Museovirasto: Nervanderinkatu 13,
PL 913, 00101 HELSINKI
puh. (09) 40 501, faksi (09) 4050 9300
Etusivu  Arkeologia Menettelytapaohjeet |
 |
 |
|
Toimi näin:
1. Jos löydät maasta esineen, jota epäilet muinaisesineeksi, ota se talteen ja merkitse muistiin tarkka löytöpaikka.
2. Älä puhdista esinettä, äläkä kaivele enempää sen löytöpaikkaa.
3. Lähetä esine Museovirastoon (osoite PL 913, 00101 Helsinki) tai lähimpään maakuntamuseoon. Sinun ei tarvitse itse maksaa postikuluja, kun ilmoitat postiin, että kysymys on asiakaspalautuksesta.
Voit myös soittaa Museovirastoon, puh. (09) 40501, kertoaksesi löydöstä.
4. Kun saat Museovirastosta esineen löytöolosuhteita koskevan kysymyslehden, täytä se huolellisesti ja palauta Museovirastoon. Voit tulostaa kysymyslehden myös itse.
5. Kerro myös haluatko esineen lunastettavaksi vai haluatko lahjoittaa sen Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Samalla voit pyytää löydöstäsi tarkempia tietoja ja valokuvan kotiarkistoosi.
6. Voit myös esittää toivomuksen, että esine sijoitettaisiin Museovirastossa tehtyjen dokumentointitoimenpiteiden jälkeen lähimpään maakuntamuseoon. Siirto on mahdollinen, jos esine voidaan sijoittaa museon näyttelyyn.
Muinaismuistolain mukaan maasta löydetyt yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat valtiolle ja laki velvoittaa löytäjän ilmoittamaan niistä Museovirastoon. Niiden myyminen esimerkiksi huutokaupassa on lainvastaista.
Museovirasto voi lunastaa löydön tai siirtää lunastusoikeuden jollekin muulle museolle. Jalometallia olevista esineistä lunastussumma on vähintään jalometallin arvo 25 %:lla korotettuna. Tunnetusta muinaisjäännöksestä peräisin olevat löydöt kuuluvat korvauksetta valtiolle. Jos löytäjä haluaa lahjoittaa löydön Kansallismuseon kokoelmiin, hän saa tästä kunniakirjan.
Toimi näin:
1. Merkitse muistiin kiinteän muinaisjäännöksen tuntomerkit ja tarkka löytöpaikka.
2. Mikäli mahdollista valokuvaa kohde tai tee siitä piirros.
3. Älä kaivele tai muuten vahingoita kohdetta.
4. Ilmoita muinaisjäännöksestä puhelimitse tai kirjeitse Museovirastoon, puh. (09) 40501, osoite PL 913, 00101 Helsinki, tai lähimpään maakuntamuseoon.
Pro gradu-työtä, väitöskirjaa tai muuta tutkimusta varten voi saada nähtäväkseen arkeologista esineistöä. Pyyntö toimitetaan kirjallisena kokoelma- ja arkistoyksikön yli-intendentille. Kun aineisto on otettu kokoelmista esille, siitä ilmoitetaan hakijalle. Mikäli aineistoa tutkitaan Museoviraston tiloissa, riittää pyynnöksi esimerkiksi sähköpostiviesti.
Jos taas halutaan tutkia aineistoa muualla kuin Museoviraston tiloissa tai jos tutkimukseen liittyy näytteenotto, tutkimuslupapyyntö osoitetaan Museovirastolle. Siitä tulee ilmetä, mitä tutkimuksella on tarkoitus selvittää sekä mahdollisten kustannusten rahoitus. Kokoelma- ja arkistoyksikön yli-intendentti toimii esittelijänä ja päätöksen asiassa tekee arkeologian osaston osastonjohtaja. Lupaehtoihin kuuluu, että arkeologian osaston arkistoon toimitetaan kopio analyysituloksista.
Kun arkeologisista kokoelmista halutaan lainata esineitä näyttelyyn, tulee asiasta neuvotella kokoelma- ja arkistoyksikön yli-intendentin kanssa. Laina-asia tulee panna vireille hyvissä ajoin. Suositeltava aika on puoli vuotta ennen kun esineitä tarvitaan.
