Louhisaaren puisto

Kuva: Museovirasto

Meren ulottuessa 1600-luvulla melkein päärakennuksen kivijalkaan asti, on tarpeellinen ryytimaa todennäköisesti ollut sen pohjois- ja itäpuolella. Tästä ei ole kuitenkaan säilynyt varmoja tietoja.

1700-luvulla tiedetään puutarhassa olleen mm. mulperipuita. Puutarhurimestari Tuomas Grönlundin kanssa tehdyssä vuokrasopimuksessa 1790 mainitaan "kaunis pensasaita" sekä viini- ja karviaismarjapensaat ja parsapenkit.

Puutarhanhoidosta kiinnostuneen kreivitär Vendla Sofia Mannerheimin aikana istutettiin luultavasti kirkolle johtava puukuja ja kartanon ympärille muodostettiin ns. englantilainen maisemapuisto lammikkoineen ja luontoon liittyvine kävelyteineen, jollainen ulottui Myllymäen kautta ns. Paratiisinmäelle asti. Nykyinen rannassa oleva puistopaviljonki rakennettiin A. F. Granstedtin piirustusten mukaan vuonna 1825, alunperin se toimi kylpylärakennuksena.

Puisto uudistettiin Paludan & Steniuksen puutarhatoimiston v. 1874 tekemän suunnitelman mukaan 1870-80 -luvuilla. Pääosa nykyisestä puistosta, johon kuuluu mm. harmaa- ja palsamipoppeleita sekä omenatarha, on peräisin tältä ajalta.