Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Hylyn kunto


Vrouw Marian hylky on lähes kokonainen ja ulkoisesti erittäin hyvin säilynyt. Tarkempi tulkinta kokonaisuuden kunnosta ja säilymisestä kyseisissä olosuhteissa sekä arvio hylyn mahdolliseen nostoon liittyvistä kestävyys- ja konservointitekijöistä saavutetaan kuitenkin vain materiaalitutkimuksilla. Puunäytteitä on tällä hetkellä kaksi; 2007 nostettiin mäntynäyte ja 2009 tamminäyte. Näiden analysoinnin ohella lisätietoja prosessien etenemisestä on mahdollista saada nostamalla ja analysoimalla kohteelle vuonna 2002 vietyjä vertailunäytteitä.

 Puu, Vrouw Marian pääasiallinen rakennusmateriaali, hajoaa meriympäristössä lähinnä biologisten tekijöiden vaikutuksesta. Siihen myös kerääntyy vieraita yhdisteitä, kuten rikkiyhdisteitä ympäristöstä ja rautayhdisteitä sekä ympäristöstä että hylyssä olevien rautaosien korroosion seurauksena. Rikki- ja rautayhdisteiden tutkiminen liittyy esimerkiksi Vasa ja Mary Rose -hylkyjen tapauksissa raportoituihin konservointihaasteisiin.

On myös huomioitava, että 1700-luvun aluksissa on myös rautanauloja ja -pultteja, jotka oletettavasti korrodoituvat nopeasti Itämeren olosuhteissa ja siten tekevät laivojen hylyistä rakenteellisesti hauraampia kuin ne visuaalisten havaintojen perusteella näyttävät.

Vuoden 2007 puunäyte (mäntyä)


Vuonna 2007 hylyn kansitasolta nostettua näytettä on mikroskopoitu ja analysoitu kattavasti mikrobiologian ja fysiikan menetelmin vaurioitumisasteen selvittämiseksi ja hajottajamikrobien kartoittamiseksi. Lisäksi alkuaineanalyysejä on suoritettu rikki- ja rautayhdisteiden tutkimiseksi. (pdf Vrouw Maria -puunäyteanalyysi (2.29 MB)) Tutkimuksia jatketaan edelleen muun muassa mikrobiologian menetelmin Helsingin yliopiston "Microbial Degradation of Archaeological Wood" -tutkimusprojektin puitteissa.

Tutkimuksen perusteella näytteen pinnassa on ohut (3-5mm) kerros sienien ja bakteerien pahoin vaurioittamaa puuainesta ja syvemmällä puussa havaittiin vähäistä eroosiobakteerin toimintaa. Laivamatoa tai muita tehokkaimpia tuholaisia ei odotetusti havaittu. Alkuaineanalyysit paljastivat rikki- ja rautayhdisteitä kerääntyneen puuhun. Tämä on olennainen tieto mahdollisia konservointitoimenpiteitä ajatellen, joskaan ongelmallisia yhdisteitä ei näytä olevan yhtä suuressa määrin kuin esimerkiksi Vasan puussa.


Vuonna 2007 nostettu näyte.

Vuoden 2009 puunäyte (tammea)


Heinäkuussa 2009 nostettiin uusi puunäyte, jota analysoidaan niin ikään Helsingin yliopistolla osana "Microbial Degradation of Archaeological Wood" -tutkimusprojektia.  Nostetusta kappaleesta otettiin heti tuoreeltaan kentällä pintanäytteitä ja sahattiin näytepala Helsingin yliopiston tutkijoille laboratoriotutkimuksia varten. Näytettä mikroskopoidaan eri tavoin, tutkitaan mikrobiologian menetelmin, sille tehdään alkuaineanalyysejä ja mekaanisia ominaisuuksia tutkitaan ultraäänimenetelmillä. Tavoitteena on selvittää puun vaurioitumisaste ja tunnistaa hajottajat kuten edellisen näytteen yhteydessä. Lisäksi tutkitaan puuhun kerääntyneitä rikki- ja rautayhdisteitä sekä Suomessa että Ranskassa Grenoblessa (ARC-Nucléart), jossa on käynnissä meriarkeologisessa puussa esiintyviin rikki- ja rautayhdisteisiin ja niiden eliminointiin keskittyvä tutkimusprojekti ("PrévArch").

Vuoden 2009 näytteen lopullisia analyysituloksia hyödynnetään suunniteltaessa mahdollista koko hylyn kuntokartoitusta ja erityisesti Vrouw Marian puulle soveltuvien konservointimenetelmien kehittämisessä.


Vuonna 2009 nostettu näyte.

Vertailunäytteet


Vrouw Maria - hylyn lähelle on MoSS-projektin aikana 2002 viety vertailunäytteitä, eli moderneja ja arkeologisia puunäytteitä, sekä hapettomiin ja hapellisiin olosuhteisiin. Nämä auttavat hylystä otettujen näytteiden tulkinnassa. Osa näytteistä on nostettu, mutta valtaosa on edelleen pohjassa tulevia analyysejä odottamassa. Analysoiduissa vertailunäytteissä havaittiin samankaltaisia ilmiöitä kuin 2007 nostetussa näytteessä.