Kirjallinen näyttelylainapyyntö esinelistoineen osoitetaan Museovirastolle. Siitä tulee ilmetä, mihin näyttelyyn, mille ajalle ja millaiseen tilaan esineitä pyydetään. Näyttelytilan tulee olla valvottu ja esineistön edellyttämät olosuhteen täyttävä.
Esineet kuvataan ja piirretään ennen lainaamista, metalli- ja muista aroista esineistä tehdään kuntoarviot. Esineitä voidaan joutua konservoimaan. Tämä kaikki vie aikaa.
Museovirasto laskuttaa esineistön esille otosta, pakkaamisesta ja kokoelmiin palauttamisesta käsittelymaksun. Kustannuksia tulee myös kuntoarvioista ja konservoinnista. Museovirasto määrittelee esineille vakuutusarvot. Niiden perusteella lainan saaja ottaa vakuutuksen kuljetusten ja näyttelyn ajaksi. Laina-aika on tavallisesti enintään viisi vuotta, jonka jälkeen voi hakea jatkoaikaa.
Museovirasto voi muinaismuistolain (295/63) 10 §:n nojalla antaa luvan rauhoitetun kiinteän muinaisjäännöksen tutkimiseen. Tutkimusluvan saamisen perusedellytyksenä on, että kenttätyöstä vastaa arkeologikoulutuksen saanut henkilö. Hakijan on huolehdittava siitä, että tutkimuksiin on varattu riittävät voimavarat. Etenkin konservointia vaativien löytöjen jälkikäsittelyyn on kiinnitettävä huomiota. Löytöaineiston luetteloinnin tulee tapahtua museossa, tms. työhön sopivassa, löytöjen kannalta turvallisessa, julkisessa tilassa. Museovirasto voi asettaa lupaan myös muita tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja.
Tutkimuslupaa haetaan vapaamuotoisella hakemuksella vähintään kuukautta ennen suunniteltua kenttätöiden aloittamisaikaa.
Tutkimuslupahakemuksesta on käytävä ilmi seuraavat asiat:
perustiedot:
• tutkimuskohteen nimi,
• sijaintitiedot, esim. koordinaatit ja sanallinen kuvailu, liitteenä on oltava kartta tutkimusalueen sijainnista,
• tutkimuksen tarkoitus,
• kenttätyöaika,
• hakija / vastuullinen tutkija yhteystietoineen (puhelinnumero, sähköpostiosoite ja postiosoite),
• kenttätyönjohtaja yhteystietoineen (puhelinnumero, sähköpostiosoite ja postiosoite),
• hakijan allekirjoitus.
tutkimussuunnitelma:
• tutkimuskohteen esittely ja tutkimushistoria,
• kenttätutkimusten tarkoitus ja hanke, johon tutkimukset liittyvät,
• työn aikataulu jälkitöineen,
• kenttätyömenetelmät ja suunnitellun kaivausalueen sijainti,
• työryhmä ja vastuut kenttätöissä,
• jälkitöiden tekijät ja tilat, joissa jälkityöt on tarkoitus tehdä,
• selvitys työn rahoituksesta.
Esihistoriallisten kohteiden tutkimista koskevat lupahakemukset käsitellään arkeologian osastolla ja historiallisen ajan kohteita koskevat hakemukset rakennushistorian osastolla. Lisätietoja saa Museoviraston arkeologian ja rakennushistorian osastoilta, puh. (09) 40 501.
Vedenalaisia muinaisjäännöksiä koskevat tutkimusluvat
Museovirasto voi myöntää muinaismuistolain perusteella luvan vedenalaisen muinaisjäännöksen tutkimiseen määräämillään ehdoilla. Lupia kajoamattomaan tutkimiseen myönnetään sellaisillekin henkilöille, joilla ei ole varsinaista arkeologista koulutusta. On kuitenkin tärkeää, että luvan anoja on osallistunut harrastajille tarkoitettuihin meriarkeologian kursseihin ja että meriarkeologian yksikön henkilökunnan kanssa neuvotellaan ennen käytännön dokumentointityötä. Lupia kajoavaan tutkimukseen ja kaivauksiin voidaan myöntää vain sellaisille henkilöille ja yhteisöille, joilla on riittävä arkeologinen pätevyys kenttätöiden ja jälkitöiden tekemiseen sekä konservointimahdollisuus.
