Näyttelyarkisto

Vitträskin Villat - Hvitträsk ja huvilayhteisö

19.4. - 15.11.2012

Kirkkonummen Vitträsk-järven rannoille muodostui 1900-luvun alussa arkkitehtonisesti mielenkiintoinen huvilayhteisö. Tyylisuunnaltaan huvilat edustavat muun muassa kansallisromantiikan ja klassismin piirteitä. Näyttely "Vitträskin Villat - Hvitträsk ja huvilayhteisö" kertoo valokuvien, piirrosten ja tekstien avulla huvilayhteisön mielenkiintoisesta historiasta.

Monet huviloiden rakennuttajista olivat huomattavia helsinkiläisiä liikemiehiä, lääkäreitä, pappeja ja pankinjohtajia. Heillä oli kiinnostusta ja varaa antaa arkkitehdeille lähes vapaat kädet toteuttaa ideoitaan. Huviloiden suunnittelijoina toimikin joukko eturivin arkkitehtejä, Gesellius - Lindgren - Saarinen -kolmikon lisäksi muun muassa Valter Thomé, Carl Ricardo Björnberg, Karl Lindahl, Hjalmar Åberg, Jarl Ekelund ja Otto-Iivari Meurman.

Huviloista tunnetuin on Hvitträsk, joka toimi myös alueen kulttuurisena keskuksena. Toinen yhteisön kannalta merkittävä rakennus oli Hvittorp, jonka rakennutti musiikkikauppias ja Sibeliuksen nuottikustantaja R. E. Westerlund. Huvilan suunnittelutyössä oli huomioitu musiikin esittäminen, ja huvilalle kokoontui pääkaupungin musiikkiväki Selim Palmgrenin, Robert Kajanuksen ja Aino Acktén johdolla. Huvilayhteisön sosiaalinen elämä olikin vilkasta - tosin huviloiden asukkaat seurustelivat lähinnä keskenään ja helsinkiläisten vieraidensa kanssa. Kyläläisiin oltiin yhteydessä vain silloin, kun huviloilla tarvittiin työvoimaa.

Satavuotisen historiansa aikana huvilayhteisö on kokenut mm. kaksi sotaa. Porkkalan luovutuksessa Vitträsk-järven alue jäi Suomen puolelle, mikä vaikutti rakennusten säilymiseen merkittävästi. Alueella on myös erittäin pitkä asutushistoria, mistä kertovat rantakallioista löydetyt kalliomaalaukset.

Saariset ystävineen Vitträsk-järven rannalla. Kuva: Cranbrook Archives.

Hvittorpin huvila. Kuva: Artur Faltin, Museovirasto.

Suur-Merijoen kartano -
kokonaistaideteos ja kuinka se syntyi

8.4.-22.12.2011

Näyttely esittelee Viipurin maalaiskuntaan 1901-1904 rakennettua Suur-Merijoen kartanoa ja sen valmistumista. Kartanon suunnittelivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Rakennuksen sisäosien suunnittelusta vastasi arkkitehtien lisäksi joukko nimekkäitä nuoria taitelijoita, mm. Eric O. W. Ehrström, Olga Gummerus-Ehrström, Loja Saarinen ja Väinö Blomstedt.

Kartanon rakennutti Pietarissa asunut saksalaissyntyinen liikemies Maximilian Othmar Neuscheller, jonka seitsenlapsisen perheen kesäasunnoksi rakennus suunniteltiin. Suur-Merijoen kartano oli suomalaisen arkkitehtuurihistorian täydellisin ja kuuluisin kokonaistaideteos ja sitä esiteltiin innostuneesti niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin arkkitehtuuri- ja taidejulkaisuissa.

Hvitträskissä on esillä Suur-Merijoen kartanon upeita alkuperäisiä huonekaluja ja veistoksia. Kartanoa ja sen suunnittelutyötä esitellään mm. Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen maalaamin värikkäin akvarellein. Maximilian Othmar Neuscheller kuvasi myös itse komeaa kesäasuntoaan, ja näyttelyssä on esillä myös Neuschellerin ottamia värivalokuvia 1910-luvulta.

Näyttelysuunnittelu: mottoWASABI / Anna Salonen ja Yuki Abe

Rupattelunurkkauksen suunnitelma. Eliel Saarinen 1902.

Suur-Merijoki -näyttelyä Hvitträskissä.

Kuva Pepita Ehrnrooth-Jokinen, 2011.

Vanhempien makuuhuoneen suunnitelma. Herman Gesellius 1903.

