Kuukauden talot vuonna 2003 -sarjan arkisto

Joulukuun talo

Hvitträsk, Kyrkslätt

För jämnt 100 år sedan, år 1903, flyttade de tre unga arkitekterna Herman Gesellius, Armas Lindgren och Eliel Saarinen, i likhet med tidens andra konstnärer, till ödemarken utanför staden. Hvitträsk, som de själva planerade och byggde som hem och ateljé, ligger på en brant skogsbevuxen tomt med en vacker utsikt över sjön Vitträsk.

Byggnaderna, som reser sig ur berggrunden, är uppförda i natursten, putsad tegel och tjärbehandlad timmer. Balkongerna och terrasserna fungerar som förmedlare mellan byggnadernas inre och yttre rum. Husen och trädgården har nyligen genomgått en varsam restaurering. De utgör ett helhetskonstverk, som avspeglar arkitekturen, hantverket, inredningskonsten och trädgårdsplaneringen vid sekelskiftet 1900. Hvitträsk är ett av de museér som sköts av Museiverket.

Fotografier Soile Tirilä och Markku Haverinen, Museiverket

Allmänbildning är att ha kunskap om sitt lands kulturarv.
Byggnadsarvet förmedlar gårdagen till oss och vidare till våra barn.
Museiverket arbetar för byggnadsarvet och främjar vården av det.

Byggnadsarvets år 2003 är en del av Statsrådets byggnadsarvsstrategi. Huvudansvariga på det nationella planet är miljöministeriet och Museiverket.

Rakennusperintövuoden joulukuun talo, juliste PDF-muodossa.

(klikkaa kuvaketta)

Marraskuun talo

Modernin hoivavaltion rakennusperintöä

Valtion vastuunkanto kansalaisten hyvästälaajeni 1800-luvun loppukymmeninä uusille alueille, kun alkuaan hyväntekeväisyytenä harjoitettuja toimintoja järjestettiin vankalle pohjalle valtion siipien suojassa. Aistiviallisopetusta varten valtio rakensi erityiskouluja moniin kaupunkeihin. Porvoon entisen kuurojenkoulun puurakennukset ovat näistä esimerkki.

Toinen uutuus olivat alaikäisten kasvatuslaitokset, joille nousi korkeatasoisia rakennusryhmiä luonnonkauniille paikoille, kuten pojille Ajosjärven rannalle Vilppulaan. Valtion arkkitehtien opintomatkojen avulla varmistettiin suunniteltujen laitosten ajanmukaisuus kansainvälisestäkin näkökulmasta. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun laitosrakennukset ovat useimmiten
säilyneet, osa tosin on jo otettu aivan uudenlaiseeen käyttöön.

Valokuvat Suomen Ilmakuva Oy ja Museovirasto

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston
rakennusperintöstrategian toteutusta.
Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä
ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden marraskuun talo, juliste PDF-muodossa.
(klikkaa kuvaketta)

Lokakuun talo

Suomalainen koulu

Kaikki ovat käyneet tässä talossa, kaikilla on muistoja sen huoneista. Kouluissa kasvoi sivistys ja osaaminen, jolle maamme on rakennettu. Tuhannet koulut ovat näkyvin osa julkista rakentamistamme. Tehtävä oli vaativa, ja kuntia autettiin ohjeilla ja mallipiirustuksilla. Perinteiset puukoulut ja suurten ikäluokkien kivikoulut ovat lajinsa klassikkoja.

Kuntien koulut eri puolilla maata ovat silti tarpeiden, voimavarojen ja suunnittelijoidensa synnyttämiä omaleimaisia kokonaisuuksia. Kouluja on rakennettu pedagogiikan ja arkkitehtuurin uusia ajatuksia soveltaen, parhaisiin arkkitehteihin luottaen. Monet kouluista ovat rakennustaiteemme valioita. Modernit matalat koulut kertovat uusista tuulista. Nyt haasteina ovat rakennemuutosten tyhjentämien talojen säilyttäminen ja uuden käytön löytäminen luokkahuoneisiin ja toisaalta väärin homeelle korjattujen koulujen pelastaminen.

Valokuvat Helena Teräväinen ja Timo Kantonen.

