Mikä on vedenalainen puisto?

Muinaismuistolaki (295/1963) suojelee yli 100 vuotta sitten uponneita vanhoja vedenalaisia muinaisjäännöksiä. Virkistyssukellukset vanhoille muinaismuistolain rauhoittamille kohteille ovat kuitenkin sallittuja, mutta kohteita ei saa vahingoittaa millään tavalla. Suomessa on vain neljä suoja-alueen suojelemaa vedenalaista muinaisjäännöstä, joilla kaikki sukeltaminen on luvanvaraista. Kohteet ovat St. Nikolai Kotkassa sekä St. Mikael, Vrouw Maria ja Gråharun Länsi-Turunmaalla.

Vedenalaisen puiston ideana on esitellä veden alla oleva kulttuurihistoriallinen kohde, esimerkiksi laivanhylky. Kohde on merkitty poijuilla, joihin veneet voivat kiinnittyä turvallisesti. Kohteelle on rakennettu opasköyden avulla ohjattu vedenalainen kulttuuripolku, jonka varrella on muinaisjäännöksen rakenteesta ja historiasta kertovia informaatiokylttejä. Moniin kohteisiin voivat tutustua myös ei-sukeltavat henkilöt esimerkiksi näyttelyiden avulla tai verkkosivujen kautta. Puistojen käytännön toiminnasta vastaavat usein paikalliset yrittäjät tarjoten kuljetuksia, majoitus- ja ravitsemuspalveluja sekä erilaisia sukeltamiseen liittyviä palveluja. Vedenalaiset puistot on eri puolilla maailmaa koettu erinomaiseksi tavaksi kertoa vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä ja edistää tämän yhteisen perinnön suojelua. Suomessa Kronprins Gustav Adolfin hylyn ympärille rakennettu puisto on lajissaan Itämeren ensimmäinen. Puistosta vastaa Museoviraston Kulttuuriympäristön hoito -osasto.

Puistossa sukeltamista varten voi ostaa puistosta ja Kronprins Gustav Adolf -hylystä kertovan esitteen sekä vedenkestävän sukeltajankartan Kansallismuseon museokaupasta Helsingistä. Materiaalin ostaessasi tuet puiston ylläpitoa sekä meriarkeologista tutkimusta ja autat meitä arvioimaan kävijöiden määrää, mikä on tärkeä tieto puistojen kehittämistä ja hoitoa varten.  Kävijämääriä arvioidaan myös puistossa olevan vieraskirjan ja verkkosivuilla olevan kyselyn perusteella. Niiden kautta voit myös antaa puistosta palautetta.