Näyttely Hvitträskissä 11.3.2010-22.12.2010 20.8.2010 tulee kuluneeksi 100 vuotta Eero Saarisen syntymästä. Hvitträsk juhlistaa juhlavuotta avaamalla 10.3.2010 näyttelyn "Koti on siellä missä työ on" -Eliel ja Eero Saarinen Yhdysvalloissa. Näyttely kertoo Eliel ja Eero Saarisen yhteisistä vuosista Yhdysvalloissa. Noina vuosina Eliel nousi yhdeksi art deco-tyylisuunnan merkittävimmistä kehittäjistä ja Eero alkoi saada mainetta kansainvälisen modernismin nousevana tähtenä. Isän ja pojan yhteistyön tuloksena syntyi joukko rakennuksia, jotka ovat jääneet Yhdysvaltojen arkkitehtuurin historiaan. Samalla Saaristen yhteistyö kertoo kahden sukupolven ajatusmaailmojen eroavaisuuksista ja samankaltaisuuksista. Hvitträskissä on esillä myös Eero Saarisen alkuperäispiirustuksia Helsingin Ruotsalaisen teatterin laajennukseksi 1930-luvun lopulla, joka oli vastavalmistuneen nuoren arkkitehdin ensimmäinen suuri työ. Eliel Saarinen tuli kansainvälisesti tunnetuksi yhtenä Pariisin 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljongin suunnittelijoista. Helsingin 1919 valmistuneen rautatieaseman myötä hänestä tuli lopullisesti kuuluisa uuden arkkitehtuurin tiennäyttäjä. Elielin poika Eero syntyi samalla päivämäärällä kuin isänsä 20.8.1910. Lapsuudesta suuri osa aikaa kului Hvitträskin ateljeen piirustuspöytien alla, ja työnteon ja perhe-elämän erottamaton yhteys siirtyi isältä pojalle. Voitettuaan 1922 toisen palkinnon suuressa Chicago Tribune sanomalehden pääkonttorin suunnittelussa, Eliel Saarinen muutti perheineen Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna. Detroitilainen lehtimiljonääri George Booth pyysi vanhempaa Saarista suunnittelemaan kokonaisen uuden taidekoulutuskeskuksen Cranbrookiin Detroitin liepeille. Useamman vuosikymmenen kestänyt suunnittelu työllisti lopulta koko Saaristen perheen lapsia myöten. Viisitoistavuotiaasta lähtien Eero Saarinen auttoi isäänsä tämän suunnittelutehtävissä. Eeron valmistuttua arkkitehdiksi 1934 hän työskenteli yhdessä Elielin kanssa aina tämän kuolemaan 1950 asti. Lisätietoja näyttelyn sisällöstä antavat: näyttelyn käsikirjoittaja, Espoon museotoimen johtaja Timo Tuomi puh. (09) 8165 7030, timo.t.tuomi (at) espoo.fi museonhoitaja Pepita Ehrnrooth-Jokinen puh. (09) 4050 9360 pepita.ehrnrooth-jokinen (at) nba.fi näyttelysihteeri Taina Laakkonen puh. (09) 4050 9578, taina.laakkonen (at) nba.fi Näyttelytyöryhmä: Tomi Nikander (näyttelyarkkitehti), Timo Tuomi (käsikirjoittaja) Riitta Ailonen, Pepita Ehrnrooth-Jokinen, Taina Laakkonen, Marianna Metsä, Marja Aaltonen, Matti Aaltonen, Reijo Pasanen, Jukka Kallio, Mika Räsänen Käännökset: Eivor Holm ja Pepita Ehrnrooth-Jokinen (ruotsi), Jüri Kokkonen (englanti) Äänisuunnitelu, äänitys ja miksaus:Studio Äänitaivas / Ilkka Olander, lukija Mia Renwall Lehdistökuvat Voit selailla kuvia Eliel ja Eero Saarisesta sekä heidän rakennuksistaan, suunnitelmistaan ja piirrustuksistaan mm. seuraavilla sivustoilla. Lisätietoa Eliel ja Eero Saarisesta Cranbrook Archives Yale University,The Manuscripts and Archives Digital Images Database (MADID) Esto, Images of Architecture and the Built Environment Eero Saarinen, Shaping the Future
