Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Kenttätutkimukset kesällä 2001


Suomen merimuseon kenttätutkimukset Vrouw Maria hylyllä ajoittuivat viikoille 25 - 27 Alkukesästä vedenalainen näkyvyys on yleensä vielä hyvä ennen leväkukintoja ja tuulettomien työpäivien todennäköisyys on suuri. Tutkimuksiin osallistui vapaaehtoisina sukeltajina seoskaasusukeltajia ja mm. Teredo Navalis ry:n ja Pro Vrouw Maria ry:n jäseniä. Leiriläiset majoittuivat Bodön vanhalle merivartioasemalle, jonka Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos antoi leiriläisten käyttöön. Tukialuksena käytettiin m/s Teredoa, jonka lisäksi leirillä oli käytössä kaksi pienempää apuvenettä.

Työmaan perustaminen


Hylky sijaitsee tuulille alttiissa paikassa ulkosaaristossa avomeren äärellä. Merenpohjan syvyys hylyn sijaintipaikalla on 41 metriä. Hylkyyn on aikaisemmin sukellettu liikkuvasta apuveneestä tukialuksen ollessa ankkuroituna kauempana, mutta tutkimusten edetessä tarvitaan tukialukselle pysyvä ankkurointijärjestelmä. Tätä tarkoitusta varten hylyn läheisyyteen asetettiin 1800 kg painot. Ennen painojen laskua tehtiin Merivoimien kanssa lähialueen kartoitus viistokaikuluotauksella ja robottikameralla. Hylyn kappaleet ovat levinneet ainoastaan hylyn välittömään läheisyyteen, joten Merenkulkulaitos saattoi asentaa painot turvallisesti pohjaan pelkäämättä rikkovansa painoilla irrallisia rakenneosia. Järjestelmän valmistuttua tukialus kiinnittyi hylyn yläpuolelle ja sukellustoiminta tapahtui suoraan tukialuksen kannelta.

Hylyn ympäristön tutkimukset


Alueen ympäristötutkimukset ja hylyn kuntokartoitus palvelevat sekä hylyn säilymistä selvittävää tutkimusta että sen mahdolliseen nostoon ja konservointiin liittyvää suunnittelua. Tutkimuksilla pystytään selvittämään myös tarkemmin haaksirikkotapahtumaa. Nostosuunnitelmiin ja hylyn visualisoimiseen tarvittavaan pohjan mallintamiseen eivät nykyiset merikartat anna riittävän tarkkaa kuvaa merenpohjan muodoista eivätkä sen maa-aineksesta. Merenkulkulaitoksen suorittamalla monikeilainkaikuluotauksella kartoitettiin pohjan muodot hylyn lähialueella. Geologinen tutkimuskeskus suoritti alueella geologisen kartoituksen. Aiempina kesinä pohjan laatu oli silmämääräisesti luokiteltu hiekkamoreeniksi, mutta Geologian tutkimuskeskuksen suorittamassa geologisessa kartoituksessa havaittiin Vrouw Marian lepäävän paksun liejusavi/savi kerrostuman päällä, josta ainoastaan ohut pintakerros on hiekkaa.

Hylyn rakenteelliset vauriot ovat syntyneet pääosin haaksirikkotapahtumassa ja sen jälkeisessä uppoamisessa. Voimakkaat virtaukset ja eroosio ovat aiheuttaneet myös rakenteellisia muutoksia ja kuluttaneet hylyn puuainesta. Aikojen kuluessa ovat veteen liuenneet suolat ja happi muuttaneet hylyn ja sen lastin materiaaleja. Ympäristössä olevat pieneliöt, sienet ja bakteerit ovat käyttäneet orgaanisia aineita kuten puuta ravintonaan. Näiden hajoamisprosessien johdosta ovat materiaalit muuttuneet ja heikentyneet. Hylyn kuntokartoitusta sekä tulevia toimintasuunnitelmia varten kartoitetaan hylyn ympäristön kemialliset, fysikaaliset ja biologiset tekijät, hylyn rakenteellinen kunto ja puun kunto. Seurantaa tehdään pitempiaikaisina mittauksina tallentavilla mittalaiteilla, joista ensimmäisenä asennettiin Merentutkimuslaitoksen virtaus- ja lämpötilamittari hylyn keulan ulkopuolelle. Viitteitä ruuman sisätilojen hapettomista alueista saatiin pakkauslaatikon pinnalta otetusta bakteerinäytteestä.

Hylyn kansitason ja kylkien vierustojen kartoitus


Kulttuuriperinnön dokumentointi on keino tallentaa katoava tieto sekä levittää sitä yleisölle. Vrouw Maria -hylyn dokumentointia on suoritettu tähän mennessä pääasiassa kuvaamalla. Rungon ja rakenneosien mittaus ja kartoitus saatiin aloitettua tutkimusleirin aikana ja sitä jatketaan tulevina kesinä. Osien keskinäisen sijoittumisen selvityksellä on keskeinen sija arkeologisessa tutkimuksessa, koska jokaisen kappaleen sijainnille on joko ihmistoimintaan tai hylkyyntymisprosessiin liittyvä syy. Tieto hukataan välittömästi, kun kappaleita siirretään. Tutkimusten edetessä ei siirtelyä ja nostoja kuitenkaan voi välttää, jonka vuoksi yleiskartta laaditaan tutkimusten alkuvaiheessa. Yleiskarttaan liittyvä dokumentointi tehdään käyttäen apuna nykyaikaisia dokumentointitekniikoita. Paikannukset tehdään ultraääneen perustuvalla langattomalla mittalaitteella, joka soveltuu hyvin kohteille, joissa dokumentoinnin vaikeusastetta lisää suuri syvyys ja kohteen kolmiulotteisuus. Vrouw Maria -hylyn tutkimusleirillä oli ensimmäistä kertaa Itämeressä käytössä meriarkeologiseen paikannukseen kehitetty Aqua-Metre D100 laite, joka tarkentaa vedenalaista kartoitusta.