Nykytila ja tulevaisuus


Nykyisen näytemateriaalin perusteella hylyn puun voidaan olettaa olevan siinä mielessä hyväkuntoista, että vain ohut pintakerros on pahoin kärsinyttä ja paksummat rakenneosat ovat siten rakenteellisesti tukevia. Puuhun kertyneiden vieraiden yhdisteiden määrä on vähäisempi kuin Vasa-laivassa, jossa suuri rikki- ja rautayhdisteiden määrä aiheuttaa ongelmia hylyn säilyttämisessä ja konservoinnissa, mutta tämä seikka on kuitenkin ehdottomasti huomioitava, jos Vrouw Maria tai sen esineistöä tullaan konservoimaan.

Vaikka vuotuisia muutoksia tapahtuu, tutkimuksien perusteella ympäristöolosuhteiden voidaan sanoa olevan toistaiseksi hylyn pitkäaikaisen säilymisen kannalta suhteellisen suotuisat. Alhainen lämpötila, vähäsuolaisuus, vähähappisuus ja pimeys muodostavat orgaanisen materiaalin säilymisen kannalta varsin suotuisan ympäristön. Kuitenkin on huomioitava, että luonnollinen biologinen hajoaminen etenee hitaasti ja hylky ei tule säilymään ikuisesti ilman toimenpiteitä. Ohuet laudat näyttävät jo nyt hauraammilta, josta kertovat monin paikoin näkyvät pitkittäiset halkeamat.

Tulevat analyysit - miksi ja miten?


Hylkykokonaisuuden tarkastelussa on huomioitava, että puun tutkiminen yksinään ei anna täysin kattavaa kuvaa sen rakenteellisesta kestävyydestä. Puurunkoisten laivojen liitoksissa on käytetty puutappeja, rautanauloja ja -pultteja. Metalliosien kunnosta ei ole tutkimustietoa. Sukeltajien havaintojen, kuvamateriaalin ja yleisen korroosiotietämyksen perusteella niiden oletetaan olevan pahoin korrodoituneita. Tämä toki vaikuttaa kokonaisuuden rakenteelliseen kestävyyteen. Rautanaulat ja pultit muodostavat siten oman ongelmakokonaisuutensa, joka liittyy olennaisesti sekä nostosuunnitelmiin että koko hylyn konservointiin ja näytteille asetukseen, jolloin syöpyneet naulat pitää korvata jollakin muulla tukiratkaisulla. Rautaosien ja liitoksien sekä niiden kunnon kartoitus on kesän 2010 kenttätöiden olennainen tavoite.

Tähän mennessä nostetut näytteet antavat paljon tietoa hylkykokonaisuuden kunnosta, mutta ne eivät anna tyydyttäviä vastauksia kaikkiin hylyn mahdolliseen nostoon liittyviin kysymyksiin. Avoimet kysymykset liittyvät hylyn kuntoon ja kestävyyteen kokonaisuutena, hylyn tukemiseen noston aikana ja sen jälkeen sekä konservointihaasteisiin. Riittävän edustava kuntokartoitus edellyttää paljon kajoavaa näytteenottoa, joten tähän kannattaa ryhtyä vasta siinä tapauksessa, että varma nostopäätös tulee.

Koko hylyn kattava kuntotutkimus voidaan suorittaa kairaamalla ohuita näytteitä ja analysoimalla niitä laboratoriossa sekä suorittamalla mekaanisia testejä. Lisäksi in-situ -käyttöön soveltuvan ultraäänimenetelmän kehittämisestä olisi suurta hyötyä. Tällöin puun mekaanisia ominaisuuksia pystyttäisiin tutkimaan kajoamattomin menetelmin. On myös syytä tehdä kartoitus puuhun kerääntyneistä rikki- ja rautayhdisteistä, jotta pystyttäisiin valmistautumaan Vasa-laivan myötä esiin nousseisiin konservointiongelmiin. Olennaista on tutkia yhdisteiden määrä, levinneisyys ja esiintymismuoto, koska nämä seikat vaikuttavat tuleviin konservointihaasteisiin. Pahimmassa tapauksessa puun konservointi edellyttäisi pitkiä liotuskäsittelyjä, mutta toisaalta kertyneet yhdisteet saattavat olla sellaisessa muodossa, että ne eivät tarkoin kontrolloiduissa olosuhteissa aiheuta pahoja ongelmia. Alustava selvitys rikki- ja rautayhdisteistä tullaan saamaan Helsingin yliopistossa analysoitavien ja Ranskaan lähetyn näytteen tutkimuksien valmistuttua, mutta nämä olemassa olevat näytteet eivät anna täydellistä kuvaa hylyn tilanteesta.

 



Sivukartta



Sivu päivitetty 24.11.2014
© Museovirasto