaiseen Vrouw Maria -nimiseen laivaan, joka lähti Amsterdamista kohti Pietaria arvolasteineen torstaina 5. syyskuuta 1771. Nykyään Turun kaupunginarkistossa säilytettävän Vrouw Marian lokikirjan mukaan matka sujui aluksi hyvin. Ruotsiksi käännetty lokikirja oli liitetty Turun maistraatin pöytäkirjan 26.10.1771 liitteeksi.2

Ennen pääsyään Itämerelle laivan piti ohittaa Juutinrauman tulli, jossa kaikkien alusten oli maksettava tietyt tullimaksut. Tämä käytäntö oli erittäin hyödyllistä Tanskan valtiontaloudelle mutta ehkä hieman epäilyttävää laillisesta ja eettisestä näkökulmasta katsottuna. Käytäntö jatkui kuitenkin vuoteen 1856 saakka, jolloin amerikkalaiset kieltäytyivät maksamasta tullia. Nykyään historioitsijat pystyvät monipuolisesti hyödyntämään näitä tulliviranomaisten säntillisesti tekemiä muistiinpanoja, jotka sisältävät valtavan määrän informaatiota. Jokaisesta Juutinrauman läpi kulkeneesta aluksesta on merkitty ylös muun muassa kotisatama, kansallisuus, määränpää, nimi ja kapteenin kotipaikka sekä enemmän tai vähemmän tarkasti määritelty lasti ja lopuksi maksetut tullit.

Merkintä Vrouw Marian Juutinrauman ohituksesta löytyi oikeasta merkintäkirjasta:3

Hollantilainen alus No 508 (von Osten bind, 1771)

23. syyskuuta, Reymund Lourens Amsterdamista, sieltä Pietariin lastinaan:

Lasti Tanskan riikintaalereita Killinkiä
85562 naulaa sokeria 160 21
17980 naulaa krappia 16,5 18
4700 naulaa brasilpuuta 2,5 21
1220 naulaa pumpulia 4,5 4
3230 naulaa indigoa 24 12
250 naulaa elohopeaa 3,5 12
2 naulaa neulomalankaa - 1
39,75 kippuntaa sinkkiä 19,5 12
2,33 kippuntaa viinikiveä - 14
0,5 kippuntaa juustoa - 2
20 riisiä paperia - 8
0,5 tynnyriä silakkaa 1 1
0,5 tynnyriä kapakalaa 1 1
0,75 tynnyriä voita - 4
219 pakkaa verkaa 20,5 2
491 pakkaa puuvillakangasta 19 2
16 pakkaa holl. palttinaa 0,5 15
2 pakkaa kamariliinaa - 8
kauppakamaa 9783 riksin arvosta 97,5 17
laivurin yksityisvarasto 14,5 15
Saavuttuaan Itämerelle alus piti aluksi kurssin kohti pohjoista. Suomenlahden suulle saavuttuaan sen olisi pitänyt Pietariin päästäkseen muuttaa kurssiaan suoraan itään hyvissä ajoin ennen saapumistaan Suomen matalikkoiselle ja karikkoiselle rannikolle. Pimeässä ja myrskyisessä säässä tämä ei onnistunut, joten alus törmäsi karille. Lokikirjan mukaan tämä tapahtui hetkellä, jolloin miehistö oli kokoontunut rukoushetkeen. Alus menetti peräsimensä sekä sai pahan vuodon. Tyrskyjen ympäröimänä miehistö ei uskaltanut jäädä alukseen yöksi joten ankkuroituaan aluksen he siirtyivät laivaveneellä luodolle turvaan.

Lokikirja jatkuu 4. lokakuuta 1771: ... "illan suussa luoksemme tuli vene mukanaan viisi miestä, jotka lupasivat kipparillemme tulla seuraavana päivänä takaisin mukanaan mahdollisimman paljon miehiä. Tuuli heikkeni kun soudimme laivaan ja pelastimme 10 tynnyriä merkittynä 33:sta 42:een sekä yhden merkittynä IBG No. 1. Totesimme kahdeksan jalkaa vettä pumpun luona ja kun emme uskaltaneet viipyä kauemmin ja kun ei ollut mahdollisuutta saada sitä tyhjäksi, läksimme laivasta ja saavuimme suuressa vaarassa maihin.

Aamulla 5. lokakuuta saapui yhdeksän miestä kolmella veneellä luoksemme, soudimme laivalle ja menimme pumppuun. Totesimme yhdeksän jalkaa vettä pumpun luona ja kun menimme kaikki pumppaamaan edistyimme noin 3/4 jalkaa koko päivän aikana ja vesi oli makeaa, kuin sokeria. Illalla apumme lähti pois emmekä uskaltaneet jäädä sinne kauemmaksi aikaa.