Eliel Saarisen (1873-1950) suunnittelema vuonna 1925 valmistunut poikakoulu Cranbrook School. Ruokasali. Kuva Cranbrook Archives.	CRANBROOK - Eliel Saarisen amerikkalainen unelma Valokuvanäyttely 24.10.2008-30.12.2009 Vuonna 1925 Eliel Saarinen muutti perheineen Michiganiin auttamaan yhteiskunnallisesti valveutunutta lehtikustantajaa George Gough Boothia Cranbrookin taideakatemian perustamisessa. Akatemian oli tarkoitus edistää opiskelijoiden taiteellista, älyllistä ja henkistä kasvua kokonaisvaltaisesti suunnitellussa ympäristössä. Booth oli hankkeen mesenaatti ja samalla sen ensisijainen suunnittelija. Hän oli myös se henkilö, joka pyysi hankkeen pääarkkitehdiksi Eliel Saarista. Näiden kahden yhteistoiminta oli 1900-luvun arkkitehtuurin onnistuneimpia yhteistyöhankkeita. Eliel Saarinen suunnitteli 160-hehtaarin kokoiselle alueelle vuosina 1922-1942 useita laitoksia, mm. Cranbrookin taideakatemian, Kingswoodin tyttökoulun ja Cranbrookin poikakoulun. Hän toimi taideakatemian presidenttinä useita vuosikymmeniä. Myös Elielin vaimo Loja sekä lapset Eero ja Pipsan loivat uraa suunnittelijoina Yhdysvalloissa. Esimerkiksi kansainväliseen maineeseen noussut Eero Saarinen aloitti arkkitehdinuransa juuri Cranbrookissa. Hvitträskin näyttely on Suomen ensimmäinen Eliel Saarisen Cranbrookin työhön keskittyvä näyttely. Se kertoo kuvin Cranbrookin alueesta ja rakennuksista sekä sen suunnittelijoista. Kuvat on saatu pääosin Cranbrookin arkistosta ja osa Suomen rakennustaiteen museosta.
	Hvitträskin lapset Valokuvanäyttely 12.7.2007-15.9.2008 Arkkitehti Eero Saarinen ja suunnittelija Pipsan Saarinen varttuivat Hvitträskissä. Jo pienestä pitäen Eero vietti sisarensa Pipsanin kanssa aikaa vanhempiensa seurassa työn äärellä ateljeessa; Eero piirteli ja ratkoi matemaattisia tehtäviä isänsä kanssa ja Pipsan värjäsi tekstiilejä ja lankoja äitinsä apuna. Hvitträskin näyttely kertoo valokuvin lapsuudesta Hvitträskin taiteilijakodissa. Valokuvat on kerätty Saaristen perhealbumeista, sukulaisilta Suomessa, Suomen rakennustaiteen museon arkistosta ja Cranbrookin taideakatemian arkistosta. Kuva: Cranbrook Archives
	PIIRTÄISITKÖ MINULLE HEVOSEN Eero Saarisen lapsuus Hvitträskissä Valokuvanäyttely 22.6.-10.12.2006 Arkkitehti Eero Saarinen syntyi Hvitträskissä vuonna 1910. Hän oli Loja ja arkkitehti Eliel Saarisen poika. Jo pienestä pitäen Eero vietti sisarensa Pipsanin kanssa aikaa vanhempiensa seurassa työn äärellä ateljeessa; Eero piirteli ja ratkoi matemaattisia tehtäviä isänsä kanssa ja Pipsan värjäsi tekstiilejä ja lankoja äitinsä apuna. Monet arkkitehtitoimiston piirtäjät ovat muistelleet Eeroa omissa muistelmissaan. Muun muassa professori Otto-Iivari Meurman on kertonut, kuinka Eero pienenä poikana kiipesi hänen syliinsä ateljeessa ja pyysi: "Piirtäisitkö minulle hevosen." Hvitträskin näyttely kertoo valokuvin Eero Saarisen lapsuudesta Hvitträskin taiteilijakodissa. Valokuvat on kerätty Saaristen perhealbumeista, sukulaisilta Suomessa, Suomen rakennustaiteen museon arkistosta ja Cranbrookin taideakatemian arkistosta. Kuva: Suomen rakennustaiteen museo
