Mikä on muinaisjäännös?
|
Muinaisjäännökset ovat maassa tai vedessä säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista. Ne kertovat elämisestä, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä kuolleiden hautaamisesta. Jotkut muinaisjäännökset, kuten hautaröykkiöt, uhrikivet ja linnavuoret, erottuvat maisemassa vielä tänäkin päivänä. Jotkut ovat kokonaan maan peitossa, kuten esim. asuin- ja työpaikat ja maahan kaivetut haudat. Veden alla yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat laivojen hylyt.
|
Peltomullasta on löytynyt kivikautisesta asuinpaikasta kertovia merkkejä kuten kvartsista valmistettuja esineitä. Sipoo Mariendal 1. Kuva Satu Koivisto.
|
Esihistorialliset muinaisjäännökset
Esihistorialliseksi ajaksi kutsutaan sitä ajanjaksoa, jolloin kirjoitustaitoa ei vielä tunnettu. Jääkautta edeltävältä ajalta tunnetaan maastamme vain yksi muinaisjäännös, Kristiinankaupungin Susiluola. Muut muinaisjäännöksemme ovat jääkauden jälkeiseltä ajalta, vanhimmat noin 9000 vuoden takaa. Esihistoriallinen aika päättyi Länsi-Suomessa noin 1150 jKr., maan itä- ja pohjoisosissa vasta noin 1300 jKr. Muinaisjäännökset ja niistä löytyneet esineet ovat tärkein maamme varhaisimman historian lähdeaineisto.
Esihistoriallisia muinaisjäännöksiä ovat mm. |
Salon Viitankruunu - pronssikautinen röykkiö. Kuva Kaisa Lehtonen. |
- Asuinpaikat
- Hautapaikat, esim. hautaröykkiöt, polttokalmistot, lapinrauniot ja ruumiskalmistot
- Kivirakenteet, esim. jätinkirkot ja kivipöydät
- Kulttipaikat, esim. kuppikivet, miekanhiontakivet, seidat ja käräjäpaikat
- Puolustusvarustukset, esim. muinaislinnat
- Raaka-aineen hankintapaikat, esim. louhokset
- Röykkiöt, esim. viljelyröykkiöt
- Taide ja muistomerkit, esim. kalliomaalaukset
- Työpaikat, esim. pyyntikuopat ja muinaispellot
- Valmistuspaikat, esim. raudansulatuspaikat
Suomesta tunnetaan tällä hetkellä noin 16 000 esihistoriallista muinaisjäännöstä. Niitä on kaikkialla Suomessa: Kivikauden (9000–1500 eKr.) asuinpaikkoja tunnetaan tasaisesti koko maasta. Pronssikauden (1500–500 eKr.) tunnetuimmat muinaisjäännökset, hiidenkiukaat, keskittyvät rannikkoseuduille mutta asuinpaikkoja ja hautaröykkiöitä on myös sisämaassa. Rautakauden (500 eKr.–1100/1300 jKr.) muinaisjäännökset muodostavat keskittymiä mm. Lounais-Suomeen, Pohjanmaalle, Hämeeseen ja Savoon. Lue lisää: Suomen esihistorian opetuspaketti.
Kaikkia muinaisjäännöksiä ei ole vielä löydetty, joten joka kesä arkeologit ja tavalliset ihmiset löytävät ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä maastossa liikkuessaan.
Historiallisen ajan muinaisjäännökset
Historiallisen ajan muinaisjäännöksillä tarkoitetaan keskiaikaisia ja sitä nuorempia muinaisjäännöksiä. Niistä vanhimmat ovat 1200-luvulta ja nuorimmat vasta 1900-luvulta.
Historialliselta ajalta on säilynyt myös kirjallisia dokumentteja, kuten vanhoja asiakirjoja ja karttoja, joita käytetään apuna muinaisjäännöksiä määriteltäessä, etsittäessä ja tutkittaessa. Historiallisen ajan muinaisjäännösten kirjo on hyvin laaja.
Historiallisen ajan muinaisjäännökset voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: |
Espoon Finnon keskiaikainen hautausmaa. Kuva Georg Haggrén
|
- Vanhojen kaupunkien kulttuurikerrokset (ennen 1700-lukua perustetut kaupungit)
- Maaseudun asutushistorialliset muinaisjäännökset, esim. autioituneet kylätontit ja kartanonpaikat
- Elinkeinohistorialliset muinaisjäännökset, esim. myllynpaikat, tervahaudat ja raudansulatusuunit
- Teollisuushistorialliset muinaisjäännökset, esim. masuunit, kaivokset ja kalkinpolttouunit.
- Maa- ja vesiliikenteeseen ja merenkulkuun liittyvät muinaisjäännökset, esim. tienpohjat, välimatkapylväät, kanavat ja kummelit
- Kirkolliset muinaisjäännökset, esim. kirkonpaikat ja hylätyt hautausmaat
- Linnat, linnoitukset ja muut sotahistorialliset muinaisjäännökset, esim. keskiaikaiset kivi- ja pikkulinnat, linnoitukset ja ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteet
- Muut historiallisen ajan muinaisjäännökset, esim. jatulintarhat, ryssänuunit, kivi- ja kalliohakkaukset, tarinapaikat
Historiallisen ajan muinaisjäännösten suojelusta ja tutkimuksesta vastaa Museoviraston rakennushistorian osasto.
Lue lisää: Historiallisen ajan muinaisjäännökset
Vedenalaiset muinaisjäännökset
Veden alla sijaitsevia jäänteitä ihmisen menneestä toiminnasta tunnetaan sekä esihistorialliselta että historialliselta ajalta. Muinaismuistolain suojaamia rauhoitettuja vedenalaisia muinaisjäännöksiä ovat merestä tai vesistöstä tavatut yli sata vuotta sitten uponneet hylyt ja hylyn osat. Vedenalaisia muinaisjäännöksiä ovat myös muut vanhat ihmisen tekemät vedessä olevat rakenteet. Suomesta tunnetaan noin 1500 vedenalaista löytöä, joista noin 700 on luokiteltu muinaisjäännöksiksi. Suurin osa vedenalaisista muinaisjäännöksistä on laivojen tai veneiden hylkyjä. Kaikkia vedenalaisia muinaisjäännöksiä ei ole vielä löydetty, sillä tähän mennessä vain pieni osa Suomen vesialueista on kattavasti tutkittu.
Vedenalaiset muinaisjäännökset tai muinaisjäännösalueet voidaan jakaa karkeasti seuraaviin tyyppeihin:
- Laivojen, veneiden ja ruuhien hylyt
- Vedenalaiset rakenteet, esim. satama- ja puolustuslaitteet, kalastukseen liittyvät rakenteet
- Satamapaikat
- Haaksirikkopaikat, toisinaan jäljellä on pelkästään alukseen kuulunutta irtaimistoa ja lastia, toisinaan myös aluksen jäänteet saattavat olla lähistöllä
- Meritaistelupaikat, jotka saattavat sisältää useita sota-alusten hylkyjä ja niihin kuulunutta esineistöä
- Veden alle jääneet asuin- ja hautapaikat
- Uhripaikat
- Irtolöydöt
|
Vrouw Maria haaksirikkoutui Nauvon ulkosaaristoon vuonna 1771. Piirros Tiina Miettinen.
|
Vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä vastaa Museoviraston arkeologian osastoon kuuluva meriarkeologian yksikkö. Lue lisää: vedenalainen kulttuuriperintö.
Arkeologia 