Sunnuntaina 6. lokakuuta lähetti kipparimme kahdeksan miestä kahdella veneellä etsimään apua. Meillä oli kaunis ilma ja menimme joka mies laivaan pumppaamaan, mutta emme edistyneet. Sillä aikaa tuuli nousi ja pakotti meidät poistumaan taas laivasta. Pääsimme maihin suuressa vaarassa. Illalla luoksemme tuli 26 miestä kahdeksalla veneellä.

Maanantaina 7. lokakuuta menimme laivaan 34 miestä mukanamme sään ollessa kaunis. Aloimme pumpata niin paljon kuin mahdollista laivan ollessa suunnilleen kansi veden pinnassa. Meillä oli runsaasti kahvinpapuja pumpussa joten emme edistyneet. Huomasimme ankkuriköytemme lähes läpikuluneeksi solmun kohdalta joten katkaisimme sen ja kiinnitimme taas ankkuriin sekä laskimme ankkurin. Sillä aikaa kaikki päättivät laivan ja lastin pelastamiseksi avata keulaluukun, jolloin havaitsimme ylimmän kerroksen olevan puoliksi veden alla. Pelastimme siis sen mikä oli mahdollista.

Tiistaina 8. lokakuuta menimme aamulla jälleen laivaan väkeä mukanamme ja koetimme taas pumpata ja pelastaa kaiken mikä oli mahdollista. Tuuli oli idästä sekä kaunis ilma mutta sää synkistyi pahasti etelässä, joten selvitimme köytemme ja käärimme niiden ympärille purjekangasta ja soudimme illalla takaisin maihin. Illalla tuuli voimakkaasti etelän ja kaakon välistä sekä satoi.

Keskiviikkona 9. lokakuuta menimme katsomaan laivaamme muttemme nähneet sitä enää. Turusta tuli jolla mukanaan kaksi tullipalvelijaa, jolloin päätettiin lastata jahtiin pelastetut tavarat..."4

Aluksen etsinnät ja löytyminen


Seuraava merkittävä kirjallinen todiste Vrouw Marian haaksirikosta on Venäjän ulkoministeri Nikita Paninin lähettämä kirje Ruotsin kansliapresidentti Ulrik Schefferille, joka on päivätty Pietarissa 8. lokakuuta 1771 (Panin käyttää vanhaa venäläistä kalenteria). Panin kirjoittaa Venäjän hallituksen saaneen äskettäin tietää, että kapteeni Reynoud Lorensin ohjaama hollantilainen laiva Vrouw Maria on menetetty noin kahden lieuen5 päässä Turusta. Alus sisältää useita laatikoita Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen kuuluvia kallisarvoisia maalauksia.

"Koska ne ovat hyvin arkoja vahinkoja saamaan ja tarvitsevat hoitoa ja huoltoa lähetän majuri Thierin ottamaan ne haltuunsa. Olen varustanut hänet tällä kirjeellä Teille, Monsieur, jonka kautta pyydän teitä antamaan hänelle kaiken sen avun minkä hän tarvitsee hoitaakseen tehtävänsä. En epäile vähääkään ettettekö Te tekisi kaikkeanne kun kysymyksessä on asia, joka persoonallisesti koskee Hänen Majesteettiaan Keisarinnaa, tai että tässä asiassa koetatte varmistaa Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuninkaan hyväksymisen. Paroni Ribbing, Kuninkaan lähettiläs tässä hovissa, kirjoittaa Teille samasta asiasta. Minulla on kunnia liittää hänen kirjeensä tähän mukaan. ..."6

Tämä kirje on ensimmäinen kokonaisessa sarjassa, joka koskee menetettyä hollantilaista laivaa ja sen keisarillista lastia. Se aloitti diplomaattisen kirjeenvaihdon Tukholman, Pietarin ja Turun välillä. Kirjoittajat olivat paroni Scheffer, Tukholman ulkoministeri, paroni Ribbin, Ruotsin lähettiläs Pietarissa ja paroni Christopher Rappe, joka oli Turun läänin maaherra.7

Koska oli jo loppuvuosi , jäätä oli odotettavissa jo muutaman viikon sisällä, joten oli mahdotonta aloittaa laivan etsintöjä. Piti odottaa vuoteen 1772 ennen kuin mitään voitiin tehdä aluksen suhteen. Kesän tullen oli kuitenkin selvää, etteivät sukeltamisen ja pelastustyön ammattilaiset voineet tehdä mitään sen ajan alkeellisilla ja hankalasti käsiteltävillä laitteilla. Nykyajan tutkijoille, jotka tuntevat hylyn tarkan sijainnin tämä ei ole mikään ihme kun ottaa huomioon paikan syvyyden ja sijainnin avoimen meren äärellä vaikeassa ja kivikkoisessa paikassa. Vaikka 1700-luvun ihmiset olisivat paikallistaneet hylyn ei heillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia pelastaa sitä 41 metrin syvyydestä.

