Vedenalainen maisema, myös kulttuurimaisemaa?

Oikealla: Mustikkamaan painolastialue. Millaisenakohan maisema jatkuu veden alle?

Miltä maisema näyttää vesirajan alla? Usein maanpäällinen maisema jatkuu saumattomasti veden pinnan alle, toisinaan veden alla saattaa olla oma maisemansa, jolla ei ainakaan heti tunnu olevan yhteyttä maanpäälliseen maisemaan. Jos pystyisimme häivyttämään veden maiseman päältä, maiseman luonnon- ja kulttuuristen piirteiden sekä ihmisen ja maiseman välisen vuorovaikutuksen näkeminen, kokeminen ja ymmärtäminen olisi helpompaa.

Ihmisellä on jo kauan ollut kokemusperäistä tietoa vedenalaisesta luonnosta, mutta vasta virkistyssukeltamisen suosion kasvu ja nykytekniikka- viistokaiku- ja monikeilainluotaimet sekä vedenalaiset robottikamerat – ovat mahdollistaneet vedenalaisen maailman intensiivisen näkemisen, kokemisen, tutkimisen ja visualisoimisen. Myös vedenalaisten alueiden rakentaminen ja muu hyödyntäminen on yhä laajempaa – on puhuttu jopa kilpajuoksusta veden alle.

Eurooppalainen maisemayleissopimuksen mukaan ”maisema tarkoittaa aluetta sellaisena kuin ihmiset sen mieltävät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja /tai ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta”. Maisema tarvitsee siis aina näkijänsä ja kokijansa.

Millainen on sitten vedenalaisen maiseman tai kulttuurimaiseman visuaalisesti hahmotettava ilmiasu ”maisemakuva”? Vedenalainen maisema ei ole vain hylkyjä, vanhoja rakenteita ja kulttuurikerroksia tai niiden yhdistelmiä. Veden alta löytyy myös muita merkkejä ihmisen toiminnasta. Viistokaikulaite paljastaa nähtäväksi pohjatroolien ja suurien laiva-ankkurien laahausjälkiä, maailmansotien aikaisten miinakenttien jäänteitä, vedenalaisten räjäytysten synnyttämiä kuoppia, erilaisen materiaalin läjitysalueita ja kaatopaikkoja. Ihmisen vedenalaisesta toiminnasta kertovat myös viemärien suuaukot, ydinvoimalan jäähdytysveden otto- ja purkuaukot ja laivaväylien ruoppausalueet.

Vasemmalla: Sukeltaja ja Kronprins Gustav Adolfin kuulalaari. Kuva: Pekka Tuuri 2009.

Vedenalaiseen maisemaan liittyy paljon avoimia kysymyksiä. Tulisiko meidän laajentaa käsitystämme vedenalaisista muinaisjäännöksistä? Mikä on tutkimuksen ja suojelun arvoista? Millaisia jälkiä jäi veden alle esimerkiksi kansanomaisesta järvimalmin tai aaltojen pyöristämien mukulakivien nostosta katujen pintamateriaaliksi? Millaisena puolestaan jatkuu Helsingin keskustan kansallismaisema veden alla? Entä millaiselta näyttää Suomenlinnan maailmanperintöalueen maisema veden alla? Entä mitä jälkiä jätämme itse vedenalaiseen maailmaan ja millaisia ovat kokemuksemme siitä?

Veden alla toimitaan yhä enemmän ja sieltä haetaan myös elämyksiä - vedenalainen maailma on siis ajankohtainen. Sukeltajat jo tuottavat ja esittelevät vedenalaisia maisemia internetissä. Vedenalainen maisemakuvasto on siis rakentumassa, se on esillä myös elokuvissa, peleissä ja taiteessa.

Vedenalaisen maiseman ja kulttuurimaiseman ymmärtämiseksi tarvitaan keskustelua, käsitteiden määrittelyä, kohteiden luokittelua, suojelun, hoidon ja esittelyn keinojen pohtimista, vedenalaislöytöjen rekisterin kehittämistä ja näkemysten testaamista.