Tilan rakennuksista

Vuonna 1721 Carl Fredrik Nordenberg sai Alikartanon haltuunsa. Vaikka hän ei säännöllisesti asunutkaan tilallaan, hän rakennutti kartanon 1730-luvulla asuttavaan kuntoon. Tuolloin valmistui päärakennus, nykyinen alipytinki, tarpeelliset talousrakennukset ja karjasuojat. Tässä vaiheessa luotiin perusta myös kartanon laajalle ja edistykselliselle puutarhalle. Toinen merkittävä rakennusvaihe sattui 1790-luvun loppuun ja 1800-luvun alkuun, jolloin Adolf Gustaf Nordenskiöld paneutui tilanhoitoon ja rakennuskannan uudistamiseen. Linnoitusupseerina hän taisi myös arkkitehtuurisuunnittelun. Pihasommitelman symmetrisyys säilytettiin ja aksiaalisuutta korostettiin sijoittamalla uusi päärakennus entisen halkotarhan paikalle, sisääntulotien ja puutarhan keskilinjan päätteeksi. Vanha päärakennus, väentupa ja neliömäiset uudet puodit muodostivat sommitelmaa täydentävät siipirakennukset. Uusi puutarha omenapuineen, kukkakortteleineen ja majoineen ulotettiin pitkälle etelään. Adolf Gustaf Nordenskiöldin 1805 suunnittelema uusi päärakennus poikkesi arkkitehtonisilta ratkaisuiltaan ajan klassismista palautuen rokokookauden ruotsalaisten mallikirjojen esimerkkeihin. Perheen kirjastossa tiedetään olleen mm. tuon ajan tunnetuin, Carl Wijnbladin asuinrakennusten piirustuksia sisältävä mallikirja, jonka vaikutuksen voi nähdä Nordenskiöldin suunnitelmassa. Rakennuksen pohjakaava ja kattomuoto ovat ainutlaatuiset Suomessa - asuinhuoneet asettuvat kahden kerroksen korkuisen ylhäältä valaistun salin ympärille ja salin lehterikerros muodostaa katon korkean säteriosan.