Tämän artikkelin kirjoittajan vuonna 1982 julkaistu kirja sisältää luvun Vrouw Marian tapauksesta. Sukeltaja ja viistokaikuluotain-operaattori Rauno Koivusaari oli lukenut tämän kirjan ja kiinnostunut asiasta. Pian kehitettiin kaksivaiheinen suunnitelma hylyn löytämiseksi systemaattisella etsinnällä. Ensin oli rajattava etsintäalue eri arkistolähteistä saatavien tiedonmurusten perusteella. Arkistolähteistä erityisen merkittävä oli Tukholmaan lähetetty raportti, jossa kuvailtiin yrityksiä pelastaa laiva keväällä 1772.

Etsintäalueen rajaamisen jälkeen piti yrittää löytää hylky viistokaikuluotaimella. Tätä ennen oli yritettävä löytää uusia asiakirjoja, jotka koskisivat itse hylkyä ja sen yksityiskohtia kuten päämittoja. Tämä oli erittäin tärkeää sen vuoksi että hyvin todennäköisesti alueelta löytyisi muitakin hylkyjä kuin Vrouw Maria. Tämän tapaisia dokumentteja oletettiin löytyvän Amsterdamin Gemeentearchiefista. Tässä olimmekin onnekkaita. Sieltä löytyi useita Vrouw Marian historiaa koskevia asiakirjoja, joiden mukaan se oli ollut Pietarissa useita kertoja aikaisempina vuosina. Samoin asiakirjoista selvisi aluksen päämitat; pituus 26,2 metriä ja leveys 6,8 metriä sekä kantavuus 76 lästiä. Näistä asiakirjoista selvisi myös että Vrouw Maria olikin tyypiltään kof eikä snaulaiva, kuten muutamissa arkistolähteissä oli mainittu. Koko ajan Vrouw Marian päällikkönä oli ollut sama mies, Reynoud Lorentz. Paras ja eniten informaatiota sisältävä lähde oli aluksen myyntikirje. Myyntikirjeeseen sisältyi inventaariolista, jossa mainittiin aluksen päämitat, takilointi sekä useita muita yksityiskohtia. Ankkureista inventaariossa mainittiin, että yhdestä varppiankkurista on yksi kynsi poikki.8

Hylyn etsinnät aloitettiin kesällä 1998, jolloin löytyi yksi oikeaan aikakauteen kuuluva hylky. Sen peräsin oli kuitenkin tallella, eivätkä hylyn mitat täsmänneet asiakirjojen tietoihin. Vrouw Marian peräsin oli nimittäin menetetty aluksen osuessa karille. 1998 hylkyä etsittiin yhteensä kaksi viikkoa, mutta ilman menestystä. Kesällä 1999 olimme kuitenkin onnekkaampia, 28. kesäkuuta löytyi oikea hylky. Tietomme aluksen päämitoista ja useista muista yksityiskohdista sopivat nyt löydettyyn hylkyyn. Muun muassa Vrouw Marian inventaarioluettelossa mainittu rikkinäinen varppiankkuri löytyi hylyn laitaan kiinnittyneenä. Vaikka hylky oli ollut alttiina 228 talven aikana jään aiheuttamille vahingoille, oli sen sijainti 41 metrin syvyydessä suojellut sitä suuremmilta vahingoilta. Muutenkin hylyn kunto vaikuttaa hyvältä ja siinä on edelleen lähes täysi lasti, joka täyttää ruuman lähes kokonaan. Siten aluksen sisällä ei ole tilaa sukeltajille, joka todennäköisesti tuleekin aiheuttamaan ongelmia.

Itämerestä on löydetty nyt systemaattisella etsinnällä kolme historiallista laivanhylkyä. Ensimmäinen oli Vaasa-laiva Tukholmassa ja toinen myös Ruotsin rannikolla sijaitseva Kronan. Nämä molemmat ovat 1600-luvun sotalaivoja. Vrouw Maria on kuitenkin 1700-luvun kauppalaiva. Tämä osoittaa taas kerran, että tunnettujen hylkyjen paikallistaminen arkistotietojen perusteella on täysin mahdollista kunhan aluksen koko ja sen lasti ovat olleet niin merkittäviä, että tapahtumasta on syntynyt riittävästi dokumentteja. Tällaiset operaatiot eivät edes ole kovin kalliita ennen arkeologisten tutkimusten aloittamista. Itse meriarkeologia sen sijaan on erittäin kallista toimintaa.