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston
rakennusperintöstrategian toteutusta.
Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä
ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden lokakuun talo, juliste PDF-muodossa.
(klikkaa kuvaketta)

Syyskuun talo

Kulttuuritalo, Helsinki

”Rakennusmassat ryhmittyvät Sturenkadulle avautuvan U-kirjaimen muotoon jakautuen kolmeen osaan, joista huomattavimman muodostaa asymmetrinen konserttisali siihen liittyvine tiloineen. Sali on valmistettu konserttikäyttöön mutta lisäksi sen on pystyttävä toimimaan puhesalina. Puuta on sisäverhoilussa käytetty niin paljon kuin mahdollista sen edullisten akustisten ominaisuuksien
takia. salin asymmetrinen, rakennustaiteellisesti vapaa muoto edellytti uuden elementin konstruoimisen.”  (Alvar Aalto 1958)

Kulttuuritalo suojeltiin rakennussuojelulailla 29.6.1989:
Rakennusta tulee hoitaa ja vaalia sen rakennustaiteellisen ja kulttuurihistoriallisen arvon edellyttämällä tavalla. Rakennus tulee säilyttää julkisena kokoustilana sekä kansalais- ja järjestötoiminnan käytössä. Museovirasto valvoo rakennuksessa tehtävien korjaus- ja
muutostöiden sopivuutta.

Valokuvat Alvar Aalto -museo ja Soile Tirilä 2003.

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston
rakennusperintöstrategian toteutusta.
Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä
ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden syyskuun talo, juliste PDF-muodossa.
(klikkaa kuvaketta)

Elokuun talo

Olympiastadion, Helsinki

Olympiastadionin solakka torni on pääkaupungin maamerkki ja Suomen urheilun tunnus. Suomalaisten olympiakisa- ja stadionkuume nousi 1900-luvun alussa yleisurheilijoidemme olympiamenestysten ansiosta.

Valkoinen funkisstadion vihittiin käyttöön 1938. Katsomoita laajennettiin vuoden 1940 olympialaisia varten ja lisälaajennukset valmistuivat 1952 toteutuneisiin olympialaisiin. Arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti vastasivat stadionin suunnittelusta elinikänsä.

Kymmenisen vuotta sitten loppui laaja muutos- ja korjaustyö. Itäkatsomon katoksen suunnittelukilpailun voitti vastikään Arkkitehtitoimisto K2S:n linjakas ratkaisu. Jatkuvat muutokset eivät ole horjuttaneet kansallisen monumentin arvoa ja stadion on yhä erilaisten suurtapahtumien näyttämö.

Valokuvat Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto ja Arkkitehtitoimisto K2S Oy.

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston
rakennusperintöstrategian toteutusta.
Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä
ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden elokuun talo, juliste PDF-muodossa.
(klikkaa kuvaketta)

Heinäkuun talo

Lato ja kulttuurimaisema

Heinälato on maatalouden vanha seuralainen, osa talonpoikaista rakennusperintöä ja kiintopiste, point de vue, kulttuurimaisemassa. Latojen rakennusmateriaali on vaihdellut pyöröhirrestä lautaan, kate oljesta malkapuihin, päreeseen ja aaltopeltiin. Ladot olivat
suoraseinäisiä tai liuhoja, umpiseinäisiä tai hataria. Maatalouden muutos on jättänyt ladot vaille käyttöä. Enää ei niihin koota kuivaa kesäheinää, ei tulvaniittyjen ruohoa, ei vesakkojen kerppuja. Enää ei ole heinäntekijöitä, ei kahvihetkiä ladon kynnyksellä. Enää ei ole poutapilvien ja ladon romantiikkaa suomalaisessa elokuvassa.

Latomeristä on vain rippeet jäljellä. Latojen maalareilla ja säilyttäjillä on kiire. Pohjanmaan latoprojektit ovat arvokasta rakennusperinnön ja maiseman vaalimista.

Valokuvat Helena Teräväinen ja Pekka Kärki

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston
rakennusperintöstrategian toteutusta.
Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä
ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden heinäkuun talo, juliste PDF-muodossa.
(klikkaa kuvaketta)

Kesäkuun talo

Askaisten kirkko

Valkeaksi kalkittu kirkko liittyy arkkitehtuuriltaan samanaikaiseen Louhisaaren kartanoon. Molemmat ovat kenraalikuvernööri Herman Flemingin rakennuttamat 1650-luvulla. Kartanosta johtavan puistotien päätteenä on paanukattoinen kellotapuli vuodelta 1799.

Kirkkosalin arvokasta sisustusta ovat mm. barokkityylinen tamminen saarnatuoli, kuoripenkit
sekä herrasväen lehterit kuorin kummankin puolen. Seinillä on Flemingien hautavaakunoita.

Kirkon ikkunat ovat vanhimmat säilyneet ikkunat Suomessa. Lyijypuitteiset lasiruudut on kiinnitetty seinään muurattuun rautapuitteeseen. Lasiruutuja on uusittu, mutta perusrakenteeltaan ja yksityiskohdiltaan ikkunat ovat alkuperäiset. Ikkunoiden suuren rakennushistoriallisen arvon johdosta on niiden säilymiseksi varauduttava suojalasitukseen.

