Tilan historiasta

Alikartanon historian voi katsoa alkaneen jo 1605, jolloin ratsumestari Henrik Wrede pelasti kuninkaansa hengen Kirkholman taistelussa. Kaarle IX palkitsi tämän teon Wreden leskelle Gertrud von Ungernille lahjoittamalla tälle tiloja Elimäen, Anjalan ja Porvoon pitäjistä, mm. Mäntsälän kappelista Sälinkään ja Nummisten (Alikartanon) tilat. Tilusten taloutta tarkastamaan lähetettiin 1692 Ruotsista Fabian Wreden kirjanpitäjä Johan Nordberg. Nordenskiöld-suvun suomalaisen haaran kantaisä. Hän osti itselleen Sipoosta Savijärven ja Eriksnäsin, joka pitkään oli suvun kantatilana, sekä Mäntsälän Nummisten tilan 1709. Sitä kutsuttiin Gertrud von Ungernin mukaan Frugårdiksi. Isonvihan jälkeen 1721 Johan Nordbergin poika Carl Fredrik Nordberg asutti tilan, joka tuolloin käsitti 4500 hehtaaria. Isossa jaossa 1783 kantatila jaettiin hänen pojilleen siten, että Adolf Gustaf sai Alikartanon, Anders Ylikartanon ja Ulrik Sakarin tilan. Vuonna 1833  Adolf Gustaf antoi Alikartanosta Nordbon tilan tyttärelleen Hedvig Magdalenalle. Nordenskiöldien 200 vuotta kestänyt hallinta Alikartanoon päättyi 1912. Tila siirtyi liikemies August Eklöfille. Maanlunastuslain mukaan muodostettiin 1924 Alikartanon maista 14 uudistilaa ja toisen maailmansodan jälkeen tila jaettiin siirtoväen asutustoimintaan. Suomen valtio osti Nordenskiöld-suvun lahjoituksen turvin 1964 jäljellä olevat kartanorakennukset ja 1,8 hehtaarin suuruisen tonttimaan, josta väentuvan alue oli aiemmin erotettu.