	Haus Molchow Kadonneen talon tarina Hvitträskissä 10.2. - 2.10.2005 Huhtikuussa 1905 muurattiin Haus Molchowin peruskivi Alt Ruppinissa Brandenburgissa. Tämän loisteliaan maaseututalon rakennutti saksalainen runoilija Paul Remer. Rakennuksen suunnittelivat suomalaisarkkitehdit Herman Gesellius ja Eliel Saarinen. Talon ja sen eri asukkaiden värikäs viisikymmenvuotinen historia ulottuu Saksan keisarikunnan viimeisiltä vuosilta aina 1950-luvun alkuun, jolloin rakennuksen kohtaloksi koitui purkutuomio. Haus Molchowin ulkoarkkitehtuuria hallitsivat koristeettomat, valkoiset seinäpinnat. Talon pohjakaava oli lähes neliömäinen, julkisivun leveys oli noin 18 metriä ja pinta-ala oli yli 1000 neliömetriä. Talossa oli kaksikymmentäkaksi huonetta, kaksi keittiötä ja kaksi kylpyhuonetta. Rakennus oli ainutkertainen kokonaistaideteos, jonka kiinteä ja irtain sisustus oli pienintä yksityiskohtaa myöten arkkitehtien suunnittelema. Se jäi viimeiseksi Saarisen ja Geselliuksen yhteiseksi asuinrakennussuunnitelmaksi. Lisätietoa saksankielisillä sivuilla: http://www.molchow-haus.de/
	Ruusu Suomen Käsityön Ystävien 125-vuotisjuhlanäyttely Hvitträskissä 10.6. - 31.10.2004 Taidemaalari Fanny Churbergin toimesta perustettiin Suomen Käsityön Ystävät 1879 vaalimaan ja edistämään suomalaista taidekäsityötä. Yhdistyksen alusta alkaen on uusien mallien suunnittelu ja uusien taidetekstiilien tuottaminen ollut tärkeä tehtävä suomalaisen tekstiilitaiteen esille tuomisessa. Kunkin aikakauden nimekkäät taiteilijat ovat piirtäneet runsaasti sekä ryijyluonnoksia että kirjontamalleja ja myös toimineet aktiivisesti yhdistyksessä esimerkiksi kilpailuraatien jäseninä. RUUSU-näyttely keskittyy Suomen Käsityön Ystävien ja Hvitträskin arkkitehdin Eliel Saarisen yhteistyön esittelyyn. Eliel Saarisen 1900-luvun alussa suunnittelemia ruusuaiheisia tekstiilejä ja luonnoksia on esillä sekä ateljeessa että yläkerran huonetiloissa. Ruususarja täyttää tänä vuonna sata vuotta ja tekstiilit ovat edelleen Suomen Käsityön Ystävien myyntikokoelmassa. Lisäksi näyttelyssä on esillä valokuvia ja vanhoja jugend-ajan tekstiililuonnoksia sekä ryijyjä ja kirjottuja sisustustekstiilejä. Näyttelyn yhteydessä järjestetään työnäytöksiä ryijyn valmistamisesta ja museokaupassa on myynnissä Käsityön Ystävien tuotteita.
	HACHI kahdeksan - åtta Hvitträskissä 23.4. - 30.5.2004 Heinolainstituutin hienopuusepät esittelevät nuorten muotoilijoiden uusia kalusteita sekä käsityötaitoa.
	100 vuotta Hvitträskissä 17.10.2003 - 31.3.2004 "Niinpä Hvitträsk oli meille koti, sanan täydessä merkityksessä. Siellä Pipsan ja Eero kasvoivat ja varttuivat, ja siellä Loja ja minä tunsimme sitä henkistä yhteenkuuluvaisuutta, joka uskoni mukaan on rakkauden tulos." Eliel Saarinen Hvitträskissä on avoinna juhlanäyttely ateljeekodin satavuotisesta historiasta. Tällä näyttelyllä halutaan esitellä kuuluisan Gesellius-Lindgren-Saarinen arkkitehtitoimiston toiminta alkuperäismiljöössä. Lisäksi luodaan katsaus Hvitträskin muihin asukkaisiin ja rakennusten myöhempiin vaiheisiin edustuskotina sekä kulttuurikeskuksena.
	Studio Loja & Pipsan Saarinen 30.1. - 31.8.2003 Hvitträskin juhlavuoden avaa Studio Loja & Pipsan Saarinen -näyttely, jossa esitellään Eliel Saarisen vaimon Loja Saarisen (1879-1968) ja perheen tyttären Pipsan Saarinen Swansonin (1905-1979) uria taidekäsityön osaajina. Näyttelyssä tuodaan esille ensi kertaa näiden Suomessa lähes tuntemattomien, mutta Yhdysvalloissa laajalti tunnettujen tekstiili- ja sisustustaiteilijoiden tuotantoa ja taustoja. Kuvanveistäjän koulutuksen saaneen Loja Saarisen ura jakautui kahteen eri jaksoon: Hvitträskissä 1904-1923 ja elämään ja työskentelyyn Yhdysvalloissa 1924-1968. Elämä Hvitträskissä oli perheen perustamisen ja Hvitträskin kokonaistaideteokseksi luomisen aikaa. Lojan monipuolisuus