Valokuvat Hannu Puurunen ja Elisa Heikkilä

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston
rakennusperintöstrategian toteutusta.
Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä
ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden kesäkuun talo, juliste PDF-muodossa.
(klikkaa kuvaketta)

Toukokuun talo

Malmin lentoasema, Helsinki 1938

Malmin lentokentän rakennustyöt alkoivat 1935. Terminaalin ja lentokonehangaarin suunnittelusta vastasivat rakennushallituksen arkkitehdit Dag Englund ja Vera Rosendahl. Malmin lentokenttä suunniteltiin pienen nuoren Suomen edustavaksi liikenteelliseksi portiksi muualle Eurooppaan. Rakennuksen muotokieli heijasteli ilmailusta omaksuttuja vaikutteita (pyöreät muodot, siivet) yhdistyneenä funktionalistiseen arkkitehtuuriin. Malmin lentokenttä on yksi ensimmäisiä, jossa terminaali siipineen, lentokonehangaari sekä
kompassiruusun tapaan toisiaan leikkaavat kestopäällystetyt kiitoradat on sommiteltu yhtenäisen kokonaissuunnitelman mukaan.

Malmin lentoasema on ainutlaatuinen koska sekä lentokentän mittakaava että sen rakennukset ja rakenteet ovat säilyneet 1930-luvun asussaan ja että kenttä rakennuksineen on yhä vilkkaassa ilmailukäytössä. Malmin tulevaisuutta uhkaavat kuitenkin Helsingin kaupungin suunnitelmat kaavoittaa kenttä asuinalueeksi.

Valokuvat Seppo Sipilä 2002 ja Helsingin kaupunginmuseo.

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston rakennusperintöstrategian toteutusta. Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden toukokuun talo, juliste PDF-muodossa.
(klikkaa kuvaketta)

Huhtikuun talo

Reinilän talo, Oulu

Kaupunkikartano rakennettiin vuoden 1822 palon jälkeisen J.A. Ehrenströmin ja C.L. Engelin ruutuasemakaavan mukaisesti. Keisarin hyväksymä kaava oli yksi Oulun historian tärkeistä ratkaisuista, keskustan nykyrakennekin perustuu siihen. Vuoden 1822 asemakaavan mukaiset rakennukset ovat jo vähissä, Reinilän talo on yksi harvoista.

Katusivun asuintalo valmistui 1835 ja 1842, piharivi 1828. Pihapiiri on säästynyt Krimin sodalta, Oulun toiselta suurpalolta 1882 ja pommitukselta 1944. Kaupunkikuvan ja rakennusten vaaliminen voimalla kehitettävissä kaupungeissa ei ole aina itsestään selvää. Onko muuttuneen keskustan harvoja puutaloja tarpeenkaan säilyttää? On. Reinilän pihapiiri on ilmaisuvoimainen, Oulun keskeisestä historiasta, aiemman puukaupungin ilmeestä ja mittakaavasta kertova kokonaisuus.

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston rakennusperintöstrategian toteutusta. Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden huhtikuun talo, juliste PDF-muodossa.
(klikkaa kuvaketta)

Maaliskuun talo

Valkoinen talo, Mänttä 1934 (2003)

Valkoinen talo toimi 1980-luvun lopulle asti G. A. Serlachius Oy:n pääkonttorina. Rakennus edustaa nk. pitkän linjan modernismia, joka juontaa juurensa 1920-luvun klassismista. Sisätilojen detaljoinnin ja teknisten ratkaisujensa osalta Valkoinen talo oli aikansa ehdotonta huippua Suomessa. Rakennuksen suunnittelivat kilpailuehdotuksen pohjalta arkkitehdit Valter ja Bertel Jung. Tekniset installaatiot suunnitteli G. A. Serlachius Oy:n yli-insinööri Warner Silfersparre. Aulan freskomaalaukset teki taiteilija Lennart Segerstråle. Valkoiseen taloon hankittiin myös muita tasokkaita taideteoksia ja irtaimistoa.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö hankki Valkoisen talon toiseksi museorakennuksekseen vuonna 2000. Rakennukseen sijoitetaan Mäntän teollisuusperinnöstä kertova kulttuurihistoriallinen museo. Osa rakennuksesta jää interiöörimuseoksi alkuperäisine sisustuksineen ja irtaimistoineen. Onnistuneesta restauroinnista on vastannut arkkitehti Mikko Pulkkinen (L-P-R Oy).

Oman maan rakennusperinnön tuntemus on perussivistystä.
Rakennusperintö välittää menneisyyttä nykypäivään ja siitä tulevaan.
Museovirasto puhuu rakennusperinnön puolesta ja edistää sen suojelua.

Rakennusperinnön vuosi 2003 on osa Valtioneuvoston rakennusperintöstrategian toteutusta. Teemavuoden valtakunnallisia pääjärjestäjiä ovat ympäristöministeriö ja Museovirasto.

Rakennusperintövuoden maaliskuun talo, juliste PDF-muodossa.