Vrouw Marian tulevaisuus ?


Mitä sitten tulee tapahtumaan seuraavaksi? Tähän vastaaminen ei ole helppoa, mutta seuraavista vaihtoehdoista on keskusteltu: 1) Aluksen lasti nostetaan suoraan laivasta. Suuri syvyys (41 m) aiheuttaa kuitenkin sen, että sukeltaja voi työskennellä hylyssä korkeintaan 15 minuuttia kerrallaan. 2) Hylky siirretään matalampaan ja suojaisempaan veteen, jonka jälkeen lasti on helpompi nostaa pois. 3) Itse hylky nostetaan lasteineen ja kuljetetaan Helsinkiin, missä se asetetaan näytteille.

Nämä vaihtoehdot, erityisesti viimeinen, eivät ole helppoja toteuttaa. Kirjoittaja ei pysty ennustamaan, onko keisarinnan tauluja mahdollista pelastaa vai ei. Tauluhuutokaupan lisäksi vuonna 1771 pidettiin toinen herra Braamcampin jäämistön huutokauppa, jossa myytiin hopeaesineitä, lakkatöitä ja vastaavia taideteoksia. Toistaiseksi mikään ei kuitenkaan osoita, että tästä huutokaupasta ostettuja tuotteita olisi kuljetettu Vrouw Marialla.

Ennen kesän 2000 vedenalaisia tutkimuksia tästä mielenkiintoisesta hylystä ei pysty sanomaan paljoakaan muuta. Toistaiseksi vain muutama pieni esine on nostettu siitä, muutamia liitupiippuja, sinkkiharkko (osa laajempaa lastin osaa), lyijysinetti sekä keramiikkapullo. Se että aluksen lastina oli sinkkiä, mikä ilmenee myös Juutinrauman tullitileistä, on todennäköisesti hyödyllistä aluksen kunnon kannalta. Sinkki vähentää lähelle uponneen raudan ja teräksen korroosiota ottamalla niin sanotusti syntyvän korroosion itseensä. Tätä ominaisuutta käytetään moderneissa laivoissa kiinnittämällä sinkkipaloja pohjaan. Vrouw Marian lastina oli 6,7 tonnia sinkkiä, mikä on saattanut vaikuttaa siihen, että hylyn rautapultit näyttävät olevan hyvässä kunnossa.

Lähdeluettelo:


Arkistolähteet

Valtionarkisto, Kööpenhamina
Juutinrauman tullitilit

Valtionarkisto, Tukholma
Kauppakollegio, Kabinetti, Pääarkisto, Saapuneet asiakirjat
Muscovitica

Gemeentearchief, Amsterdam
Notariele Archieven 5071 (Sheepsverkopingen door makelaars)

Turun kaupunginarkisto, Turku
Turun maistraatin pöytäkirjat 1771

Kirjallisuus

Ahlström, Christian 1997. Looking for Leads. Shipwrecks of the past revealed by contemporary documents and the archaelogical record. Suomalaisen Tiedeakatemian toimituksia. Humaniora 284. Saarijärvi.

Bille, Clara 1961. De tempel der kunst of het kabinet van den heer Braamcamp. Amsterdam.

Artikkelia kirjoitettaessa Vrouw Marian oletettiin olevan koffi-laiva. Nykyisten tietojen mukaan alus on kuitenkin snau-laiva. Vrt. Matias Laitisen artikkeli "Vrouw Maria –hylky ja 1700-luvun purjealustyypit".

1Bille 1961.
2Ahlström 1997, s. 47-54.
3Valtionarkisto, Kööpenhamina, Juutinrauman tullitilit.
4Tämän jälkeen seuraa luettelo pelastetuista tavaroista. Lokikirja on liitteenä Turun maistraatin pöytäkirjoissa 26.10.1771.
5Lieue oli ranskalainen pituusmitta, joka vastasi merellä 5565,3 metriä.
6Ruotsin valtionarkisto, Kabinetti E 1 A 11, 8. lokakuuta 1771.
7Ruotsin valtionarkisto, Muscovitica-kokoelma.
8Gemeentearchief, Amsterdam, Sheepsverkopingen door makelaars, file 5071, 18. elokuuta 1766.


 



Sivukartta



Sivu päivitetty -
© Museovirasto