tuli esille jo Suomen vuosina, kun hän valokuvasi, avusti miestään arkkitehtuuripienoismallien tekemisessä ja oli mukana mm. Suur-Merijoen kartanon sisustussuunnittelussa. Yhdysvalloissa alkoi Lojan ammatillinen ura tekstiilitaiteilijana. Hän oli mukana perustamassa Cranbrook Academy of Artin kudonta- ja tekstiilitaiteen osastoa, jota hän johti 1929-1942. Yksityisten tilauksia toteuttamaan Loja perusti Studio Loja Saarisen jo 1928. Pipsan Saarinen Swanson loi mittavan uran sisustussuunnittelijana Yhdysvalloissa, minne Saaristen perhe muutti Pipsanin ollessa 18-vuotias. Pipsan työskenteli pääosin miehensä arkkitehti J. Robert. F. Swansonin arkkitehtitoimiston sisustussuunnitteluosastossa, joka perustettiin 1929. Sisustustekstiilien ja vaatteiden lisäksi Pipsan suunnitteli myös huonekaluja, metalliesineitä ja uniikkeja lasiesineitä. Erityisen läheisenä itselleen hän piti sisustusten värimaailmojen suunnittelua. Hänen vahvuuksinaan onkin pidetty pettämätöntä värisilmää ja sisustuksellisten kokonaisuuksien hallintaa.
	Episcia Cupreata, kuparilehdet 2.10. - 31.10.2002 Muotoilija Taru Tonderin lopputyönäyttely.
	Kevät toi maalarit 12.4. - 2.6.2002 Helsingin maalariammattikoulun oppilastyönäyttely. Kevät tuo maalarit Hvitträskiin. Yleisölle avataan 12.4. näyttely, jossa esitellään Helsingin Maalariammattikoulun toimintaa. Ateljeetilassa on esimerkkejä erilaisista maalaustekniikoista sekä maalarin työvälineistä. Vuonna 1930 perustetussa perinteikkäässä Helsingin Maalariammattikoulussa aloittaa vuosittain opintonsa 36 opiskelijaa. Painopiste opinnoissa on rakennusmaalauksessa ja uusissa maalaustekniikoissa, mutta opinnoissa tutustutaan myös erilaisiin koristemaalaustekniikoihin kuten sabluunatekniikkaan, kuviointimaalaukseen ja puun -ja kivenmukailutekniikoihin.
	Perheet ja seuraelämä 12.12.2001 - 29.9.2002 Perheet-näyttelyn valokuvat ovat kronologinen läpileikkaus Hvitträskin arkkitehtiperheistä. Näyttely alkaa "vaarin huoneen" vasemman seinustan hyllyllä olevista perhepotreteista ja henkilökuvista sekä Herman Geselliuksen (1874-1916), Armas Lindgrenin (1874-1929) ja Eliel Saarisen (1873-1950)opiskeluaikaisista kuvista ennen Hvitträskin aikaa. Seinällä olevassa kuvakokonaisuudessa keskitytään perheiden elämään Hvitträskissä. Eliel Saarisen perhe nousee erityisesti esille, sillä Saariset elivät Hvitträskissä pisimpään, vuodet 1904-1923. Yhdysvaltoihin muuton jälkeen he pitivät Hvitträskiä kesäasuntonaan ja omistivat sen vuoteen 1949 asti. Osana Hvitträskin perheitä voi pitää myös arkkitehtitoimiston työntekijöitä, jotka olivat hektisten suunnitteluprojektien aikana majoitettuina ympäri taloa. Joidenkin arkkitehtien kuten Berndt Aminoffin, Frans Nybergin ja Hilding Ekelundin perheet asuivat myös Hvitträskissä. Eric "Bucklan" O.W. Ehrström ja Olga-Gummerus-Ehrström edustavat puolestaan Hvitträskissä asuneita taiteilijoita. Pitkäaikaiset vieraat ja sukulaiset olivat myös tuttu näky Hvitträskissä. Heistä ja vapaa-ajan vietosta kertoo näyttelyn seuraelämäosuus, joka jatkuu kellarin näyttelytilassa.
	Luonnollisesti 2.10.-30.11.2001 Kirkkonummen Taideyhdisryksen näyttely.
	Sininen Hetki 4.5.2000-30.9.2001 Taiteilija Eric O.W. Ehrströmin värigrafiikkaa.
	Puutarha ennen ja nyt 1.10.2000-31.12.2000 Valokuvia maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin Hvitträskin puutarhasuunnittelusta.