Aqua-Metre -mittalaite hylyn kannella
 Kuva: Jouni Polkko (2001)
Aqua-Metre -mittalaite hylyn kannella
Kuva: Jouni Polkko (2001)

Hylyn sisäosien tutkimukset


Vrouw Maria oli kauppalaiva, joka purjehti yhtäjaksoisesti merellä useita päiviä. Kauppalaivoihin oli tärkeää saada mahdollisimman paljon lastitilaa, mutta pitkiä aikoja merellä olleeseen alukseen täytyi saada asuintilaa myös miehistölle. Hylyn sisäosissa on erotettavissa keulassa sijainneet miehistön tilat, lastiruuma ja perähytti. Laivan keittiön sijainnin voi päätellä ankkuripelin etupuolella kansitasoon ulottuvasta muuratusta piipun hormista.

Ruuma on hylyn keskivaiheilla täynnä tavaraa, lastin ja kansipalkkien väliin jää vain noin puolen metrin korkuinen tyhjä tila. Kahden vuosisadan aikana kertyneen orgaanisen sedimenttiaineksen alta on nähtävissä mm. pakkauslaatikoita, joiden sisältö on vielä tuntematon. Lastin pintaosista voi erottaa satoja ehjiä liitupiippuja ja laatikon, jonka lokerot ovat täynnä päällekkäin pakattuja linssejä. Euroopan kulttuurihistorian kannalta Vrouw Mariassa ollut taidelasti on merkittävä lisätekijä. Toistaiseksi aluksessa olleen taidelastin koostumus on vain osittain tiedossa, mutta siihen otaksutaan sisältyneen flaamilaista, italialaista ja hollantilaista 1500-1600-lukujen kuvataidetta.

Vrouw Marian lastiruumaan ei sukeltaja mahdu tekemään kuvausta itselleen ja hylylle turvallisella tavalla, joten pienikokoinen robottikamera on sisäosien kartoitukseen soveltuva laite. Video Ray Pro, mini ROV oli kenttätutkimusleirin vetonaula. Sisäosien kuvauksissa ei pientäkään robottikameraa voi jättää yksin: parhaimmillaan neljä sukeltajaa avusti tehtävässä syöttämällä kaapelia, valaisemalla pimeää ruumaa tai kuvaamalla kaapelikameralla ROV:in liikkeitä hylyn sisäosissa.

Pientä robottikameraa lasketaan veteen
 Kuva: Ulla Klemelä (2001)
Pientä robottikameraa lasketaan veteen
Kuva: Ulla Klemelä (2001)
Hylyn sisätilojen käyttötarkoitus selvitetään, sillä hylyssä konkretisoituu 1700-luvun eurooppalaisen merimiehen arki. Jo nyt tiedetään miehistön tilojen sijainneen keulassa, jossa on myös laivan keittiö. Vrouw Marian miehistö oli osoitus eurooppalaisen merellisen kulttuuriympäristön yhtenäisyydestä 1700-luvulla. Voidaan olettaa että laivassa oli monikansallinen miehistö, joka koostui Hollannista, Skandinaviasta sekä Pohjois-Saksan alueelta kotoisin olevista merimiehistä.

Suojeltu tulevaisuus


Vesialueen omistaja Metsähallitus ja Museovirasto ovat sopineet hylyn suoja-alueesta 5.5.2000 päivätyssä asiakirjassa. Suoja-alue on ympyränmuotoinen alue, jonka halkaisija on 1500 metriä. Kaikki sukellustoiminta ja alusten ankkurointi, joka ei liity vaarassa olevan aluksen meripelastustoimintaan tai Museoviraston ohjaamaan tutkimus- tai sukellustoimintaan on alueen sisällä kielletty. Merivartioston kameravalvonta yhdessä suoja-alueen kanssa takaa hylylle turvallisen ympäristön.

Vaikka aika pohjassa tuntuu pysähtyneeltä, niin tosiasiassa hylyn hajoamisprosessi jatkuu koko ajan. Kolmivuotisen tutkimusprojektin aikana tutkitaan tarkoin hylyn ympärillä vallitsevat olosuhteet, jonka jälkeen voidaan ennakoida hylyssä tapahtuvat lähitulevaisuuden muutokset. Varmaa säilyvyyttä sille ei voida taata. Nostetaanko yhteinen kulttuuriperintömme museoitavaksi on lopulta riippuvainen siitä mitä hylylle halutaan tehdä. Haluaisitko sinä nähdä Vrouw Marian museossa?

ROV-kuvausta suunnitellaan
 Kuva: Ulla Klemelä (2001)
ROV-kuvausta suunnitellaan
Kuva: Ulla Klemelä (2001)

 



Sivukartta



Sivu päivitetty -
© Museovirasto