Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto ToimipisteetPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Cygnaeuksen testamentti


Albert Edelfelt: Poltettu kylä, 1879. 
 Kuva: Museovirasto

Albert Edelfelt: Poltettu kylä, 1879. Cygnaeus kannusti nuorta Albert Edelfeltiä ryhtymään historiamaalariksi. Nuijasotaa kuvaava Poltettu kylä jäi kuitenkin viimeiseksi Edelfeltin suurista historiallisista sommitelmista.

Fredrik Cygnaeus laati vuonna 1872 testamentin, jossa hän lahjoitti omistamansa taideteokset ja Kaivopuistossa sijaitsevan kesähuvilansa Suomen kansalle. Kokoelma tuli siirtää kaupunkiasunnosta huvilarakennukseen ja pitää huokeasta pääsymaksusta avoinna yleisölle. Museon nimeksi hän määräsi ”Cygnaeuksen galleria”.

Cygnaeus esitti testamentissaan toivomuksen, että taiteilijat tulevaisuudessa kartuttaisivat kokoelmaa teoslahjoin. Hän esitti myös ajatuksen taidekorkeakoulusta, jonne kokoelma siirrettäisiin mikäli ajatus koulusta tulisi toteutumaan. Cygnaeus julkisti testamentin erotessaan Suomen taideyhdistyksestä vuonna 1878.

Cygnaeuksen kuoltua hänen jäämistöstään kirjattiin yhteensä 199 taideteosta. Jälkeenpäin löydettiin vielä albumi, johon taiteilijaystävät olivat tehneet 32 pientä akvarellia ja lyijykynäpiirustusta. Vaatimattomat, melko huonokuntoiset huonekalut ja arvokas kirjasto myytiin huutokaupassa. Taidekokoelma siirrettiin testamentin ohjeiden mukaisesti heti kesähuvilaan. Cygnaeuksen galleria avattiin yleisölle runsaan vuoden kuluttua, 15. maaliskuuta 1882.

Testamenttiin sisältynyt vetoomus kokoelman kartuttamisesta johti välittömästi lahjoituksiin. Ensimmäisenä taiteilijana kehotusta noudatti Albert Edelfelt, joka heti Cygnaeuksen kuolinvuonna luovutti gallerialle teoksensa Poltettu kylä. Taideteoksia hankittiin lisää myös ostoin. Kokoelma kasvoi nopeasti etenkin kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana, ja käsitti vuonna 1905 jo noin 400 teosta.

Testamentin toimeenpanosta vallitsi kuitenkin ristiriitaisia mielipiteitä, joista alettiin keskustella pian museon jo avauduttua. Keskustelua herätti erityisesti kokoelman sijoittaminen Kaivopuiston huvilaan. Rakennuksen arvo ei tuntunut vastaavan sen kunnostamisen ja ylläpidon vaatimia kustannuksia. Ehdotettiin, että huvila myytäisiin ja rahat käytettäisiin kokoelman hoitamiseen.


 



Tietoa sivustosta
Sivukartta



Sivu päivitetty -
© Museovirasto