Vedenalaisen muinaisjäännöksen tutkimiseksi ja siis luvanvaraiseksi toiminnaksi katsotaan myös kohteen systemaattinen, erikoiskalustoa vaativa ja pitkäkestoinen kuvaaminen.
Vedenalaisten muinaisjäännösten tutkimista koskevat lupahakemukset käsitellään Museoviraston meriarkeologian yksikössä.
Jos kiinteä muinaisjäännös tuottaa sen merkitykseen nähden kohtuuttoman suurta haittaa voi alueellinen ympäristökeskus antaa hakemuksesta luvan kajota muinaisjäännökseen. Ympäristökeskus kuulee asiassa Museovirastoa ja jos päätös on Museoviraston kannan vastainen, on se alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi.
Toimi näin:
1. Jos löydät vedestä, rannalta, kosteikosta tms. paikasta vanhalta vaikuttavan hylyn, hylyn osan, ruuhen, muun ihmisen tekemän rakenteen tai isokokoisen, hankalasti liikuteltavan esineen, merkitse muistiin löydön tarkka sijainti; koordinaatit, löytämistä helpottavia ympäristön tuntomerkkejä tai linjoja sekä löydön sijaintisyvyys.
2. Mikäli mahdollista, tee havaintoja kohteen ulkomuodosta, koosta ja materiaalista, ja merkitse havaintosi muistiin.
3. Älä vahingoita tai kaivele kohdetta, älä siirtele osia.
4. Älä nosta esineitä tai hylyn rakenneosia löytökokonaisuudesta. Vedessä pitkään olleet esineet ja rakenneosat vahingoittuvat tai jopa tuhoutuvat, jos ne pääsevät kuivumaan hallitsemattomasti ilman konservaattorin käsittelyä.
5. Ilmoita löydöstä puhelimitse, sähköpostitse tai postitse löytöilmoituskaavakkeella Museoviraston meriarkeologian yksikköön. Voit ilmoittaa löydöstä myös lähimpään maakuntamuseoon.
Rauhoitetuille eli yli sata vuotta sitten uponneille hylyille ja muille vedenalaisille muinaisjäännöksille saa tehdä virkistyssukelluksia. Hylkyjä ja muita kohteita saa katsella ilman museoviranomaisten lupaa. Muinaismuistolakia on luonnollisesti noudatettava eli rauhoitettuja kohteita ei saa muuttaa eikä vahingoittaa sukellusten aikana eikä esineitä tai rakenneosia saa nostaa. Ankkurointi on tehtävä riittävän kaukana hylystä siten, että ankkuri ei osu kohteeseen. Kokonaisina säilyneisiin hylkyihin ei saa sukeltaa sisään. Näin toimimalla vedenalaiskohteet säilyvät tulevienkin sukeltajien iloksi.
Museoviraston meriarkeologian yksikkö, joka pitää rekisteriä vedenalaislöydöistä ja suojelee vedenalaisia muinaisjäännöksiä, ottaa kuitenkin mielellään vastaa tietoa virkistyssukelluksista vedenalaisille muinaisjäännöksille. Meriarkeologian yksikköä kiinnostaa työnsä puolesta se, millä rauhoitetuilla vedenalaiskohteilla sukeltajat vierailevat. Sukelluksista voi lyhyelläkin varoitusajalla ilmoittaa meriarkeologian yksikölle. Sukelluksista toimitetaan automaattisesti tieto merivartiostoille. Jos sukeltajat havaitsevat muutoksia heille tutuilla kohteilla, toivotaan siitä ilmoitettavan meriarkeologian yksikölle. Yksikön henkilökunta keskustelee aina mielellään vedenalaiskohteista ja vastaa kysymyksiin.
Neljälle rauhoitetulle kohteelle on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue. Nämä kohteet ovat St:Nikolai-hylky Kotkan edustalla, St:Mikael ja Vrouw Maria -hylyt Nauvon ulkosaaristossa sekä ns. Gråharunan hylky Korppoossa. Nämä hylkykohteet ovat poikkeuksia virkistyssukellusten osalta; niitä suojellaan virkistyssukellusten aiheuttamalta kulumiselta. Niillä virkistyssukeltamiseen tarvitaan meriarkeologian yksikön lupa.
