Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Ympäristöolosuhteet


Materiaalien säilymiseen vaikuttavat biologiset, kemialliset ja fyysiset tekijät. Siten Vrouw Marian kunnon tulkitsemiseksi on tunnettava hyvin vallitsevat ympäristöolosuhteet.

Ympäristöolosuhteita on tutkittu EU-rahoitteisen MoSS-projektin (Monitoring, Safeguarding and Visualizing North-European Shipwreck Sites) yhteydessä vuosina 2001-2004, erityisen tarkasti vuonna 2002, jolloin merentutkimuslaitos mittasi virtauksia, veden lämpötilaa, johtokykyä, liuenneen hapen määrää ja redox-potentiaalia, pH:ta ja sameutta kohteelle kehikkoon sijoitetulla mittalaitteistolla. Vertailuun käytettiin läheiseltä (n. 25km) sääasemalta saatuja keskimääräisiä tuulennopeuksia ja veden lämpötiloja. Hylkyalueen kasvillisuuden ja eläimistön tutkimuksia suoritettiin vuonna 2003 ja myös pohjan topografinen ja geologinen kartoitus suoritettiin MoSS-projektin yhteydessä. Tutkimuksien tuloksia on julkaistu MoSS-projektin uutiskirjeissä ja kattava yhteenveto päätelmineen julkaistaan vuonna 2010 (Leino et al, International Journal of Nautical Archaeology). Lisäksi vuoden 2009 kesällä otettiin Monivesi Oy:n toimesta pohjanäytteitä pohjan eläimistön kartoittamiseksi.

P7050052Hylky sijaitsee ulkosaaristossa, avoimella paikalla, jossa vain muutamat luodot nousevat pinnan yläpuolelle, luotojen välissä 41 metriä syvällä tasanteella. Hydrologiset olosuhteet kohteella ovat tyypillisiä ympäröivälle saaristoalueelle. Veden lämpötila on läpi vuoden alhainen, harvoin yli 6 astetta, ja myös suola- ja happipitoisuudet ovat alhaiset. Vuotuiset vesipatsaan kerrostuneisuuden vaihtelut vaikuttavat olosuhteisiin hylyllä. Kesäkaudella vesipatsas kerrostuu, jonka merkittävin seuraus on pohjaveden happipitoisuuden lasku. Talvella tasalämpöinen vesipatsas sekoittuu ja happea pääsee pohjalle asti.

Syvyydestä johtuen hylky on jäiden vaikutuksien ulottumattomissa, mutta veden liikkeet vaikuttavat pohjan sedimentteihin ja itse hylkyyn. Veden liikkeet vaikuttavat mastoihin, joiden on havaittu liikkuvan vesimassojen mukana. Kaatuessaan mastot aiheuttaisivat pahoja vaurioita hylylle, mutta tätä ei pidetä ajankohtaisena riskinä. (Lisätietoja 2010 julkaistavassa Leino et al artikkelissa) Puumateriaalin pintaa tutkimalla voidaan havaita virtausten vaikuttavan kauttaaltaan koko hylkyyn, sillä puun biologisten tekijöiden heikentämä pinta on selvästi eroosion kuluttamaa. Tämä on havaittavissa videokuvissa ja vuonna 2009 nostetussa puunäytteessä, jossa kaistale alkuperäistä pintaa on säilynyt muiden osien sisässä peitossa olleessa päädyssä.

Syvyydestä johtuen hylyllä ei yleensä ole luonnonvaloa eikä siten kasvillisuutta, mutta pohjaan ajelehtivat kuolleesta levästä muodostuneet "matot" saattavat olla merkityksellisiä asettuessaan hylyn laidoille aiheuttaen paikallisia hapettomia alueita. Vuoden 2003 tutkimuksien mukaan levämatot koostuivat mm. haarukkalevästä, rakkolevästä ja putkilokasvista.

Vuoden 2003 tutkimuksien mukaan hylyn pinnassa esiintyi seuraavia eliölajeja: sinisimpukka, levärupi ja runkopolyyppi (Lisätietoja: Ruuskanen, Ari; Nappu, Niko; Kinnunen, Veijo 2003: Nauvo, Trunsjö, Vrouw Maria-hylky. Raportti hylyn biologisista kenttätutkimuksista 2003. Helsingin yliopisto). Elämää on myös hylkypuuta hitaasti hajottavien sienten ja bakteerien muodossa. Tuhoisimpia hajottajia, kuten Teredo navalis laivamatoa, sen sijaan ei esiinny lajille epäsuotuisista ympäristöolosuhteista johtuen.

Pohjan eliöstö on myös selvitetty 2009 Monivesi Oy:n toimesta. Tutkimuksessa havaittu pohjaeläinlajisto ja yksilölukumäärät olivat alueelle tyypillistä, uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja ei löytynyt. Suurimmat yksilömäärät olivat Liejusimpukalla (Machoma baltica) ja monisukasmadolla (Marenzelleria spp.).

Ympäristön kannalta tiedossa olevasta lastista on huomioitava elohopea, jota hylyssä oletettavasti on yli 100 kiloa (8,4 litraa). Lastin läheisyydestä otetun sedimenttinäytteen mukaan elohopeataso ei poikkea normaaleista arvoista, eli luultavasti se on edelleen ruumassa alkuperäisissä pakkauksissaan. Oli kuitenkin tyypillistä, että elohopeaa sisältävät astiat alkoivat ennen pitkää vuotaa. Elohopean pakkaamiseen käytettiin mm. metallista, lasista ja keramiikasta valmistettuja astioita. Elohopean myrkyllisyys on huomioitava ja sen pääsyn estäminen ympäristöön on huomioitava, jos kajoaviin toimenpiteisiin ryhdytään.

 



Sivukartta



Sivu päivitetty 24.11.2014
© Museovirasto